Millainen sinun tulevaisuutesi voi olla?
IHMISEN genomin tutkiminen on jo antanut paljon tietoa sen suhteen, millaisiin tauteihin ihminen saattaa lopulta sairastua. Miten on kuitenkin tällaisten sairauksien mahdollisten hoitomenetelmien ja jopa ehkäisemisen laita?
Mitä enemmän tutkijat ovat perehtyneet kasvien, eläinten ja ihmisten genomiin, sitä paremmat mahdollisuudet heillä on kehittää lääkkeitä ja hoitokeinoja tautien hoitamiseen, väittää lontoolainen sanomalehti The Times. Toisaalta, kuten talouslehti Industry Week kertoo, tutkijat haluavat muistuttaa siitä, että tähän ”voidaan ehkä päästä 20–50 vuoden kuluttua diagnoosin tekemisestä”. Biokemian professorin Charles Cantorin mukaan tällaiset olosuhteet jättävät ihmisen ”käytännöllisesti katsoen – – vaille toivoa”. Asia ei silti ole välttämättä näin.
Raamatun selvä lupaus kuuluu, että kaikki sairaudet tulevat häviämään. ”[Jumala] on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva”, sanotaan Ilmestyskirjan 21:4:ssä. Saavatko perinnöllisyystieteilijät tämän aikaan menetelmällä, jota aikakauslehti The Christian Century nimittää ”geneettiseksi rinnakkaisluomiseksi”? Raamatun lupausten toteutuminen ei ole kiinni Human Genome -hankkeen valmistumisesta, ”geneettisestä rinnakkaisluomisesta” eikä edes elinympäristömme laadun asteittaisesta paranemisesta. Sen sijaan sen varma toteutuminen on täysin riippuvainen Jumalan vaikuttavasta voimasta, hänen pyhästä hengestään.
Perimän ja ympäristön vaikutuksen torjuminen
Kolmisen tuhatta vuotta sitten eräs Israelin kuningas sanoi: ”Olen tehty ylen ihmeellisesti.” Vaikka Daavid ei tiennyt mitään nykyisestä Human Genome -hankkeesta, hän sanoi eräässä kiitoslaulussaan Jumalalle: ”Silmäsi näkivät jopa alkioni, ja kirjassasi olivat kirjoitettuina kaikki sen osat.” (Psalmit 139:14, 16, UM.)
Mistä tämä kauan sitten elänyt kuningas saattoi tietää, että hänen kehittymisensä alkiona äitinsä kohdussa oli noudatellut ”kirjoitettuja” ohjeita? Daavid omasta puolestaan tunnusti: ”Herran Henki on puhunut minulle, ja hänen sanansa on minun kielelläni.” (2. Samuelin kirja 23:2.) Luojan vaikuttava voima, pyhä henki, oli siis pannut Daavidin kirjoittamaan näin.
Eikö tästä selvästikin käy ilmi eräs sellainen asia, jonka monet nykyään sivuuttavat tai jota he ainakin ovat vastahakoisia ottamaan pohdittavaksi? Vaikka perintötekijät ja elinympäristö tietyssä määrin määräävät sen, millaisia meistä tulee, niin Jumalan pyhällä hengellä voi olla meihin voimakas vaikutus, ja sillä on voimaa jopa vastustaa tai tehdä tyhjäksi muita meihin vaikuttavia asioita.
Tarkastelkaamme Ian-nimisen miehen tapausta. ”Ärsyynnyin pikkupoikana hyvin helposti”, hän selittää. ”Isäni saattoi ärsyyntyä aika ajoin erittäin herkästi, ja nykyään omat pienet poikani ovat aivan samanlaisia. Olin nuorempana valtavan hermostunut. En osannut sanoa mitään änkyttämättä, ja sen jälkeen aloin etsiä apua alkoholista. Se sai minut rauhoittumaan, tai siltä minusta ainakin tuntui. Tosiasiassa juominen pahensi hermostuneisuuttani.” Kun Ian alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa, hän ymmärsi, ettei hän saisi enää turvautua alkoholiin voidakseen hallita hermojaan. ”Ajattelin, että minulla on riittävästi omaa tahdonvoimaa, ja olinkin juomatta kokonaisen vuoden.” Hän silti myöntää: ”Sen jälkeen aloin taas juoda.”
Hän jatkaa: ”Eräänä päivänä kävelin kadulla rankkasateessa ja ajattelin, että jatkaisin kävelemistäni, kunnes vaipuisin kuolleena maahan. Olin jo useamman kerran lopettanut juomiseni ja aloittanut sen taas aina uudelleen. Sitten oivalsin, että olin yrittänyt voittaa alkoholiongelmani omalla tavallani, en Jehovan tavalla. Niinpä aloin kävellessäni rukoilla, ja sanoin Jehovalle, että tästä lähin tekisin asiat hänen tavallaan, ja pyysin häntä antamaan minulle pyhää henkeään vahvistamaan minua.” Tämä tapahtui kymmenisen vuotta sitten. Miten Ianilla menee nykyään?
”Joudun yhä ponnistelemaan pitääkseni heikkouteni kurissa”, hän tunnustaa, ”ja olen oppinut luottamaan lujasti siihen, että Jehova antaa minulle voimaa jatkaa eteenpäin.” Minkä ansioksi Ian panee tähänastisen onnistumisensa? ”Muistan ensimmäisen raamatunlukutehtäväni, jonka sain palattuani Jehovan todistajien seurakuntaan. Se oli psalmi 116, ja se alkaa sanoilla: ’Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni.’ Puolivälissä tätä psalmia sanotaan: ’Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan?’ [Jae 12.] Se oli kuin ponnahduslauta, jonka avulla pääsin takaisin jonkinlaiseen normaalitilaan.” Nykyään Ianin neuvo kaikille vastaavanlaisessa asemassa oleville kuuluu: ”Älä petä itseäsi.” Hän jatkaa: ”Kun vihdoin työskentelin ongelmieni kimpussa ja rukoilin Jehovaa, että hänen pyhä henkensä vahvistaisi minua päättäväisyydessäni, aloin päästä jaloilleni.”
Lähes viiden miljoonan muun Jehovan todistajan ohella Ian luottaa siihen, että pyhä henki on ihmisen apuna, kun hän kulkee tietä, jonka opasteet löytyvät tärkeimmästä ohjekirjasta, Raamatusta. Salli paikallisten Jehovan todistajien tutustuttaa sinut sen selkeään, yksinkertaiseen sanomaan, joka kertoo Jumalan valtakunnasta, hänen taivaallisesta hallituksestaan, jota kuolleista herätetty Kristus Jeesus johtaa. Tämä Valtakunta tulee pian poistamaan kaikki geenivirheet viimeistä piirtoa myöten ja antamaan ihmisille paratiisillisen ympäristön, jossa he voivat elää ikuisesti. Sinäkin voit olla siellä!