Hankkiako lisäkoulutusta vai ei?

MITEN paljon ihminen tarvitsee koulutusta voidakseen hankkia elatuksensa? Vastaus on eri maissa erilainen. Näyttää kuitenkin siltä, että riittävän toimeentulon hankkimiseksi vaaditaan nykyään monissa maissa enemmän koulutusta kuin muutama vuosi sitten. Joissakin tapauksissa lain edellyttämä vähimmäiskoulutus ei riitä.

Tässä epäilemättä syy siihen, että yhä useammat oppivelvollisuuskoulun käyneistä ovat työnteon asemesta ruvenneet jälleen opiskelemaan. Vaivannäkö näyttää myös sen arvoiselta. The New York Times lainaa Economic Policy Institute -nimisen tutkimuslaitoksen raporttia, jonka mukaan ”työssäkäyvillä miehillä, joilla oli takanaan vain oppivelvollisuuskoulu, reaalipalkat laskivat vuosina 1979–87 noin 7,4 prosenttia, kun taas korkeakoulututkinnon suorittaneiden miesten palkat nousivat 7 prosenttia”.

Korkeakoulututkinto voi parantaa työnsaantimahdollisuuksia. Vanhempi tutkija William B. Johnston Hudson-instituutista sanoo: ”Korkeakoulututkinto – tai edes todistus jonkinlaisista korkeakouluopinnoista – on nykyään tämän maan tärkein työtodistus.”

Toisaalta on pakko myöntää, että monien korkeakoulun käyneitten on vaikea saada työtä, ja irtisanomiset kohdistuvat myös heihin. ”Useimmilla ystävistäni, jotka suorittivat kanssani loppututkinnon, ei ole työtä”, sanoo 22-vuotias Karl. 55-vuotias Jim, joka oli valmistunut maineikkaasta yliopistosta parhain arvosanoin, menetti työpaikkansa helmikuussa 1992. Hänen tutkintotodistuksensa ei suojellut häntä irtisanomiselta, eikä siitä ollut apua hänen etsiessään varmaa työtä. ”Perustukset osoittautuivat hiekalle tehdyiksi”, hän sanoo.

Jimin tavoin monet korkeakoulun käyneet ovat nykyään asemassa, jota aikakauslehti U.S. News & World Report sanoo ”valkokaulusväen kiirastuleksi”: he ovat liian nuoria pääsemään eläkkeelle ja liian vanhoja kiinnostaakseen enää muita työnantajia.

Vaikka korkeakouluopinnoista voikin olla hyötyä, niin ne eivät selvästikään ole mikään ihmelääke. Eivätkä ne ole ainut vaihtoehto. Herbert Kohl kirjoittaa: ”On paljon menestyviä ihmisiä, jotka eivät ole käyneet korkeakouluja, ja paljon säällisiä työtehtäviä, joihin ei vaadita korkeakoulututkintoa.” (The Question Is College.) Esimerkiksi eräs liikeyritys palkkaa korkeakoulun käymättömiä työtehtäviin, jotka yleensä annettaisiin korkeakoulun käyneille. Tämä yhtiö ei ole kiinnostunut tutkinnoista, vaan sellaisista työnhakijoista, jotka kykenevät suoriutumaan saamastaan tehtävästä toivotulla tavalla. ”Kun olemme löytäneet tällaisen ihmisen, pidämme selvänä, että voimme opettaa [hänelle] työn vaatimat taidot”, yhtiön edustaja selittää.

Monet ovat siis kyenneet hankkimaan itselleen ja perheelleen toimeentulon ilman korkeakoulututkintoa. Jotkut heistä ovat käyneet jonkin opintolinjan ammatillisessa koulussa tai opistossa tai jossakin muussa keskiasteen oppilaitoksessa, eikä se ole vaatinut heiltä paljon aikaa eikä rahaa.a Toiset ovat opetelleet jonkin ammatin tai perustaneet jonkin palvelualan yrityksen ilman varsinaista ammattikoulutusta. Hankittuaan itselleen luotettavan maineen heillä on ollut tasaisesti töitä.

Tasapainoinen näkemys

Mikään koulutusmuoto – korkeakouluopinnot tai mikään muukaan lisäkoulutus – ei luonnollisestikaan takaa myönteisten odotusten toteutumista. Lisäksi Raamatussa todetaan paikkansa pitävästi, että ”tämän maailman näyttämö on vaihtumassa” (1. Korinttolaisille 7:31). Se millä on kysyntää tänään, voi olla arvotonta huomenna.

Lisäkoulutusta harkitsevan pitäisikin punnita huolellisesti etuja ja haittoja. Kykeneekö hän kustantamaan jatko-opintonsa? Millaiseen ympäristöön ja millaisten ihmisten seuraan hän joutuisi? Antaisiko kyseinen lisäkoulutus sellaista valmennusta, että hän pystyisi sen avulla elättämään itsensä? Jos hän lopulta menee naimisiin, niin kykenisikö hän sen avulla elättämään perheensä? Vanhemmat, jotka haluavat auttaa lapsiaan, pystyvät ehkä antamaan arvokkaita neuvoja sopusoinnussa sen vastuun kanssa, jonka Raamattu on asettanut heille (5. Mooseksen kirja 4:10; 6:4–9; 11:18–21; Sananlaskut 4:1, 2). Jos joku pohtii lisäkoulutuksen antamia taloudellisia etuja tai muita sen mahdollisia puolia, seuraavat Jeesuksen sanat ovat paikallaan: ”Kuka teistä, joka haluaa rakentaa tornin, ei ensin istu laskemaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varaa tehdä se loppuun?” (Luukas 14:28.)

Se, päättääkö joku hankkia lisäkoulutusta vai ei, on asia, jota hänen tulee harkita huolellisesti. Kristitty kuitenkin pitää aina mielessään Matteuksen 6:33:ssa olevat Jeesuksen sanat: ”Etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen [taivaallisen Isänne] vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” Tosi kristittyjen keskuudessa ei katsella pitkin nenänvartta niitä, jotka eivät ole hankkineet lisäkoulutusta, eikä heitä pidetä alempiarvoisina, eikä vuorostaan niitä, jotka ovat hankkineet lisäkoulutusta, kartella eikä pidetä ylimielisinä. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Kuka sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu. Hänet pannaankin seisomaan, sillä Jehova voi panna hänet seisomaan.” (Roomalaisille 14:4.)

Jeesuksella oli tasapainoinen näkemys. Hän ei halveksinut niitä, jotka olivat ”koulunkäymättömiä ja tavallisia ihmisiä”, eikä hän pidättynyt valitsemasta pitkälle koulutettua Paavalia suorittamaan voimaperäistä saarnaamistyötä (Apostolien teot 4:13; 9:10–16). Kummassakin tapauksessa koulutus tulee pitää sille kuuluvalla paikallaan, kuten seuraavassa kirjoituksessa osoitetaan.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 5]

Lisäkoulutus

Vartiotornissa 1.11.1992 todettiin Jehovan todistajista ja kokoaikaisesta sananjulistamisesta: ”Yleisenä suuntauksena monissa maissa näyttää – – olevan, että riittävien ansioiden hankkimiseksi vaaditaan nykyään enemmän koulutusta kuin muutamia vuosia sitten. – – on vaikeaa löytää riittävät ansiotulot takaavaa työtä sen jälkeen kun on saanut päätökseen pelkän oppivelvollisuuskoulun – –.”

”Mitä ’riittävillä ansiotuloilla’ tarkoitetaan? – – Heidän ansiotulojaan voidaan sanoa ’tarpeet täyttäviksi’ tai ’tyydyttäviksi’, jos he niiden turvin voivat elää kohtalaisen hyvin samalla kun heille jää tarpeeksi aikaa ja voimia kristilliseen palvelukseen.”

Niinpä Vartiotorni sanoi: ”Ei tulisi tehdä mitään ehdottomia sääntöjä siitä, onko lisäkoulutus suotavaa vai ei.”