Kapteeni James Cook – Tyynenmeren urhea tutkimusmatkailija

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN AUSTRALIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

ENGLANNISSA, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Havaijissa ja Tyynenmeren saarilla asuvia lukuun ottamatta useimmille ihmisille nimi kapteeni James Cook ei ehkä kerro mitään. Mutta edellä luetelluissa maissa melkein jokainen koulupoika tietää kapteeni Cookin – paljolti samaan tapaan kuin amerikkalaislapset oppivat tuntemaan Kristoffer Kolumbuksen.

Epäilemättä tämä merenkulkija ja tutkimusmatkailija tunnetaan kuitenkin parhaiten juuri Australiassa – Tyynenmeren saarimantereella – ja Uudessa-Seelannissa, sillä kapteeni Cookin nimen näkee kaikkialla. Lisäksi alkuperäinen versio vuonna 1974 Australian kansallislauluksi tulleesta laulusta ”Advance Australia Fair” kirjaimellisesti ylistää urheaa kapteeni Cookia.

Mies nimeltä James Cook

James Cook oli maalaispoika, joka syntyi Yorkshiressa Englannissa lokakuussa 1728. Vaikka hänen varhaisvuotensa ovat hämärän peitossa, hän sai todennäköisesti jonkin verran opetusta Aytonin kyläkoulussa, joka on edelleenkin pystyssä. Myöhemmin hän oli ruokatavarakauppiaan opissa Staithesin kalastussatamassa. Haisteltuaan jonkin aikaa meri-ilmaa hän vaihtoi uraansa kivihiilialalle ja oppi käsittelemään laivoja työskennellessään lähellä Pohjanmeren tuulisia rantoja.

Hiililaivoilla karttunut kokemus ei ollut ainoa valmennus, jota Cook sai tulevia merimatkojaan varten. Ollessaan maissa hän jatkoi matematiikan opintojaan ja värväytyi lopulta Englannin laivastoon vuonna 1755. Vaikka hän toimi aktiivisesti laivaston palveluksessa, hän tuli paremmin tunnetuksi Newfoundlandin, Nova Scotian ja Labradorin kartoistaan.

Maailmannäyttämö vuonna 1769

Iso-Britannia sai vuonna 1763 ylivallan maailman huomattavimpana siirtomaa- ja kauppavaltana. Kun sota oli jatkunut satunnaisena 200 vuotta, Iso-Britannia oli lyönyt Espanjan, Hollannin ja Ranskan. Viimeinen näistä kilpailijoista, Ranska, oli kohdannut raskaita tappioita. Elettiin dramaattista aikakautta. Tieteen saavutukset voittivat nopeasti taikauskoisia käsityksiä ja herättivät laajaa tiedonjanoa. Myös merenkulkutekniikka oli valtavasti parantunut. Englannin laivasto ja tiedemiespiirit etsivät kuumeisesti jonkun sellaisen merimiehenä toimivan tiedemiehen palveluja, joka voisi johtaa Tyynellemerelle suuntautuvaa tutkimusmatkaa. James Cook valittiin tähän haastavaan tehtävään.

Cookin matkat alkavat

Vuosina 1768–71 tekemäänsä ensimmäistä matkaa varten Cook sai ohjeeksi ”etsiä maita, jotka ovat tähän asti olleet tuntemattomia, ja hankkia tietoa kaukaisista alueista, jotka on tosin jo aikoinaan löydetty mutta joita on tutkittu vain puutteellisesti”. Lisäksi hänen toimeksiannossaan todettiin olevan ”syytä olettaa, että etelään päin mentäessä saattaa löytyä jokin manner tai suuri maa” ja että hänen oli ”määrä mennä kohti etelää löytääkseen tämän mantereen”. Hänen ensimmäisenä tehtävänään oli kuitenkin tehdä havaintoja Venuksen ylikulusta Auringon editse siinä toivossa, että Maan ja Auringon välinen etäisyys voitaisiin määrittää tarkasti. Tehtävä oli määrä suorittaa Tahitissa.

Ensimmäinen matka kesti 43 päivää vaille kolme vuotta. Cook oli pannut saamansa käskyt täytäntöön ja tehnyt enemmänkin. Juuri tällä ensimmäisellä matkalla tapahtui hänen kuuluisa maihinnousunsa Botany Bayssä, vain muutamia kilometrejä etelään kauniista Sidneyn satamasta, jota ei löydetty ennen kuin vasta myöhemmin. Lisäksi hän oli purjehtinut molempien Uuden-Seelannin saarten ympäri ja oli ensimmäisenä eurooppalaisena kartoittanut Australian itärannikon. Hän ei tietenkään löytänyt kuviteltua suurta eteläistä mannerta.

Toinen onnistunut matka

Toiselle tutkimusmatkalleen, joka ajoittuu vuosille 1772–75, Cookin oli määrä ottaa kaksi laivaa, Resolution ja Adventure; tällä kertaa hän purjehti onnistuneesti Antarktiksen ympäri, minkä lisäksi hän kaarsi yli Tyynenmeren eteläosan ulapan. Mutta pakkasessa ja purevassa tuulessa vietetyt kuukaudet auttoivat häntä vakuuttumaan siitä, ettei mitään vaikeasti saavutettavaa eteläistä mannerta ollut olemassa. Hänen uupunut miehistönsä jätti mielellään taakseen nuo hyiset aallot ja palasi Tahitiin.

Cookin toinen matka oli täydellinen menestys, jollaisena se säilyy historian lehdillä. Alan Moorehead toteaa kirjassaan Mennyt Paratiisi: ”Heinäkuun lopulla vuonna 1775 he ankkuroivat Plymouthiin. He olivat olleet poissa kolme vuotta ja kahdeksantoista päivää. He olivat purjehtineet matkan, joka oli kolme kertaa maapallon ympärysmitta – ja Cook oli menettänyt ainoastaan neljä miestä – – tämä matka todisti hänet erääksi kaikkien aikojen suurimmista merenkävijöistä.”

Kolmas matka tuottaa turmiota

Kolmannella matkalla oli tarkoitus tutkia Kanadan puoleista Tyynenmeren rannikkoa ja etsiä oletettu luoteisväylä, joka Jäämeren kautta yhdistää Tyynenmeren ja Atlantin toisiinsa. Siitä tuli kapteeni Cookin viimeinen matka. Hän lähti Englannista 12. heinäkuuta 1776 Resolution-laivalla, joka oli kunnostettu, ja otti matkalle myös laivan nimeltä Discovery. Kahdeksantenatoista tammikuuta 1778 hän tuli paikkaan, joka tunnetaan nykyään Havaijisaarina, missä hänelle ja hänen miehilleen osoitettiin vieraanvaraisuutta. Noilla kauniilla saarilla he täydensivät muonavarastonsa ja viettivät sitten tuon vuoden kesän pohjoisessa yrittäen turhaan löytää väylää Atlantille. Talveksi he palasivat Havaijiin.

Historioitsijat ovat epävarmoja siitä, mikä oli syynä Cookin käytöksessä tuolloin tapahtuneeseen näennäiseen muutokseen. Se miten hän saarelle palattuaan kohteli havaijilaisia, on hämärän peitossa. Jotkut ajattelevat hänen alkaneen tällöin käyttää heitä julmasti hyväkseen. Jotkut taas epäilevät hänen loukanneen heidän säännöllisesti toistuvia palvontamenojaan. Olipa totuus asiasta mikä hyvänsä, juuri täällä hän kohtasi kuolemansa 14. helmikuuta 1779.

Miten hän kuoli? Kun tutkimusmatkailijat palasivat Kealakekua Bayhin 17. tammikuuta, 10000 havaijilaista oli toivottamassa heidät tervetulleiksi. Saarelaiset viettivät makahiki-juhlaa heidän maan jumalansa Lonon kunniaksi. Näyttää siltä, että Cookia juhlittiin Lono-jumalana ja että häntä ja hänen miehiään kohtaan osoitettiin jälleen aivan erityistä huomaavaisuutta ja vieraanvaraisuutta. Kolme viikkoa myöhemmin, 4. helmikuuta, he nostivat ankkurin ja lähtivät matkaan. Mutta oltuaan vain neljä päivää merellä he joutuivat ankaran pyörremyrskyn kouriin ja Resolutionin masto katkesi. Cook palasi Havaijiin.

Cookin hämmästykseksi vastaanotto oli tällä kertaa vihamielinen. Jotkut uskovat, että havaijilaiset olivat nyt saattaneet miettiä asioita järkevämmin ja tulla siihen tulokseen, että Cook ja hänen miehensä olivat käyttäneet heitä hyväkseen. Toiset ajattelevat Cookin paluun olleen ristiriidassa sen kanssa, että hän olisi ”jumala”. Olipa syy mikä tahansa, Cookin hämmästyneet miehet valitettavasti vastasivat tilanteeseen väkivallalla. Tämä johti siihen, että Discoveryn vene varastettiin. Cook koetti saada sen takaisin yrittämällä ottaa päällikkö Kalaniopu’un panttivangiksi. Seurasi kahakka, ja Cookia iskettiin tikarilla, minkä jälkeen hänet hakattiin kuoliaaksi rannalla.

Resolutionin miehistöön kuuluneen merikadetti George Gilbertin päiväkirjassa on havainnollinen ja yksityiskohtainen kuvaus Cookin elämän viime minuuteista. ”Tuskin kapteeni Cook oli päässyt veden ääreen ja heiluttanut laivoille, jotta ne herkeäisivät tulittamasta, kun yksi, muita uskaliaampi päällikkö astui taakse ja iski häntä rautatikarilla olkapäitten väliin. Samassa toinen iski häntä nuijalla päähän niin että hän kaatui veteen. Oitis he hyppäsivät perään ja pitivät häntä veden alla monta minuuttia, kiskoivat hänet ylös kiville ja löivät hänen päätään niitä vasten useita kertoja. Ei ole siis epäilystäkään siitä, että hän heitti henkensä nopeasti.”

Persoonallisuudessa ilmenee muutoksia

Nähtävästi Cookin käytös alkoi kolmannella matkalla muuttua, eikä hän ollut enää yhtä maltillinen ja itsensä hillitsevä kuin kahdella edellisellä matkallaan, jotka hän oli tehnyt eteläisille valtamerille. Kolmannella matkalla hän oli rangaissut 37:ää prosenttia miehistään raipaniskuilla, mikä oli lähes kaksi kertaa enemmän kuin ensimmäisellä matkalla. Tällä kertaa hän kohteli myös Polynesian saarten asukkaita vähemmän ihmisystävällisesti. Hän oli esimerkiksi laskelmoivasti määrännyt polttamaan taloja ja tuhoamaan kanootteja Tahitiin kuuluvassa Moorean saaressa kostoksi yhden tiineen vuohen varastamisesta. Hän oli jopa turvautunut sellaisten saarelaisten korvien leikkaamiseen, jotka oli tavattu näpistämästä. Oliko hän sairas vai väsynyt vai yksinkertaisesti julma?

Matkojen perintö

Professori Bernard Smith esittää kirjassaan Captain James Cook and His Times sellaisen ajatuksen, että ”Cook ei ollut uusia maita löytänyt löytöretkeilijä sanan missään perusmerkityksessä”. Tämä pitänee paikkansa, sillä useimmat Cookin tutkimista alueista olivat jo asuttuja. Siitä huolimatta Grenfell Price toteaa: ”Hän edisti merkittävällä tavalla maantieteen tuntemusta: hän teki valmiiksi Tyynenmeren yleiskartan selvittämällä Australian itäpuolen pitkän rantaviivan, laatimalla ääriviivapiirroksen Uudesta-Seelannista ja tutkimalla pitkiä osuuksia Pohjois-Amerikan rannikosta; hän löysi aivan uusia saaria, esimerkiksi Havaijin ja Uuden-Kaledonian; ja hän löysi uudelleen muita saariryhmiä ja paikansi ne tarkasti. Cook on se merenkulkija, joka todellisuudessa löysi – – Antarktiksen kun taas Arktisilla alueilla hän vahvisti Beringin löytämän salmen olemassaolon.” Cookin kartat olivat käytössä vielä pitkään sen jälkeen, kun hän ei enää purjehtinut Tyynenmeren vesiä.

Mutta valitettavasti Cookin perässä tuli saastevana: sukupuolitauteja, väkivaltaa ja tuliaseita, Antarktiksen villieläinten tuhoamista sekä Tyynenmeren saarilla asuvien riistoa. Alan Moorehead kirjoitti Cookin Antarktista koskevista löydöistä: ”Jälleen kerran Cookin kohtalona oli tuoda tuhoa vanavedessään. Hän oli osunut ehkä maailman runsaimpaan villien eläinten yhdyskuntaan, ja hän ensimmäisenä tiedotti siitä maailmalle. – – Cookin tunkeutumisesta Tahitiin ja Australiaan oli ollut varsin pahat seuraukset alkuasukkaille; Etelämantereen eläimille se merkitsi joukkotuhoa.”

Cookin laajan raportin ja yksityiskohtaisten merikarttojen ilmestyttyä metsästäjät ja valaanpyyntialukset tulivat paikalle tappamaan. Moorehead jatkaa: ”Tappaminen jatkui jatkumistaan, kunnes jäljellä ei oikeastaan enää ollut mitään tapettavaa tai tappaminen ei ainakaan enää ollut helppoa ja kannattavaa.”

[Kuvat s. 15]

Cookin väkivaltainen kuolema Havaijissa

Hän löytää Australiassa sijaitsevan Botany Bayn

[Lähdemerkintä]

Maalaukset: Australian International Public Affairsin luvalla

[Kuvan lähdemerkintä s. 12]

John Weberin maalaus/Dictionary of American Portraits/Dover. Taustakuva: The Complete Encyclopedia of Illustration/J. G. Heck