Nuoret kysyvät:

Onko urheilujoukkueessa pelaaminen minulle hyväksi?

”Rakastan pelaamista. Siitä tulee tosi hyvä olo. Minusta on myös mukava olla ystävieni kanssa.” (14-vuotias Sandy)

”SE ON hauskaa!” ”Se on jännittävää!” ”Siinä voi voittaa!” Tässä muutamia syitä, joita yhdysvaltalaiset ja kanadalaiset nuoret esittivät, kun heiltä kysyttiin, miksi he pelasivat joukkueissa. Monet muut nuoret ovat ilmeisesti samaa mieltä heidän kanssaan.

Tarkastellaanpa esimerkiksi Yhdysvalloissa vallitsevaa tilannetta. Lawrence Galtonin kirjan Your Child in Sports mukaan ”joka vuosi 20 miljoonaa amerikkalaista lasta, jotka ovat kuusivuotiaita tai vanhempia, pelaa tai yrittää pelata jossakin joukkueessa”. Vain muutama vuosi sitten joukkueissa pelasi vain poikia, mutta nyt ennätysmäärä tyttöjä pelaa baseballia, koripalloa ja jopa amerikkalaista jalkapalloa.

Ehkä sinä olet urheilullista tyyppiä ja olet sitä mieltä, että joukkueessa pelaaminen olisi hauskaa. Tai ehkä vanhemmat, opettajat tai valmentajat kannustavat – ehkä jopa painostavat – sinua liittymään joukkueeseen. Onpa tilanne millainen tahansa, joukkueeseen liittyminen merkitsee melkoisen ajan ja runsaiden voimavarojen omistamista sille. Näin ollen on vain järkevää olla selvillä asiaan liittyvistä eduista ja haitoista. Tarkastellaanpa ensin joitakin etuja.

Urheilun hyödyt

”Ruumiillisesta valmennuksesta on hyötyä vähään”, sanotaan Raamatussa (1. Timoteukselle 4:​8). Nuoret voivat varmasti hyötyä liikunnasta. Yhdysvalloissa hälyttävän monet nuoret ovat liikalihavia, heillä on korkea verenpaine ja korkeat kolesteroliarvot. Säännöllinen liikunta auttaa paljolti pitämään tällaiset ongelmat kurissa. American Health -⁠aikakauslehden kirjoituksen mukaan säännöllistä liikuntaa harrastavien nuorten ”hapenottokyky ja verenkierto ovat parempia kuin paikallaan pysyvien nuorten. Nuoret, jotka harrastavat liikuntaa usein, menestyvät paremmin urheilussa ja tarkkailevat enemmän painoaan.” Tutkijoiden mielestä liikunta voi lisäksi poistaa stressiä, vähentää väsymystä ja jopa parantaa unta.

On kiinnostavaa, että kirjassa Your Child in Sports huomautetaan: ”On käynyt ilmi, että monet aikuisiän terveysongelmat ovat lähtöisin nuoruudesta.” Monet lääkärit ovat näin ollen sitä mieltä, että säännöllisen liikunnan hyödyt saattavat ulottua aikuisikään asti. Kirjoittaja Mary C. Hickey kertoo: ”Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että urheilua harrastavat lapset liikkuvat todennäköisesti enemmän myös aikuisina.”

Monien mielestä joukkueurheilusta on muutakin merkittävää hyötyä. Muuan isä sanoi seuraavaa siitä, että hänen poikansa pelaa amerikkalaista jalkapalloa: ”Se pitää hänet poissa kaduilta. Se opettaa hänelle kuria.” Toiset ovat sitä mieltä, että joukkuepelit opettavat nuorta olemaan yhteistoiminnassa toisten kanssa, mikä on taito, josta voi olla elinikäistä hyötyä. Urheilujoukkueessa pelaaminen opettaa nuoria myös noudattamaan sääntöjä, harjoittamaan itsekuria, ottamaan johdon ja suhtautumaan myönteisesti niin menestykseen kuin epäonnistumiseenkin. ”Urheilu on melkoinen opinahjo nuorille”, sanoo tri George Sheehan. ”Se antaa oppilaille kokemusta juuri niissä asioissa, joista he usein kuulevat opettajiensa puhuvan: rohkeudesta, taidoista ja omistautumisesta.” (Current Health, syyskuu 1985.)

Voittavaan joukkueeseen kuuluminen voi ainakin kohottaa nuoren itsetuntoa. ”Jos teen maalin tai korin”, sanoo nuori Eddie, ”olen aika ylpeä itsestäni.”

Maine, rikkaus ja suosio

Toisia nuoria taas viehättää joukkueurheilussa ikätovereiden hyväksyntä ja tunnustus. ”Joka kerta, kun saa jotakin hyvää aikaan”, selittää 13-vuotias Gordon, ”kaikki aina taputtelevat selkään.”

Susan ja Daniel Cohenin kirjassa Teenage Stress myönnetään: ”Jos suosioon on mitään varmaa tietä, niin varsinkin pojille se näyttää olevan urheilu. – – Jalkapallo- tai koripallojoukkueen tähti jää harvoin vaille tunnustusta.” Eräs tutkimus paljasti, kuinka arvostettuja urheilijat oikein ovat. Oppilailta kysyttiin, haluaisivatko he jäädä ihmisten mieleen urheilutähtinä, huippuhyvinä oppilaina vai suosituimpina ihmisinä. Pojat valitsivat parhaaksi vaihtoehdoksi ”urheilutähden”.

Ei ole oikeastaan mikään ihme, että jalkapallon- tai koripallonpelaaja saa osakseen enemmän kunnioitusta kuin oppilas, kun ajattelee sitä, millaista palvonnansekaista huomiota tiedotusvälineet osoittavat runsain mitoin ammattiurheilijoille. Julkisuus keskittyy pääasiassa heidän tähtitieteellisiin palkkoihinsa ja tuhlailevaan elämäntyyliinsä. Ei ole siis mikään ihme, että monet varsinkin köyhillä alueilla asuvat nuoret voivat pitää koulu-urheilua ponnahduslautana vaurauteen – pakokeinona köyhyydestä!

Valitettavasti todellisuus ei vastaa alkuunkaan tällaisia odotuksia. Current Health -⁠aikakauslehden kirjoitus, jonka otsikkona oli ”Kuinka moni urheilija pääsee ammattilaiseksi?”, esittää joitakin raitistuttavia tilastotietoja. Siinä sanottiin: ”Yli miljoona poikaa [Yhdysvalloissa] pelaa koulussa [amerikkalaista] jalkapalloa, lähes 500000 pelaa koripalloa ja noin 400000 osallistuu baseballiin. Siirryttäessä koulusta korkeakouluun osallistujien määrä laskee roimasti. Yhteensä vain noin 11000 urheilijaa pelaa korkeakoulussa jalkapalloa, koripalloa ja baseballia.” Korkeakoulun jälkeen tilastot synkkenevät entisestään. ”Ammattilaisjoukkueet valitsevat vain noin kahdeksan prosenttia [korkeakoulujen urheilijoista] joukkoonsa ja vain kaksi prosenttia allekirjoittaa ammattilaissopimuksen.” Kirjoituksessa esitetään sitten seuraava muistutus: ”Sopimuksen tekeminenkään ei vielä takaa sitä, että urheilija pääsisi tuon joukkueen jäseneksi.”

Loppujen lopuksi siis ”vain joka 12000:nnesta korkeakoulujen urheilijasta tulee ammattilainen”. Sen todennäköisyys ei ehkä ole paljoakaan suurempi kuin suurimman palkinnon voittamisen todennäköisyys arvonnassa! Mutta saatat pohtia, eikö urheilija saa ainakin ilmaisen opiskelumahdollisuuden vaivojensa palkaksi. Taaskaan mahdollisuudet eivät ole kovin hyvät. Richard E. Lapchickin ja Robert Malekoffin kirjan On the Mark mukaan ”miljoonista koulujen urheilijoista – – vain yksi viidestäkymmenestä saa opiskelustipendin voidakseen pelata yliopiston joukkueessa”. Eräs toinen synkkä tilastotieto on se, että ”niistä huippupelaajista, jotka saavat opiskelustipendin jatkaakseen suuren rahan urheilua, kuten amerikkalaista jalkapalloa ja koripalloa, alle 30 prosenttia saa päästötodistuksen korkeakoulusta neljän vuoden opiskelun jälkeen”.

Suurimmalle osalle pelaajista unelma rikkaaksi ja kuuluisaksi urheilijaksi tulemisesta on pelkkää mielikuvitusta – toiveuni.

Keskeyttäjät

Kun ajatellaan mahdollisuutta parantaa terveyttä, kasvattaa luonnetta ja tulla kuuluisaksi, joukkueeseen liittyminen saattaa edelleen vaikuttaa viisaalta teolta. Mutta ennen kuin kiirehdit ottamaan osaa karsintoihin, harkitsehan, mitä sanottiin Ladies’ Home Journal -⁠aikakauslehdessä: ”Nykyään joukkueisiin liittyy useampia nuoria kuin minkään aikaisemman sukupolven aikana. Huono uutinen on se, että ennätysmäärä heistä keskeyttää tämän valmennuksen.” Lehdessä lainataan alan asiantuntijaa tri Vern Seefeldtia: ”Viidenteentoista ikävuoteen mennessä 75 prosenttia nuorista, jotka ovat jolloinkin harrastaneet jotakin joukkuepeliä, on lakannut pelaamasta.”

Tarkastellaanpa Kanadaa, jossa jääkiekko on äärimmäisen suosittua. Eräässä amatöörien jääkiekkoliigassa 53 prosenttia sen 600000 pelaajasta oli alle 12-vuotiaita. Mutta vain 11 prosenttia oli yli 15-vuotiaita. Miksi? Suurin osa nuorista on lopettanut pelaamisen tuohon ikään mennessä. Miksi niin monet lopettavat?

Tutkijat sanovat, että keskeyttäjät antavat tavallisesti yllättävän yksinkertaisen syyn pelaamisen lopettamiseen: pelaaminen ei ole enää hauskaa. Joukkueessa pelaaminen voi tosiaan olla hyvin uuvuttavaa ja aikaa vievää. Seventeen-aikakauslehti kertoi lukijoilleen, että pelkkä joukkueen karsintoihin osallistuminen saattaa merkitä harjoittelemista ”kolme tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa – – viikon tai kahden ajan”. Jos selviät tuosta tulikokeesta ja pääset joukkueeseen, sinua odottaa tulevaisuudessa monien tuntien lisäharjoitukset. Tyypillisestä esimerkistä käy koripallojoukkueeseen kuuluva tyttö, joka harjoittelee yli kolme tuntia päivässä. Tuo aika voitaisiin käyttää johonkin paljon arvokkaampaankin.

Monilla nuorilla ei tietenkään ole mitään tällaista kovaa tahtia vastaan. Heistä on mukavaa ja haastavaa hioa taitojaan. Mutta on muita syitä, joiden vuoksi monet nuoret jättävät joukkueessa pelaamisen kesken. Sinun täytyy olla selvillä niistä, jotta voit päättää, liittyäkö joukkueeseen vai ei. Sananlaskujen 13:​16:ssa sanotaan, että ”jokainen terävänäköinen toimii tiedon mukaan”. Siksi tätä aihetta käsitellään vielä myöhemmässä kirjoituksessa.

[Huomioteksti s. 14]

Useimmilta yliopistojen huippupelaajilta, jotka saavat opiskelustipendin, jää loppututkinto suorittamatta

[Kuva s. 13]

Urheilijoiden suosio saa monet nuoret ihastumaan peleihin