Pysyvätkö ortodoksiset papit valveilla?

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KREIKAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

”KUN Jeesus meni temppeliin – – ja näki ’markkinamenon’, hän vihastui ja huusi: ’Lakatkaa tekemästä minun Isäni huoneesta kauppahuonetta!’ Jos hän purjehtisi nykyaikana Patmoksen saarelle, – – hän käyttäisi vieläkin purevampia ilmauksia. Mutta en ole varma, kuuntelisiko häntä kukaan.” Näin valitti eräs toimittaja raportoidessaan tapahtumasta, jota sanottiin ”ensiarvoisen tärkeäksi yleiskristilliseksi kokoukseksi” ja ”yhdeksi nykykristillisyyden huippuhetkistä”.

Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeos I, jota pidetään maailmanlaajuisesti ortodoksisen kirkon symbolisena päämiehenä, julisti vuoden 1995 ”Apokalypsin vuodeksi”.a Juhlinta huipentui 23.–27. syyskuuta 1995, kun useimpien ortodoksisten patriarkaattien korkea-arvoiset papit kokoontuivat Patmoksen saarelle. Paikalla oli myös roomalaiskatolisen ja episkopaalisen kirkon sekä useiden protestanttisten kirkkokuntien edustajia. Kreikan korkeimmat poliittiset ja sotilaalliset viranomaiset olivat läsnä tilaisuuksissa, ja niihin tuli myös eri puolilta maailmaa ulkomaisia viranomaisia, poliitikkoja, huomattavia liikemiehiä sekä muita kutsuvieraita.

Ilmestyskirjan tutkijat muistavat ne tärkeät muistutukset, jotka Jeesus Kristus esitti tuossa kirjassa: ”Katso! Minä tulen kuin varas. Onnellinen on se, joka pysyy valveilla.” (Ilmestys 16:​15.) Kun otamme huomioon tämän ja tuon paljon julkisuutta saaneen uskonnollisen juhlan, joka liittyi Ilmestyskirjaan, meidän on kysyttävä: Pysyykö kristikunta valveilla? Odottaako se innokkaasti Jeesuksen Kristuksen tulemista valtaistuimelle asetettuna Kuninkaana? Oliko näiden juhlallisuuksien keskipisteenä Raamatun teema, joka huipentuu Ilmestyskirjassa – Jehovan nimen pyhittäminen ja hänen suvereeniutensa kunniaan saattaminen Kristuksen käsissä olevan Valtakunnan välityksellä? Tarkastellaanpa tosiasioita.

Osa tästä maailmasta?

Monien tarkkailijoiden mielestä juhlallisuuksien aikainen hauras liitto uskonnollisten johtajien, poliitikkojen ja liikemiesten välillä oli varsin vastenmielinen. Joistakuista tuntui, että kaikki osapuolet yrittivät käyttää tilannetta hyväkseen ajaakseen omia nimenomaisia etujaan. Papit lisäsivät arvovaltaansa esiintymällä korkea-arvoisten poliitikkojen vieressä, kun taas poliitikot yrittivät antaa itsestään paremman kuvan käyttämällä hyväkseen yleisön uskonnollista mielialaa. Kreikan kirkon pyhän synodin edustaja jopa sanoi: ”Ilmestyskirjalla on ollut myös poliittinen merkitys – – Se on näytelmä, joka etenee maallisella näyttämöllä.” (Kursivointi meidän.)

Miten hyvin tämä sopiikaan kuvaukseen, joka esitetään Ilmestyskirjan 17:​1, 2:ssa. Näissä jakeissa kuvaannollisen ”suuren porton” – väärän uskonnon maailmanmahdin, jonka huomattava osa on kristikunta – sanotaan harjoittavan hengellistä ”haureutta” ”maan kuninkaiden” kanssa! Sen sijaan että ortodoksinen kirkko olisi pitänyt itsensä hengellisesti puhtaana ja pysynyt valveilla, se on muun kristikunnan tavoin houkutellut poliittisia hallitsijoita epäpyhään ystävyyteen kanssaan ja lietsonut uskonnollista vainoa, varsinkin Jehovan todistajia vastaan.

Ei yhtenäisyyttä

On huomionarvoista, että kaksi ortodoksista patriarkkaa ei ollut mukana juhlassa. Miksi? Moskovan patriarkka Aleksi II kieltäytyi tulemasta vastalauseeksi sille, että Konstantinopolin patriarkaatti oli suhtautunut myönteisesti sekä Viron että Ukrainan arkkihiippakuntien pyyntöön tulla siirretyiksi Moskovan alaisuudesta Konstantinopolin alaisuuteen. Raporttien mukaan ”tämä on pahin koskaan syntynyt kriisi – – [Konstantinopolin patriarkaatin] ja sitä paljon voimakkaamman Venäjän ortodoksisen kirkon välillä” ja siitä voi olla ”arvaamattomat seuraukset ortodoksisuuden yhtenäisyydelle ja arvovallalle”.

Myös Jerusalemin patriarkka boikotoi synodia. Miksi? Koska saatujen tietojen mukaan hän oli raivoissaan siitä, että Konstantinopolin patriarkaatti oli määrännyt hänet kolme vuotta aiemmin katumusharjoituksiin, kun hän oli yrittänyt saada valvontaansa Australian ortodoksisen kirkon.

Alun perin paavi Johannes Paavali II oli tarkoitus kutsua, mutta tilanne muuttui viime hetkellä ortodoksisen kirkon vanhoillisten ainesten voimakkaan vastustuksen vuoksi. Toukokuussa 1995 johtava ateenalainen ortodoksipappi sanoi paavia ”sotarikolliseksi”. Sen jälkeen ilmoitettiin, että näissä olosuhteissa ”paavi – – ei voi osallistua Patmoksen juhlaan”.

Tätä surkuteltavaa tilannetta pahensi vielä se ristiriitainen asetelma, että ortodoksiset ja katoliset ”kristityt” tappoivat toisiaan näiden juhlallisuuksien aikana Bosniassa ja Hertsegovinassa, 1500 kilometrin päässä Patmoksesta luoteeseen!

Hengellisesti uneliaat kristityiksi tunnustautuvat antavat selvästikin lahkolaisuuden jakaa joukkoaan. Pohjois- ja Etelä-Amerikan ortodoksinen arkkipiispa Iakovos arvosteli eräässä haastattelussa voimakkaasti tätä eripuraisuutta: ”Emme näe ponnisteluistamme huolimatta kirkkoja yhdistyneinä palvelemassa ihmistä tämän maailman voimakkaiden sijasta. – – Ihmiset ovat kurkkua myöten täynnä – – patriarkallisia siunauksia.”

”Ylellisyyden ’ilmestys’”

Tämä tapahtuma, jota sanottiin ”loisteliaaksi spektaakkeliksi”, joutui tutkivien katseiden kohteeksi. Eräässä sanomalehtiraportissa sanottiin: ”Patmoksen neljä päivää kestäneistä juhlallisuuksista tuli lopulta ylellisyyden ’ilmestys’. – – Bysanttilainen loisto ylitti kirkollisten menojen rajat ja uhkasi muuttaa ekumeenisen tapahtuman kalliiksi juhlaksi.” Monet olivat huolissaan siitä, kuinka paljon rahaa näihin juhlallisuuksiin upposi, varsinkin kun elettiin aikaa, jolloin ihmisten elämä oli vaakalaudalla lähialueilla Balkanilla ja Itä-Euroopassa. Jotkut arvioivat, että tämä ”ennennäkemätön juhliminen” tuli maksamaan 70–80 miljoonaa markkaa. Patmoksen satamaan saapui loistoristeilijöitä, jotta jotkut kokoukseen kutsutuista varakkaista vieraista voisivat asua niissä. Monista saaren vakinaisista asukkaista oli vastenmielistä, että saaren ilmettä kohennettiin viime hetkellä, jotta korkea-arvoisiin vieraisiin tehtäisiin parempi vaikutus – vaikka saarella ei ole sairaalaa eikä asianmukaista koulurakennusta.

Miten osuvasti Ilmestyskirjan 18:​2, 3, 7:n sanat soveltuvatkaan tähän tilanteeseen: ”Maan matkustavat kauppiaat ovat rikastuneet hänen [Suuren Babylonin] häpeämättömän ylellisyytensä voimasta. Siinä määrin kuin hän hankki itselleen loistoa ja eli häpeämättömässä ylellisyydessä, siinä määrin antakaa hänelle piinaa ja surua.” Sen sijaan että ortodoksinen kirkko olisi ollut valpas antamaan lohdutusta ja hengellistä apua tällaisena aikana, jolloin tavalliset ihmiset kärsivät, sen huomio keskittyi hengellisesti merkityksettömään ja liiallisuuksiin menevään juhlaan.

Väärien toiveiden elättelyä

Juhlan yhteydessä pidettiin lukuisia symposiumeja ja konferensseja. Ongelmiin, joiden kanssa ihmiskunta kamppailee, ehdotettiin ratkaisuja. Julkistettiin päätöslauselma, jossa tiedemiehiä kehotettiin etsimään nopeasti ratkaisua ihmiskunnan ongelmiin. Jumalan valtakuntaa ei mainittu kertaakaan. Ilmestyskirja taas korostaa sopusoinnussa muun Raamatun kanssa, että Jeesuksen Kristuksen käsissä oleva Jumalan valtakunta on ainoa ratkaisu kaikkiin ihmiskunnan ongelmiin (Ilmestys 11:​15–18; 12:​10; 21:​1–5).

Ei ole yllättävää, ettei kristikunta suhtaudu vakavasti Raamattuun pohjautuvaan Valtakunnan toivoon. Eräs Patmoksen luostarin munkki ilmensi vallitsevaa asennetta, kun hän myönsi avoimesti: ”Emme pidä Ilmestyskirjaa arvovaltaisena tekstinä. Tätä Raamatun kirjaa ei lueta kirkoissa.” Eräs teologi totesi samansuuntaisesti: ”On vaarallista yhdistää Ilmestyskirja tämän maailman historiaan siinä mielessä, että sen teksti kuvailisi yksityiskohtaisesti, mitä tulee tapahtumaan. – – Tämä on naiivi ja melko vaarallinen tulkinta.” Miten syvä hengellinen unitila!

He eivät pysy valveilla

Kristikunta ei siis selvästikään pysy valveilla. Sen sijaan että tämä juhla olisi kohdistanut huomion Jumalan sanaan ja hänen lupauksiinsa, se oli tyhjänpäiväinen ja hyödytön uskonnollinen ”markkinatapahtuma”. Niin sanottujen kristillisten kirkkojen tila muistuttaa suuresti Laodikean seurakunnan tilaa. Jeesus sanoi tuolle seurakunnalle: ”Sanot: ’Olen rikas ja olen hankkinut rikkautta enkä tarvitse yhtään mitään’, mutta et tiedä, että sinä olet kurja ja säälittävä ja köyhä ja sokea ja alaston.” (Ilmestys 3:​17.)

Eräs sitkeä ortodoksisen kirkon kannattaja valitti kiinnostavasti eräässä sanomalehdessä, että Jehovan todistajat olivat ”ainoat, jotka hyötyivät tästä” juhlasta. Miksi hän ajatteli niin? Hän selitti, että Johanneksen saamalla ilmestyksellä ”on sama eskatologinen perusta kuin Jehovan todistajien opillisella näkemyksellä”. Jehovan todistajat pyrkivät tosiaankin uutterasti ’pysymään valveilla’ ja panemaan valppaasti merkille, miten Jumalan tarkoitus toteutuu. Lisäksi he auttavat innokkaasti kaikkia vilpittömiä ihmisiä ’pysymään hereillä, että heidän onnistuisi seisoa Ihmisen Pojan’, Jeesuksen Kristuksen, edessä. (Matteus 24:​42; Luukas 21:​36.)

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 20]

”Loistelias spektaakkeli” ja ’ennennäkemätöntä juhlimista’

[Huomioteksti s. 21]

”Ihmiset ovat kurkkua myöten täynnä – – patriarkallisia siunauksia”

[Kuvan lähdemerkintä s. 19]

Kuva: Garo Nalbandian