Pikku herrasmies mustassa samettipuvussaan

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN ENGLANNIN-KIRJEENVAIHTAJALTA

MAAMYYRIÄ on Pohjois-Englannissa melko runsaasti, mutta kun katsoin maatilan portin takana aukeavalle niitylle, siellä oli useampia myyränmättäitä kuin olin koskaan nähnyt. Niitty oli täynnä pieniä vastakaivettuja multakasoja. Tiedätkö, millainen eläin maamyyrä on ja millaisia ovat sen elintavat?

Harvat ihmiset ovat koskaan nähneet maamyyrää, koska se viettää suurimman osan elämästään maan alla. Se on pieni eläin, ainoastaan noin 14 senttimetrin pituinen. Uros painaa vain hiukan yli sata grammaa. Englannissa esiintyvällä maamyyrällä on tummanharmaa, melkein musta turkki, ja sitä kutsutaan yleisesti ja jopa hellästi pikku herrasmieheksi mustassa samettipuvussaan.

Maamyyrän turkin karvoilla ei ole tiettyä suuntaa, vaan ne kasvavat ihosta pystysuoraan. Maamyyrä pystyy sen vuoksi kääntyilemään maan alla helposti mihin suuntaan tahansa. Vuosia sitten maamyyrän metsästäjät myivät sen nahat turkkureille, mutta ”yhteen takkiin tarvitaan tosi monta maamyyrän nahkaa”, totesi eräs maamyyrän metsästäjä ironisesti.

Maamyyrän ruumiinrakenne on hyvin suunniteltu tunnelien kaivamiseen. Sen eturaajat sijaitsevat aivan ruumiin etuosassa ja niiden kämmenpuoli kääntyy ulospäin. Viisi varvasta ja puolikuun muotoinen luu kummassakin eturaajassa muodostavat kaksi tehokasta lapiota. Sen pienet takaraajat, jotka ovat hennot vain verrattuna eturaajoihin, antavat maamyyrälle työntövoimaa. Asetapa maamyyrä pehmeälle mullalle, niin se katoaa maan alle viidessä sekunnissa! Se pystyy viipottamaan pimeissä, kosteissa tunneleissaan tai maan pinnalla arviolta jopa viiden kilometrin tuntivauhtia.

Erikoiset aistit

Maamyyrä ei ole täysin sokea, kuten jotkut luulevat, vaan sen pikkuruiset turkin kätköissä olevat silmät pystyvät todennäköisesti juuri ja juuri erottamaan valon pimeydestä. Kun maamyyrä kaivaa käytäviä mullassa, pitkät karvat suojaavat sen silmiä. Näköä paljon tärkeämpiä ovat kuitenkin maamyyrän herkkä haju- ja tuntoaisti.

Eurooppalaisen maamyyrän vaaleanpunaisen kärsän päässä on tuhansia pieniä ulkonemia, joista kustakin kasvaa tuntoherkkä karva. Sillä on myös pitkiä viiksiä eri puolilla päätä sekä lisäksi tuntokarvoja häntänsä päässä. Maamyyrä tuntee paineaallot, jotka syntyvät sen edetessä tunnelissa. Tällä tavoin se pystyy paikantamaan esteitä, kuten suuria kiviä tai jopa petoeläimiä, ja välttämään niitä.

Maamyyrällä on hyvin pienet ulkokorvat, mutta se kyllä kuulee tarkasti. Se pystyy tajuamaan maan pinnalta tulevan tärinän ja reagoimaan siihen. Maamyyrä pystyy sulkemaan korvansa sulkijalihaksilla niin, ettei multakokkareita pääse korvien herkkiin onteloihin.

Ravinto ja pesiminen

Katsellessani niittyä pystyin jäljittämään maamyyrien usein käyttämän maanalaisen reitin. Se kulki juuri maanpinnan alapuolella ja oli hieman koholla. Pinnalla näkyi myös uusia multakasoja, jotka olivat peräisin vastakaivetuista tunneleista. Tällainen maan kääntäminen on eräänlaista kyntämistä, joka kuivattaa maata liiasta kosteudesta ja pitää sen hedelmällisenä.

Maamyyrän ruokavalio koostuu pääasiassa kastemadoista, ja siksi se siis kaivaa maanalaisia käytäviä. Möyriessään maan sisässä kastemadot osuvat sen käytäväverkostoon. Näin maamyyrä löytää nopeasti ruokansa samalla kun se vilistää pitkin pimeitä tunneleitaan. Se syö kuitenkin myös hyönteisiä, esimerkiksi vaaksiaisten toukkia ja seppien toukkia, joita kutsutaan myös ”rautalankamadoiksi”. Maamyyrän täytyy syödä kahden tunnin välein, muuten se kuolee.

Maamyyrän tekemiä pieniä multakasoja ei tule sekoittaa sen pesään. Pesä on paljon suurempi, noin 30 senttimetrin korkuinen ja metrin levyinen. Se sijaitsee tavallisesti suojaisassa paikassa, puun alla tai pensasaidan kupeessa, missä pesänrakennusaineita, ruohoa, oksia ja lehtiä on runsaasti saatavilla.

Poikueeseen syntyy varhain keväällä enimmillään seitsemän poikasta. Maamyyrän poikaset ovat syntyessään sokeita ja karvattomia ja painavat vain noin kolme grammaa. Viisiviikkoisina ne pystyvät jo elättämään itse itsensä ja muuttavat pois, ehkä jopa puolentoista kilometrin päähän. Yhdeksän kuukauden ikäisinä ne ovat sukukypsiä. Maamyyrä elää keskimäärin kolme vuotta. Petoeläimet tappavat kuitenkin monia niistä jo ennen sitä.

On totta, että maamyyrä voi aiheuttaa vahinkoa, kun se ruokaa etsiessään kaivaa maata esimerkiksi hyvin hoidetun nurmikon tai golf-radan lyhyeksi leikatun peliväylän alla. Siitä huolimatta pikku herrasmiehemme mustassa samettipuvussaan on edelleenkin maaseutumme kiehtova tuttavuus.