”Luonnon murhaamista”

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN IRLANNIN-KIRJEENVAIHTAJALTA

AHNEUS on uhka kodillemme. Se heikentää maapallon mahdollisuuksia sen ruoan ja suojan antamiseen, jota me kaikki tarvitsemme voidaksemme elää. Epäilemättä olet jo selvillä siitä, millä tavoin ahneus vahingoittaa maapalloa, mutta palautamme nyt mieleen joitakin asioita.

Planeettamme saastuminen

Jo vuonna 1962 varoitti Rachel Carson kirjassaan Äänetön kevät tuholaismyrkkyjen ja myrkyllisten jätteiden aiheuttamasta planeettamme saastumisesta. Kirjassa The Naked Savage sanotaan: ”Ihmiset saastuttivat omaa ympäristöään ja likasivat omaa pesäänsä – merkki tämän lajin sukupuuttoon kuolemisesta.” Ihmiset saastuttavat yhä ahneuksissaan planeettaamme. Kirjassa World Hunger: Twelve Myths sanotaan: ”Tavoitellessaan mahdollisimman suuria voittoja mahdollisimman lyhyessä ajassa suurviljelijät ovat halukkaita kuluttamaan liikaa maaperää ja käyttämään liikaa sekä vettä että kemikaaleja ottamatta huomioon sitä, miten tällainen liikakäyttö aiheuttaa eroosiota, ehdyttää pohjavesiä ja myrkyttää ympäristöä.”

Sen sijaan että ihmiset suojelisivat maailman korvaamattomia sademetsiä – jotka ovat maapallon elinkelpoisuuden kannalta välttämättömiä – he hävittävät niitä nykyään nopeammin kuin koskaan ennen. Erään ympäristöongelmia tarkastelevan kirjan mukaan ”tällä menolla sademetsien hyväksikäyttö johtaa siihen, että 50 vuoden kuluttua elävistä sademetsistä on jäljellä enää vain pienet rippeet” (Far From Paradise—The Story of Man’s Impact on the Environment [1986]).

Häikäilemättömät kalastajat pyydystävät kaloja dynamiitin ja myrkyllisten kemikaalien avulla koralliriutoilla, joita on sanottu ”trooppisten sademetsien merellisiksi vastineiksi” niiden suojissa elävien eliölajien runsauden ansiosta. Tällaiset brutaalit kalastusmenetelmät ovat yhdessä piittaamattoman kemikaaleilla aiheutetun saastumisen kanssa ”vaurioittaneet vakavasti” suurta osaa elävistä koralleista (The Toronto Star).

”Me olemme itsellemme vitsaus”

Sir Shridath Ramphal, Kansainvälisen luonnon ja luonnonvarojen suojeluliiton (IUCN) puheenjohtaja vuosina 1991–93, luonnehtii tällaista maapallon luonnonvarojen taitamatonta käyttöä ”luonnon murhaamiseksi”. Miten pahaksi tilanne on todella päässyt? Ramphal ottaa esimerkin: ”Useimmat Intian joista ovat tuskin muuta kuin avoviemäreitä, jotka kuljettavat kaupunkien ja maaseudun jätteitä käsittelemättöminä mereen.” Millainen on hänen johtopäätöksensä? Hän kirjoittaa: ”Me olemme itsellemme vitsaus.”

Ahneus on hallinnut ihmisen historiaa vuosisatojen ajan, mutta planeettamme elinkelpoisena säilymiseen kohdistuva uhka on nykyään kasvanut. Syynä on se, että ihmisen tuhoamiskyky on tällä hetkellä hyvin paljon suurempi. Kirjassa Far From Paradise sanotaan: ”Vasta viimeksi kuluneet 50 vuotta meillä on ollut kemialliset ja mekaaniset keinot muiden eliölajien tehokkaaseen hävittämiseen planeetaltamme. – – Homo sapiensilla [lat. viisas ihminen], joksi ihminen niin häpeämättömästi kutsuu itseään, on lähes rajaton valta, ja hän on lakannut harjoittamasta itsehillintää.” Ympäristöjärjestö Greenpeace esitti äskettäin voimakkaan syytöksen sanomalla: ”Nykyajan ihminen on muuttanut Paratiisin [maapallon] kaatopaikaksi – – ja hän seisoo nyt kuin raakalaismainen lapsi – – valmiina suoranaisesti tuhoamaan tämän elämän keitaan.”

Mutta ahneus aiheuttaa muutakin kuin vain uhan planeettamme tulevaisuudelle pitkällä aikavälillä. Se uhkaa sinun ja perheesi onnellisuutta ja turvallisuutta jo nyt. Millä tavoin? Sitä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.