Yksi ääni hiljaisuuden keskellä
HIRVIÖ saatiin lyödyksi 50 vuotta sitten. Kun maailma lopulta veti verhon sivuun ja katseli kukistunutta kolmatta valtakuntaa, näky oli niin painajaismainen ja karmea, ettei sitä voinut täysin käsittää. Sekä sotilaat että siviilit eivät voineet muuta kuin hiljaisuuden vallassa tuijottaa tyrmistyttävän tappokoneiston kammottavia jäännöksiä.
Aiemmin tänä vuonna tuhannet ihmiset viettivät keskitysleirien vapauttamisen 50-vuotismuistoa kiertelemällä hiljaa leirien autioituneita alueita. He joutuivat todella ponnistelemaan yrittäessään saada käsitystä tämän rikoksen valtavista mittasuhteista. Surmattiinhan pelkästään Auschwitzin keskitysleirillä puolitoista miljoonaa ihmistä. Oli aika olla vaiti, aika miettiä ihmisen säälimättömyyttä toista ihmistä kohtaan. Kylmenneitten uunien, tyhjien parakkien ja koskemattomien kenkävuorien näkeminen herätti ahdistavia kysymyksiä.
Tänä päivänä ihmiset ovat kauhistuneita, tyrmistyneitä. Ne kauhuteot, joita Hitlerin Saksa teki murhatessaan systemaattisesti miljoonamäärin ihmisiä, osoittavat, miten hirvittävää natsismi oli pahuudessaan. Entä siihen aikaan? Ketkä siitä kertoivat? Ketkä olivat hiljaa?
Monet saivat tietää näistä joukkomurhista ensi kerran vasta toisen maailmansodan päätyttyä. Kirja Fifty Years Ago—Revolt Amid the Darkness selittää: ”Järkyttävä todellisuus levisi yleiseen tietoisuuteen varsinkin lännessä vasta sen jälkeen, kun valokuvat ja uutisfilmit alkoivat kertoa liittoutuneiden vuosina 1944–1945 vapauttamista tuhoamiskeskuksista ja -leireistä.”
Kuitenkin jo ennen kuolemanleirien perustamista oli eräs ääni tehnyt tunnetuksi natsismin vaaroja Herätkää!-lehden avulla – sen lehden avulla, jota nyt pidät kädessäsi. Aluksi se tunnettiin nimellä Kultainen Aika, ja vuonna 1937 nimi muutettiin Lohdutukseksi. Vuodesta 1929 alkaen nämä Jehovan todistajien julkaisemat lehdet olivat rohkeasti varoittaneet natsismin vaaroista ja toteuttaneet siten kansilehdelleen painettua tekstiä ”Tosiasioiden, toivon ja rohkeuden lehti”.
Lohdutus (engl.) kysyi vuonna 1939: ”Miten kukaan voi pysyä vaiti sellaisen maan kuin Saksan kauhuista, kun siellä on yhdellä kertaa vangittu 40000 syytöntä ihmistä, kun heistä 70 teloitettiin yhtenä iltana eräässä vankilassa, – – kun kaikki vanhuksille, köyhille ja vammaisille tarkoitetut kodit, laitokset ja sairaalat sekä kaikki lasten orpokodit on hävitetty?”
Miten kukaan tosiaankaan saattoi pysyä vaiti? Vaikka maailma yleensä oli tietämätön niistä kauhistuttavista tiedoista, joita tihkui Saksasta ja sen valtaamista maista, tai suhtautui niihin epäilevästi, Jehovan todistajat eivät voineet pysyä vaiti. Heillä oli ensi käden tietoja natsihallinnon julmuuksista, eivätkä he pelänneet avata suutaan.
[Kuvan lähdemerkintä s. 3]
U.S. National Archives