Raamatun näkökanta

Ketkä menevät taivaaseen?

TERRORISTIEN pommi repii kappaleiksi ilmassa olleen reittikoneen, ja kaikki koneessa olleet kuolevat. Uhrien sukulaisille ja ystäville kerrotaan, että heidän rakkaansa ovat päässeet nyt taivaaseen ikään kuin hyvitykseksi ennenaikaisesta ja väkivaltaisesta kuolemastaan.

Suosittu muusikko kuolee, ja hänen sanotaan soittavan enkelien kanssa taivaassa.

Sairaus, nälkä tai onnettomuudet riistävät pienokaisten koko elämän, ja papit sanovat heidän nauttivan nyt taivaan autuudesta, kenties jopa enkeleinä!

Hyvittääkö Jumala epäoikeudenmukaisuuden vanhoille ja nuorille ottamalla kaikki tällaiset ihmiset luokseen taivaan rauhaan? Onko taivaaseen pääsy yksinkertaisesti Jumalan tapa säilyttää kaikki se, mikä ihmiskunnassa on hyvää ja kiitettävää? Mikä on Raamatun näkökanta?

Ne jotka eivät ole taivaassa

Raamattu sanoo selvästi: ”Mitä! Ettekö tiedä, etteivät epävanhurskaat peri Jumalan valtakuntaa?” (1. Korinttolaisille 6:9.) Raamattu puhuu kuitenkin myös monista vanhurskaista ja epäoikeudenmukaisuutta kärsineistä ihmisistä, jotka eivät perisi taivasta.

Jeesus itse sanoi Johannes Kastajasta, joka oli pian kohtaava marttyyrikuoleman: ”Totisesti minä sanon teille: ei ole naisista syntyneiden joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja, mutta vähäisempikin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.” (Matteus 11:11.) Paha kuningas Herodes surmasi Betlehemistä ja sen seutuvilta säälittä kaikki pojat kaksivuotiaista alaspäin yrittäessään tuhota Jeesus-lapsen (Matteus 2:16). Silti Jeesus sanoi: ”Lisäksi kukaan [mies, nainen tai lapsi] ei ole noussut taivaaseen paitsi hän, joka laskeutui taivaasta, Ihmisen Poika [Jeesus].” (Johannes 3:13.) Miksei Jeesus sanonut näiden epäoikeudenmukaisuuden uhrien olleen taivaassa?

Jeesus avasi tien

Jeesus sanoi itseään ”tieksi ja totuudeksi ja elämäksi”, ja apostoli Paavali puhui hänestä ”ensi hedelmänä kuolemaan nukahtaneista” (Johannes 14:6; 1. Korinttolaisille 15:20). Niinpä kukaan ei ole voinut mennä taivaaseen ennen häntä. Mutta kun Jeesus sitten nousi taivaaseen noin 40 päivää ylösnousemuksensa jälkeen, seurasivatko arvolliset uskonmiehet, jotka olivat jo kuolleet, häntä sinne? Kymmenisen päivää myöhemmin apostoli Pietari sanoi kuningas Daavidista, että ”hän sekä kuoli että tuli haudatuksi ja hänen muistohautansa on meidän keskuudessamme vielä tänä päivänä. – – Daavid ei todellakaan noussut taivaisiin” (Apostolien teot 2:29, 34).

Taivaaseen pääsyyn liittyy siis enemmän kuin vain kärsityn epäoikeudenmukaisuuden hyvittäminen tai ihmisen uskollisuuden palkitseminen. Sen sijaan se mahdollistaa sellaisen taivaallisen hallitsijajoukon muodostamisen, joka koostuu Kristuksen johdon alaisista, pyhällä hengellä voidelluista ihmisedustajista (Roomalaisille 8:15–17; Ilmestys 14:1–3).

Taivaallinen Valtakunta

Jeesus puhui tästä hallitusvallasta eli hallituksesta ”taivasten valtakuntana” tai ”Jumalan valtakuntana” (Matteus 5:3, 20; Luukas 7:28). Ei ollut tarkoitus, että tähän hallitsevaan joukkoon kuuluisi suuri määrä ihmisiä. Siksi Jeesus puhui siitä ”pienenä laumana” (Luukas 12:32). Siinä kielessä, jolla tämä Raamatun osa alun perin kirjoitettiin, sana ”pieni” (mi·krosʹ) merkitsee suuren (meʹgas) vastakohtaa, ja sen käyttö Luukkaan 12:32:ssa viittaa pieneen lukumäärään. Näin ollen ”taivasten valtakunnan” jäsenmäärä ei voi olla rajoittamaton. Valaisemme asiaa: jos sinua pyydetään kaatamaan pieni määrä vettä lasiin, et varmaan kaataisi vettä niin paljon, että se valuisi yli reunojen. Niinpä ei ”pieni laumakaan” voi koostua ylisuuresta ihmismäärästä. Jumalan valtakunnassa on määrätty (”pieni”) määrä hallitsijatovereita Kristuksen kanssa.

Näiden hallitsijoiden tarkka määrä, 144000, paljastettiin apostoli Johannekselle (Ilmestys 14:1, 4). Aiemmin Ilmestyskirjassa näiden samojen ihmisten sanotaan olevan ”jokaisesta sukukunnasta ja kielestä ja kansasta ja kansakunnasta”, heidät on tehty ”valtakunnaksi ja papeiksi Jumalalle”, ja heidän on määrä hallita kuninkaina maata taivaasta käsin (Ilmestys 5:9, 10). Tämä hallitseva joukko yhdessä Jeesuksen Kristuksen kanssa on se Valtakunta, jota Jeesus opetti seuraajiaan rukoilemaan. Lisäksi sen välityksellä lopetetaan tämän maan huono hallinto, ja siten ihmisen kotiin, maahan, palautetaan oikeus ja rauha sekä ikuinen elinvoimaisuus sen asukkaille. (Psalmit 37:29; Matteus 6:9, 10.)

Valittu hallitsijajoukko

Koska ihmishallitukset, jotka Valtakunta korvaa, ovat hyvin turmeltuneita, emmekö voikin ymmärtää, miksi Jumalan on huolellisesti valittava ja koeteltava ne, jotka kuuluvat tähän taivaalliseen hallitukseen? Ihmiskunnan nykytilaa voitaisiin verrata tilanteeseen, jossa sadat matkustajat ovat huonolla säällä lentävässä vahingoittuneessa lentokoneessa. Haluaisitko tällaisessa kriittisessä tilanteessa, että miehistö koostuisi nuorista, kokemattomista ihmisistä? Tuskin! Tilanne vaatisi huolellisesti valittua henkilökuntaa, joka täyttää tiukat pätevyysvaatimukset.

On huojentavaa tietää Kristuksen Jeesuksen taivaallisista palvelustovereista, että ”Jumala on asettanut jäsenet ruumiiseen, kunkin niistä, niin kuin hän on tahtonut” (1. Korinttolaisille 12:18). Henkilökohtainen toive tai kiihkeä halu saada asema Valtakunnassa ei ole ratkaiseva seikka (Matteus 20:20–23). Jumala on asettanut tietyt uskon ja käyttäytymisen normit estääkseen kelpaamattomilta pääsyn sinne (Johannes 6:44; Efesolaisille 5:5). Jeesuksen vuorisaarnan alkusanat osoittavat, että Kristuksen hallitsijatovereiden täytyy osoittautua hengellismielisiksi, lempeämielisiksi, vanhurskautta rakastaviksi, armollisiksi, puhdassydämisiksi ja rauhantekijöiksi (Matteus 5:3–9; ks. myös Ilmestys 2:10).

Onneksi ihmiskunnan suureen enemmistöön kuuluvia ei ole jätetty vaille toivoa, vaikka Jumala ei ole valinnut heitä edustajiksi tähän taivaalliseen hallitsijajoukkoon. He tulevat asuttamaan tämän kauniin maan ja nauttimaan hänen jumalallisen hallitusvaltansa hyödyistä. Kauan sitten kuolleet menneen epäoikeudenmukaisuuden uhrit palautetaan elämään niiden rinnalle, jotka säilyvät elossa ja näkevät Jumalan valtakunnan ’tulevan’ sanan täysimmässä merkityksessä. Tämä lupaus täyttyy: ”Oikeamieliset saavat asua maassa, ja nuhteettomat jäävät siihen jäljelle.” (Matteus 6:9, 10; Sananlaskut 2:21; Apostolien teot 24:15.)