Vyöruusu – taistelu tuskallista sairautta vastaan
”Silmäni takana tuntuva ankara särky pelästytti minut”, kertoo Ann. ”Pelkäsin, että minulle oli kehittymässä aivokasvain.”
”Kun heräsin kyljessäni tuntuvaan epätavalliseen kipuun, ajattelin, että sen täytyi olla umpisuoli”, muistelee Jean.
”Minulla oli ollut ihottumaa ennenkin”, kertoo Dilip, ”mutta ihmettelin, miksi tämä oli niin kipeä ihon alta.”
MIKÄ vyöruusu oikeastaan on? Se on sairaus, joka tunnetaan myös nimellä vyöhykerokahtuma. Lääketieteessä se tunnetaan herpes zosterina (tulee kreikan sanoista herʹpēs, joka on johdettu sanasta herʹpō ’ryömiä’, ja zō·stērʹ ’vyö’). Nimensä mukaisesti herpesvirus, joka aiheuttaa vyöruusun, kulkee vaivihkaa tuntohermoja pitkin ja näkyy usein vartalon ympäri kiemurtelevana tuskallisena ihottumajuovana. Tämä tulehtuneen hermon aiheuttama, usein tuskallinen kipu voi olla sietämätöntä.
Vyöruusun ensioireet, joita ovat esimerkiksi kuume, vilunväristykset ja yleinen huonovointisuus, muistuttavat usein flunssaa, mutta ne voidaan sekoittaa myös sydänkohtaukseen, aivokasvaimeen tai johonkin muuhun vakavaan sairauteen. Vyöruusuun sairastunut valittaa useimmiten puutumista, ihon pistelyä ja voimakasta polttelua tai kutinaa, joka muuttuu ankaraksi ja tuskalliseksi kivuksi.
Noin viikon kuluessa ensimmäisistä oireista iholle ilmaantuu samaan linjaan punaisia, kutisevia näppylöitä niiden tuntohermojen alueelle, joihin virus iskee, yleensä vyötärön yläpuolelle ja vain toiselle puolelle kehoa. Tyypillisiä paikkoja ovat rintakehä, alaselkä, rinta, kaula, otsa tai silmät sen mukaan, mikä hermosolmu on tulehtunut. Ihottuma muuttuu pian ryhmittäisiksi vesirakkuloiksi, jotka muistuttavat erehdyttävästi myrkkysumakin aiheuttamia rakkoja. Noin kymmenen päivän kuluttua ne rupeutuvat ja alkavat hävitä. Monesti jäljelle jää arpia ja pitkäaikainen särky, jotka muistuttavat ihmistä siitä, että hän on sairastanut vyöruusun.
Syyt, yleisyys ja ennuste
Miten joku saa vyöruusun? Todennäköisesti potilas tartuttaa itse itsensä. Lääketieteen tutkijat ovat osoittaneet lähes varmasti, että herpesvirus (varicella-zostervirus), joka aiheuttaa vyöruusun, on sama erittäin helposti tarttuva virus, joka aiheuttaa vesirokon. Tämä selittää sen, miksi vyöruusua sairastava voi tartuttaa toiseen (tavallisesti lapseen) vesirokon. Jotta ihminen voisi saada vyöruusun, hänen on kuitenkin täytynyt ensin sairastaa vesirokko.
Kun ihminen sairastaa vesirokon, yleensä varhaislapsuudessaan, immuunijärjestelmä ei tuhoa varicella-zostervirusta elimistöstä täysin. Se kulkee johonkin etäiseen hermokeskukseen (tutkijoiden mukaan selkärangan tai aivojen alueelle) ja on siellä lepotilassa, kunnes se sopivissa olosuhteissa iskee jälleen. Monesti tämä tapahtuu vuosia myöhemmin, jolloin immuunijärjestelmä on yleensä heikentynyt.
Vaikka 10–20 prosenttia koko väestöstä sairastaa vyöruusun jossain elämänsä vaiheessa, kaikkein herkimmin sen saavat yli 50-vuotiaat. Tutkijat arvioivat, että puolet 85-vuotiaista on sairastanut sen. Sairastuneiden miesten ja naisten määrä on suunnilleen yhtä suuri. Tauti voi uusiutua, mutta on lohdullista tietää, että vain 2–4 prosentilla se puhkeaa toistamiseen.
Vyöruusu puhkeaa tavallisimmin vaikean sairauden, epätavallisen stressin, pitkäaikaisen rasituksen tai jonkin muun traumaattisen elämäntilanteen jälkeen. Se voi alkaa kemoterapian, sädehoidon tai jonkin muun sellaisen hoitotoimen jälkeen, joka vaarantaa immuunijärjestelmän tai heikentää sitä. Tämä vesirokkoviruksen toinen isku ei aiheuta vesirokon uusiutumista vaan vyöruusun, jolla on joitakin vesirokolle tunnusomaisia piirteitä, kuten ihottumavaiheet, rakkulat ja niiden rupeutuminen. Vyöruusu on kaikesta huolimatta kuitenkin oma sairautensa.
Miten vakava vyöruusu on, ja miten pitkään se kestää? Vaikka vyöruusu on hyvin tuskallinen sairaus, se on harvoin hengenvaarallinen. Mutta jos saat sen, valmistaudu kestämään useiden viikkojen itsepintainen särky samalla kun keho puolustautuu tätä äkillistä viruksen aiheuttamaa tulehdusta vastaan. Useimmissa tapauksissa sairauden kestoaika vaihtelee viikosta kymmeneen päivään, tosin ihottuman paraneminen voi viedä neljäkin viikkoa. Ei ole mitenkään epätavallista, että rakkuloiden hävittyä vyöruusupotilaalle jää useita viikkoja, jopa kuukausia kestävä hermosärky, jota sanotaan postherpeettiseksi neuralgiaksi.
Jos tulehdus leviää silmään, se voi vaikuttaa vakavin seurauksin näköön ja johtaa silmän sokeutumiseen. Joten jos vyöruusu on kasvoissa, on viisasta mennä heti silmätautien erikoislääkärin vastaanotolle. Varhainen hoito voi usein ehkäistä silmiin liittyvät vakavat komplikaatiot.
Hoito
Miten vyöruusua voidaan hoitaa tehokkaasti? Vaikka monia hoitokeinoja on muinaisuudesta tähän päivään saakka kokeiltu, rehellinen vastaus on, että tehokkainkin lääketieteen kehittämä hoito pelkästään hiukan lievittää oireita ja kipua, kunnes sairaus omana aikanaan paranee.
Viimeaikaisissa tutkimuksissa, joissa on selvitetty viruslääkkeiden käyttöä erilaisiin herpesinfektioihin, on saatu lupaavia tuloksia vyöruusun hoidossa. Joillakin potilailla esimerkiksi asykloviiri-niminen lääke – joka tosin ei paranna sairautta – hidastaa virusten lisääntymistä sekä useissa tapauksissa lievittää särkyä ja lyhentää sairauden kestoa. Tutkijat sanovat, että parhaaseen tulokseen päästään, jos hoito aloitetaan nopeasti.
Eräässä Coloradon yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa suoritetussa tutkimuksessa niillä vyöruusupotilailla, joille annettiin suun kautta jopa 800 milligrammaa asykloviiria viisi kertaa päivässä kymmenen päivän ajan, oli merkittävästi vähemmän ihovaurioita, rupeutumista ja särkyä kuin lumelääkkeitä saaneilla potilailla. Siitä, vähentääkö asykloviiri myös vyöruusun jälkeistä hermosärkyä, tutkijat ovat eri mieltä. Vidarabinesta, joka on myös eräs viruslääke, on ollut jossain määrin apua hoidettaessa vyöruusua. Tutkimukset ruiskeen valmistamiseksi ovat käynnissä, mutta tämä työ on vasta kokeiluasteella.
Monet vyöruusun sairastaneista sanovat, että särky olisi helpompi kestää, ellei se olisi niin yhtäjaksoista. Se ei hellitä yöllä eikä päivällä ja uuvuttaa näin potilaan niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Niinä päivinä, jolloin särky on erittäin kova, lääkärit voivat harkita voimakkaampien kipulääkkeiden antamista muutamana päivänä, vaikka niillä on yleensä ikäviä sivuvaikutuksia. Kosteat, kylmät kääreet voivat lievittää kipua, mikäli potilas sietää niitä. Jotkut ovat saaneet apua paikallisesti käytettävästä yksiprosenttisesta hopeasulfadiatsiinivoiteesta, jota levitetään iholle useita kertoja päivässä. Anna rakkuloiden olla rauhassa; älä raavi niitä äläkä peitä niitä siteillä.
Kehossa olevat kipeät kohdat paranevat vähitellen, mutta monilla särky ei helpota, sillä vyöruusu iskee uudelleen. Alkaa vyöruusun jälkeinen hermosärky, mikä on erityisen kuluttavaa iäkkäille ja sellaisille potilaille, joiden immuunivaste on heikentynyt. Tätä sykkivää ja polttavaa kipua on vaikea kestää. Kortikosteroideja on kokeiltu, mutta lääketieteellisen aineiston perusteella ei voida olla varmoja näiden voimakkaiden lääkkeiden tehokkuudesta ja turvallisuudesta. Joskus lääkärit määräävät pitkäaikaiseen kipuun amitriptyliini-nimistä masennuslääkettä, mutta sekin saattaa pahentaa ongelmaa, varsinkin pitkäaikaisesti käytettynä.
Vaikka se kuulostaakin oudolta, niin kivun lievittämisessä on saatu melko lupaavia tuloksia käyttämällä voidetta, joka sisältää kapsisiinia – ainetta, jota saadaan chilijauheen valmistuksessa käytettävistä punaisista paprikoista. Sitä ei voida kuitenkaan käyttää ennen kuin rakkulat ovat umpeutuneet. Kirjoituksen alussa mainittu Jean, joka kamppaili voimakkaana puhjennutta vyöruusua vastaan, sai helpotusta käyttämällä TNS-laitetta (transkutaaninen hermostimulaatio) yötä päivää monen viikon ajan. Heikot sähköimpulssit peittivät varjoonsa voimakkaan sisäisen tuskan niin että hän saattoi liikkua vapaasti.
Kansanomaisten hoitokeinojen luettelo on pitkä. Useimpiin niistä kuuluu (vain vähän arginiinia sisältävä) terveellinen ruokavalio, jota täydennetään B- ja C-vitamiineilla sekä L-muodossa olevalla lysiinillä. Jotkut väittävät, että omenaviinietikan käyttäminen paikallisesti auttaa; toiset käyttävät E-vitamiinia edistääkseen ihottuman paranemista.
Jos sairastut vyöruusuun, ei todennäköisesti kestä kovinkaan kauan, kun ystäväsi läheltä ja kaukaa lähettävät oma-aloitteisesti sinulle suosittelemiaan kansanlääkkeitä. Jotkin ehdotukset voivat auttaa, monet eivät. Ehkä ne saavat sinut hymyilemään tuskan keskellä. Ainakin ystäväsi välittävät sinusta, ja sen tietäminen voi auttaa enemmän kuin heidän lääkkeensä.
Kun siis on käynnissä taistelu vyöruusua vastaan, potilas ja häntä hoitava lääkäri voivat ehkä tehdä jotakin oireiden helpottamiseksi ja kivun lieventämiseksi. Jos lääkäri toteaa: ”Näyttää siltä, että teillä on vyöruusu”, hän voi kuitenkin tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että on parasta yrittää olla pitkämielinen ja kärsivällinen, kunnes elimistön oma puolustusmekanismi, jonka meidän Luojamme on meihin istuttanut, saa taudin hallintaansa.