Seksuaalinen ahdistelu – maailmanlaajuinen ongelma

TYÖ oli muuttunut nuorelle Rena Weeks -⁠nimiselle sihteerille painajaiseksi. Hän työskenteli tosin lakiasiaintoimistossa, jolla oli arvostettu nimi ja toimipaikkoja yli 20 maassa. Hänellä oli kuitenkin sellainen esimies, joka hänen väitteensä mukaan ei lakannut käymästä häneen kiinni ja koskettelemasta häntä. Loukkaavan fyysisen ahdistelun ohella hän joutui aika ajoin kuuntelemaan myös karkeaa, vihjailevaa puhetta.

Vuosia sitten naisilla ei juuri ollut ulospääsytietä tämän kaltaisista tilanteista – paitsi ehkä siten, että he jättivät työpaikkansa. Kun naisen sana asetettiin miehen sanaa vastaan, niin lopputulos oli liikkeenjohdon harkintavallassa. Nekin, jotka olivat taipuvaisia uskomaan siihen, mitä nainen oli kertonut, todennäköisesti vähättelivät ongelmaa sanomalla: ”Oliko se nyt niin vakavaa?” Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Rena Weeks teki muutakin kuin vain suuttui ja jätti työpaikkansa. Hän vei asian oikeuteen.

Amerikkalainen valamiehistö määräsi hänen entisen esimiehensä maksamaan hänelle henkisistä kärsimyksistä 50000 dollaria ja vahingonkorvauksina 225000 dollaria. Sen jälkeen valamiehistö teki jotakin sellaista, mikä ei jäänyt huomaamatta liikeyrityksiltä ja lakiasiaintoimistoilta eri puolilla maailmaa: se määräsi tämän lakiasiaintoimiston maksamaan vahingonkorvauksina huikeat 6,9 miljoonaa dollaria sen takia, että se ei ollut korjannut tilannetta!

Weeksin tapaus ei suinkaan ole lajissaan ainoa. Eräässä toisessa tuoreessa jutussa oli amerikkalainen alennushalliketju haastettu oikeuteen. Sen työntekijä nimeltä Peggy Kimzey väitti, että hänen esimiehensä oli useamman kerran puhunut hänelle karkeita rivouksia. Vuonna 1993 Peggy Kimzey otti lopputilin ja nosti oikeusjutun. Hänet tuomittiin saamaan 35000 dollaria nöyryytyksistä ja henkisistä kärsimyksistä sekä vertauskuvallisen yhden dollarin ansionmenetyksistään. Valamiehistö tuli myös siihen tulokseen, että hänen entinen työnantajansa oli luonut vihamielisen työympäristön suvaitsemalla ahdistelua. Rangaistus? 50 miljoonaa dollaria vahingonkorvauksina!

Aikakauslehti Men’s Health kirjoittaa: ”Seksuaalista ahdistelua koskevat jutut ovat lisääntyneet bakteerien tavoin. Vuonna 1990 EEOC [tasa-arvoasioita hoitava virasto USA:ssa] käsitteli 6127 tällaista valitusta. Viime vuonna [1993] niiden kokonaismäärä oli kasvanut lähes kaksinkertaiseksi eli 11908:aan.”

Vallan väärinkäyttöä

Vaikka valamiehistöjen määräämät huikeat korvaussummat pääsevätkin lehtien otsikoihin, totuus on, että vain harvat tapaukset viedään lakitupaan asti. Useimmat uhrit pitävät nöyryyttävät kokemuksensa omana tietonaan, ja he ovat nappuloita inhottavassa pelissä, joka perustuu valtaan ja uhkailemiseen ja jota käydään toimistoissa, kaduilla, busseissa, lounasbaareissa ja tehtaissa. Toisinaan esiintyy suoranaista intiimiin suhteeseen pakottamista. Useimmiten ahdistelu on kuitenkin peitellympää, vaikkakin häpeämätöntä ja loukkaavaa käyttäytymistä: vastenmielistä tai sopimatonta koskettelua, rivoja kommentteja, himokkaita katseita.

Jotkut tosin eivät hyväksy sitä, että tällaista käyttäytymistä kutsutaan ahdisteluksi, ja he selittävät, että jotkut miehet vain ovat taitamattomia yrittäessään vetää puoleensa vastakkaisen sukupuolen huomion. Monet kuitenkin Martha Langelanin tavoin torjuvat tällaiset yritykset puolustaa loukkaavaa käyttäytymistä. Hän kirjoittaa: ”Se ei ole kömpelöä kosiskelua, karkeaa kosiskelua, pilailevaa kosiskelua tai ’väärin ymmärrettyä’ kosiskelua. Sen tarkoituksena ei ole miellyttää naisia, vaan se on käyttäytymistä, joka palvelee täysin erilaista tarkoitusta. Raiskauksen tavoin seksuaalisen ahdistelun tarkoituksena ei ole viehättää naisia, vaan saada heidät väkisin alistumaan. – – [Se] on eräs vallan ilmenemismuoto.” Usein tällainen huono kohtelu on vain yksi niistä monista julmista keinoista, joilla ”ihminen on hallinnut ihmistä hänen vahingokseen” (Saarnaaja 8:​9; vrt. Saarnaaja 4:​1).

Naiset eivät yleensä nauti seksuaalisesta ahdistelusta, vaan heidän reaktionsa vaihtelevat inhosta ja suuttumuksesta masennukseen ja nöyryytetyksi tulemisen tunteeseen. Eräs uhri muistelee: ”Tilanne teki elämäni sietämättömäksi. Menetin luottavaisuuteni, itsevarmuuteni, itsekunnioitukseni ja mielenkiintoni urallani etenemiseen. Muutuin ihmisenä aivan toisenlaiseksi. Olin ollut iloinen ja huoleton. Minusta tuli katkera, itseeni sulkeutunut ja alemmuudentuntoinen.” Kun ahdistelija on työnantaja tai joku muu, jolla on valtaa, ahdistelu tuntuu erityisen vastenmieliseltä.

Ei siis ihme, että tuomioistuimet ovat alkaneet antaa rangaistuksia ahdistelijoille ja tuomita maksettavaksi korvauksia uhreille. Sen jälkeen kun Yhdysvaltain korkein oikeus oli selittänyt tällaisen huonon kohtelun loukkaavan kansalaisten perusoikeuksia, työnantajille on alettu yhä enemmän sälyttää juridista vastuuta siitä, että he ylläpitävät työpaikalla ilmapiiriä, joka ei ole ”vihamielinen eikä loukkaava”.

Yritykset, joissa seksuaalista ahdistelua katsotaan läpi sormien, voivat kärsiä monista vaikeuksista: työmoraali ja tuottavuus heikkenevät, poissaolot työstä lisääntyvät, työvoima vaihtuu tiuhaan tahtiin – puhumattakaan taloudellisesta katastrofista, jos uhrit päättävät nostaa oikeusjuttuja.

Miten yleistä?

Miten yleistä seksuaalinen ahdistelu todellisuudessa on? Tutkimusten mukaan yli puolet työssä käyvistä amerikkalaisnaisista on kokenut sitä. Eräässä kirjassa sanotaankin: ”Seksuaalinen ahdistelu on erittäin yleinen ongelma. Naiset kärsivät siitä kaikissa ammateissa tarjoilijoista toimitusjohtajiin asti. Sitä esiintyy kaikilla liikeyritysten organisaation askelmilla ja kaikilla elinkeinoelämän aloilla.” Tuskin tämä kuitenkaan on vain amerikkalaisten ongelma. Susan L. Webb mainitsee kirjassaan Shockwaves: The Global Impact of Sexual Harassment seuraavanlaisia tilastotietoja:a

KANADA: ”Eräästä tutkimuksesta ilmeni, että neljä naista kymmenestä oli joutunut työssään seksuaalisen ahdistelun kohteeksi.”

JAPANI: ”Elokuussa 1991 tehty tutkimus osoitti, että 70 prosenttia tutkimukseen osallistuneista naisista oli kokenut” ahdistelua työssään. ”90 prosenttia heistä sanoi kokeneensa seksuaalista ahdistelua asunnon ja työpaikan välisillä matkoilla.”

ITÄVALTA: ”Vuonna 1986 tehdyn tutkimuksen mukaan lähes 31 prosenttia naisista kertoi vakavista ahdistelutapauksista.”

RANSKA: ”Vuonna 1991 tehdystä tutkimuksesta – – ilmeni, että 21 prosenttia 1300 haastatellusta naisesta sanoi kokeneensa seksuaalista ahdistelua.”

ALANKOMAAT: Eräs tutkimus osoitti, että ”58 prosenttia [tähän tutkimukseen] osallistuneista naisista sanoi kokeneensa seksuaalista ahdistelua”.

Ajan merkkejä

Työpaikoilla tapahtuva ahdistelu ei tietenkään ole mitään uutta. Jo Raamatun aikoina saivat naiset – ja joskus myös miehet – osakseen tällaista huonoa kohtelua (1. Mooseksen kirja 39:​7, 8; Ruut 2:​8, 9, 15). Tällainen huono käyttäytyminen näyttää kuitenkin olevan erityisen yleistä nykyään. Mistä se johtuu?

Ensinnäkin viime vuosina on työmarkkinoille astunut ennätysmäärä naisia. Aiempaa useammat naiset näin ollen joutuvat tilanteisiin, joissa he voivat saada osakseen tällaista huonoa kohtelua. Vielä suurempi merkitys on kuitenkin sillä, mitä Raamattu ennusti jo kauan sitten: ”Muista, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. Ihmiset ovat silloin itsekkäitä, rahanahneita, rehenteleviä ja itserakkaita. He esiintyvät loukkaavasti, – – he ovat epäystävällisiä, kovia, panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja.” (2. Timoteukselle 3:​1–3, Uusi testamentti nykysuomeksi.) Seksuaalisen ahdistelun yleisyys on vain yksi huomiota herättävä todiste siitä, että nämä sanat toteutuvat paraikaa. Aikakauslehti Men’s Health tekee eräässä kirjoituksessaan sen kiintoisan havainnon, että ”seksuaalista ahdistelua koskevien valitusten lisääntyminen on ollut yhteydessä yleisen kohteliaisuuden hämmästyttävään vähenemiseen. Huonotapaisuutta on kaikkialla.”

Seksuaalisen ahdistelun yleisyys on myös seurausta ”uudesta moraalista”, joka 1960-luvulla levisi nopeasti kaikkialle maailmaan. Moraalin perinteisten rajojen rikkominen on johtanut siihen, että toisten oikeuksia ja tunteita kohtaan osoitetaan nykyään pöyristyttävää piittaamattomuutta. Olipa seksuaaliseen ahdisteluun syynä mikä tahansa, se on inhottavaa todellisuutta työpaikoilla. Mitä miehet ja naiset voivat tehdä suojellakseen itseään? Tuleeko vielä joskus sellainen aika, jolloin työpaikoilla ei enää ahdistella ketään?

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 4]

Seksuaalinen ahdistelu – mikä on tarua ja mikä totta

Tarua: Seksuaalinen ahdistelu on saanut osakseen suhteettoman paljon huomiota. Se on vain yksi hullutus muiden joukossa, mediamyllyn ja hysterian tuote.

Totta: Naisella, joka tekee ilmoituksen kokemastaan ahdistelusta, on yleensä paljon menetettävänä ja vain vähän voitettavana. Todellisuudessa vain vähemmistö naisista (erään tutkimuksen mukaan 22 prosenttia) ylipäätään kertoo jollekulle, että heitä on ahdisteltu. Pelko, kiusaantuneisuus, itsesyytökset, hämmennys ja tietämättömyys laillisista oikeuksista saa monet naiset pysyttelemään vaiti. Monet asiantuntijat ovatkin sitä mieltä, että tähän ongelmaan on kiinnitetty aivan liian vähän huomiota.

Tarua: Useimmat naiset pitävät siitä, että saavat osakseen huomiota. Ne, jotka väittävät, että heitä on ahdisteltu, ovat vain yliherkkiä.

Totta: Tutkimukset osoittavat yhtäpitävästi, että tällainen karkea kohtelu loukkaa naisia. Eräässä tutkimuksessa ”kaksi viidesosaa naisista sanoi tunteneensa inhoa ja noin kolmasosa sanoi olleensa vihaisia”. Toiset ilmoittivat tunteneensa ahdistuneisuutta ja olleensa loukkaantuneita ja masentuneita.

Tarua: Miehiä ahdistellaan aivan yhtä paljon kuin naisia.

Totta: Työssäkäyvien amerikkalaisnaisten etuja ajavan yhdistyksen (National Association of Working Women) tutkijat ilmoittavat, että ”arviolta 90 prosenttia ahdistelutapauksista koskee miehiä, jotka ovat ahdistelleet naisia, 9 prosenttia koskee samaa sukupuolta olevia – – ja vain 1 prosentti koskee naisia, jotka ovat ahdistelleet miehiä”.

[Kuva s. 5]

Seksuaalisessa ahdistelussa on kysymys muustakin kuin vain seksistä