Maapallo – Jumalan lahja meille
”ALUSSA Jumala loi taivaat ja maan.” Lisäksi hän sanoi maasta, että se oli ”erittäin hyvä”. (1. Mooseksen kirja 1:1, 31.) Törkykasat eivät rumentaneet sitä; kaatopaikat eivät saastuttaneet sitä. Ihmiskunta sai perinnöksi kauniin lahjan: ”Taivaat, Jehovalle kuuluvat taivaat, mutta maan hän on antanut ihmisten pojille.” (Psalmit 115:16.)
Jesajan 45:18:ssa hän kertoo, mikä on hänen maata koskeva tarkoituksensa: ”Näin on sanonut Jehova, taivaiden Luoja, Hän, tosi Jumala, maan Muodostaja ja sen Tekijä, Hän, joka lujasti perusti sen, joka ei luonut sitä turhaan, joka muodosti sen asuttavaksi: ’Minä olen Jehova, eikä ole ketään muuta.’”
Hän sanoi täsmällisesti, mikä on ihmisen vastuu maasta: ’viljellä sitä ja huolehtia siitä’ (1. Mooseksen kirja 2:15).
Jehova antaa esimerkin. Hän pitää huolta maasta. Hän on esimerkiksi järjestänyt niin, että tärkeät maapallon elementit, joista kaikki elämä maan päällä on riippuvainen, ovat jatkuvassa kiertokulussa. Scientific American -lehden erikoisnumerossa oli kirjoituksia useista näistä kiertokuluista, joihin kuuluivat energian kiertokulku maapallolla, energian kiertokulku biosfäärissä, veden kiertokulku, hapen kiertokulku, hiilen kiertokulku, typen kiertokulku ja mineraalien kiertokulut.
Hämmästyttävä ja kaunis maapallo
Biologi Lewis Thomas, jonka teoksia on paljon julkaistu, ylisti varauksettomasti maapalloa tiedelehdessä Discover seuraavalla tavalla:
”Maapallo on uskomattoman hämmästyttävä, epätavallisin rakenne, minkä olemme tähän asti oppineet tuntemaan kaikkeudessa, kaikkein suurin kosmologinen arvoitus, joka tekee tyhjäksi kaikki yrityksemme ymmärtää sitä. Me alamme vasta nyt tajuta, miten ihmeellinen ja suurenmoinen se on, ja se saa meidät haukkomaan henkeä, tuo ihastuttavin auringon kiertolaisista, joka on kietoutunut omaan siniseen ilmakehäkuplaansa ja joka tuottaa ja hengittää omaa happeaan ja sitoo ilmasta omaa typpeään omaan maaperäänsä ja synnyttää omat säänsä sademetsiensä pinnalla ja rakentaa oman kuorensa eliöiden osista: liitukalliot, koralliriutat, aiempien elämänmuotojen fossiilit, joiden päällä on nyt kaikkialla maapallolla toisiinsa sekoittuneita uusien eliöiden kerroksia.”
Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, mitä Jehova on tehnyt ylläpitääkseen maapalloa kauniina lahjana ihmiskunnalle, kotina, joka on luotu pysymään ikuisesti ihmisiä ja lukemattomia miljoonia muita elollisia olentoja varten. Psalmissa 104:5 sanotaan: ”Hän on perustanut maan sen pysyville paikoille; horjumatta se pysyy ajan hämärään asti eli ikuisesti.” Eräs toinen henkeytetty todistaja vahvisti maapallon pysyvyyden: ”Sukupolvi menee ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy aina ajan hämärään asti.” (Saarnaaja 1:4.)
Tämä kaunis, hauras pallo, joka purjehtii radallaan auringon ympäri, on saanut sitä kiertävät astronautit kaunopuheisiksi, ja he ovat sanoneet, että ihmiskunnan tulee arvostaa sen kauneutta ja huolehtia siitä. Kun astronautti Edgar Mitchell näki ensi kertaa maan avaruudesta, hän sanoi radioitse Houstoniin: ”Se on kuin säihkyvä, sinivalkoinen jalokivi – – jota hitaasti pyörteilevät valkoiset harsot koristavat pitsin tavoin – – kuin pieni helmi läpitunkemattoman mustassa arvoitusten meressä.” Astronautti Frank Borman sanoi: ”Meillä on niin kaunis planeetta. – – On todella ällistyttävää, ettemme osaa antaa arvoa sille, mitä meillä on.” Eräs Apollo 8:n kuulennolla olleista astronauteista totesi: ”Koko kaikkeudessa, minne tahansa katsoimmekin, ainoa väriläiskä oli takanamme oleva maapallo. Siellä saatoimme nähdä syvänsiniset meret, ruskean maan ja valkoiset pilvet. – – Se oli kaunein kohde, mitä oli nähtävissä koko taivaalla. Ihmiset täällä alhaalla eivät tajua, mitä heillä on.”
Tosiasiat osoittavat nämä sanat paikkansa pitäviksi – ihmiset eivät tajua, millainen aarre heillä on. Sen sijaan, että ihmiskunta huolehtisi tästä Jumalalta saadusta lahjasta, se saastuttaa ja tuhoaa sitä. Astronautit ovat nähneet myös tämän. Avaruussukkula Challengerin ensimmäisellä lennolla komentajana toiminut Paul Weitz sanoi, että avaruudesta katsottuna se oli ”kauheaa”, mitä ihminen on tehnyt maan ilmakehälle. ”Valitettavasti maapallo on nopeasti muuttumassa harmaaksi planeetaksi.” Hän lisäsi: ”Mistä tämä kertoo? Me likaamme omaa pesäämme.” Ja tämä tuhoaminen on voimistunut uhkaavasti varsinkin näinä ”viimeisinä päivinä”. Jehova on julistanut tuomion niille, jotka pilaavat maapalloa: hän ”saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maata” (Ilmestys 11:18).
Kiittämätön yhteiskunta ei ansaitse Jumalan lahjaa
Materialistinen yhteiskunta on polkenut jalkoihinsa hengelliset arvot ja antanut lihalle täyden vallan. Vallalla oleva ajallemme tunnusomainen itsekäs minän palvonta on työntänyt syrjään ne käytännölliset ohjeet, jotka Jehova antoi ihmiskunnalle, jotta elämä olisi onnellista ja tyydyttävää.
2. Timoteuksen kirjeen 3:1–5:ssä kuvaillaan osuvasti sitä vaarallista aikaa, jota me elämme: ”Tiedä tämä, että viimeisinä päivinä tulee olemaan kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, rahaa rakastavia, suuriluuloisia, pöyhkeitä, rienaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, uskottomia, vailla luonnollista kiintymystä, haluttomia mihinkään sopimukseen, panettelijoita, vailla itsehillintää, raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta, kavaltajia, uppiniskaisia, ylpeydestä pöyhistyneitä, nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia; heillä on jumalisen antaumuksen muoto, mutta he osoittautuvat pettymykseksi sen voimaan nähden; ja näistä käänny pois.”
Kauppamaailma edistää kulutusta, ja mainonta on sen palveluksessa. Suuri osa mainonnasta on sopivaa; suuri osa on sopimatonta. Eric Clark esittää kirjassa The Want Makers havainnon sopimattomasta mainonnasta: ”Mainonta edistää väärien tavaroiden myyntiä ihmisille, joilla ei ole varaa niihin, ja vielä kohtuuttoman korkeilla hinnoilla.” Alan Durning sanoo World Watch -lehdessä: ”Mainostajat eivät myy tuotteita vaan elämäntyylejä, asenteita ja unelmia yhdistämällä tavaransa sielun loputtomiin kaipauksiin.” Mainonnan tavoite on, että olisimme tyytymättömiä siihen, mitä meillä on, ja haluaisimme sitä, mitä emme tarvitse. Se herättää kyltymättömän halun, johtaa heikentävään liialliseen kulutukseen ja johtaa maata saastuttavien kaatopaikkojen lisääntymiseen. Sen salakavala suostuttelu ujuttautuu jopa toivottomassa köyhyydessä elävien ihmisten tuskastuneisiin sydämiin. Monet mainostajat myyvät voimaperäisesti tuotteita, joiden tiedetään tappavan ihmisiä tai aiheuttavan heille sairauksia.
Vain sillä on merkitystä, millainen asema meillä on Jumalan edessä, kuten todetaan Saarnaajan 12:13:ssa: ”Johtopäätös asiasta, kun kaikki on kuultu, on: Pelkää tosi Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä on näet ihmisen koko velvollisuus.” Ne jotka toimivat näin, kelpuutetaan elämään Jehovan puhtaassa paratiisissa! Jeesus lupasi: ”Älkää ihmetelkö tätä, sillä tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa harjoittaneet tuomion ylösnousemukseen.” (Johannes 5:28, 29.)
Kun Jumalan lahjaa arvostetaan
Miten uskomattoman ihastuttava maa se tuleekaan olemaan! Jehova on esittänyt seuraavan henkeäsalpaavan kuvauksen siitä: ”Minä [Johannes] näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä entinen taivas ja entinen maa olivat kadonneet, eikä merta enää ole. Hän [Jumala] pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.” (Ilmestys 21:1, 4.)
Entisistä ei enää ole myöskään kaatopaikkoja, ongelmajätteitä eikä niitä, jotka sysäävät jätteensä toisten niskoille. Silloin elää maan päällä vain sellaisia ihmisiä, jotka rakastavat lähimmäisiään niin kuin itseään, jotka kiittävät Jehovaa siitä, että hän on antanut maan lahjaksi, ja jotka huolehtivat mielellään maasta ja pitävät sen paratiisillisessa tilassa. (Matteus 22:37, 38; 2. Pietarin kirje 3:13.)
[Tekstiruutu s. 11]
Materialismin turhuus
Jeesus lausui terävän totuuden varoittaessaan: ”Pitäkää silmänne auki ja varokaa kaikenlaista ahneutta, sillä vaikka jollakulla on runsaastikin, niin hänen elämänsä ei johdu siitä, mitä hän omistaa.” (Luukas 12:15.) Tärkeää ei ole se, mitä me omistamme, vaan se, mitä me olemme. On hyvin helppo tempautua mukaan kiireiseen elämänrytmiin – rahan hankkimiseen, tavaroiden keräämiseen, kuumeiseen lihan haluamien nautintojen tavoitteluun – ja ajatella elävänsä täyteläistä elämää, josta ei puutu mitään, vaikka paras, mitä elämällä on tarjottavana, voi jäädä kokematta.
Vasta sitten, kun elämä on luisumassa käsistä, tajuamme, mitä olemme menettäneet. Tajuamme sen olevan totta, mitä Raamattu sanoo: elämä on hyvin lyhyt – katoavaa usvaa, savun tuprahdus, henkäys, väistyvä varjo, lakastuva vihreä ruoho, kuihtuva kukka. Mihin se on kulunut? Mitä olemme tehneet? Miksi olimme täällä? Tässäkö on kaikki? Pelkkää turhuuksien turhuutta, tuulen tavoittelua? (Job 14:2; Psalmit 102:3, 11; 103:15, 16; 144:4; Jesaja 40:7; Jaakobin kirje 4:14.)
Kuoleva mies katsoo ulos sairaalan ikkunasta ja näkee lämpimässä auringonpaisteessa kylpevän mäenrinteen, ruohoa, muutaman pienen, sitkeähenkisen kukan, maasta siemeniä kaivavan varpusen – ei mikään kovin vaikuttava näkymä. Mutta tuosta kuolevasta miehestä se on kaunis. Kun hän ajattelee, millaisia yksinkertaisia iloja, suurimerkityksisiä pieniä asioita, häneltä on jäänyt kokematta, hänessä herää surullinen kaipaus. Kaikki on menetetty niin pian!
Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa sanotaan kaunistelematta: ”Emme näet ole tuoneet maailmaan mitään emmekä voi mitään viedä pois. Kun meillä siis on elatus sekä vaatetus ja suoja, me tyydymme niihin.” (1. Timoteukselle 6:7, 8.) Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa asia sanotaan vielä suoremmin: ”Niin kuin ihminen on tullut esiin äitinsä kohdusta – alastomana hän jälleen menee pois, niin kuin tulikin, eikä hän voi viedä pois kovasta työstään yhtään mitään, mitä hän voi käteensä ottaa.” (Saarnaaja 5:15.)
[Kuvan lähdemerkintä s. 8]
Kuva: NASA