Nuoret kysyvät:

Entä jos rakastun ei-uskovaan?

”Minulla on ongelma”, tunnusti muuan kristitty tyttö. ”Olen ihastunut naapuriini. Hän on ystävällinen, kohtelias ja huomaavainen, mutta hän ei kylläkään rakasta Jehovaa. Tiedän, että minun on väärin pitää hänestä, mutten ole varma, miten minun tulisi käsitellä niitä tunteita, joita tunnen häntä kohtaan.”

Mark oli 14-vuotias huomatessaan olevansa samanlaisessa tilanteessa.a Hän ihastui tyttöön, jolla ei ollut samoja uskonnollisia käsityksiä kuin hänellä itsellään. ”Haaveilin usein siitä, millaista meillä olisi yhdessä – kun olisimme naimisissa”, hän kertoo. ”Tiesin kuitenkin sen olevan väärin.”

IHASTUMISET ja hullaantumiset ovat yleisiä teinivuosina, joina romanttiset tunteet ovat voimakkaita (vrt. 1. Korinttolaisille 7:36). Koska nuorilla ei ole mitään turvallista purkautumistietä tällaisille tunteille, he ovat alttiita ihastumaan suosikkiopettajiin, viihdemaailman esiintyjiin ynnä muihin sellaisiin. Koska tällaisten ihmisten kanssa on yleensä mahdotonta luoda henkilökohtaista suhdetta, nämä ihastukset ovat yleensä lyhytikäisiä ja suhteellisen harmittomia.b Mutta entä jos olet alkanut tuntea voimakasta viehtymystä johonkuhun ikätoveriisi, joka haluaa ja voi luoda sinuun henkilökohtaisen suhteen, mutta hänellä ei kuitenkaan ole samoja uskonnollisia käsityksiä kuin sinulla?

Joidenkuiden mielestä tästä ei koidu mitään ongelmia. Ensinnäkin monet nuoret ovat hyvin vähän kiinnostuneita uskonnosta. Eikä niitäkään, jotka ovat siitä kiinnostuneita, ehkä aina paheksuta siitä, että he seurustelevat eri uskontoon kuuluvan kanssa. Vapaamieliset ihmiset voivat jopa hyväksyä sen. Monet aikuiset kuitenkin näkevät sellaisten suhteiden riskit varsinkin siksi, että monet näistä suhteista johtavat avioliittoon. Siksi kirjoittaja Andrea Eagan neuvoi nuoria seuraavasti: ”Se että kummallakin olisi samanlainen uskonnollinen tausta, ei ole tärkeää, jos kumpikaan teistä ei ole uskonnollinen. Mutta jos uskonnolliset tavat ovat tärkeitä toiselle tai molemmille teistä, uskontoa koskevat erot täytyy ottaa huomioon. – – Teidän ei tarvitse kuulua samaan uskontoon – – mutta teidän täytyy pystyä elämään toistenne kanssa.”

Tällainen neuvo saattaa kuulostaa järkevältä. Mutta todellisuudessa se heijastaa ”tämän maailman viisautta” (1. Korinttolaisille 3:19). Raamatussa osoitetaan, että uskovan ja ei-uskovan välinen romanssi herättää paljon vakavampia kysymyksiä kuin on puolisoitten välinen yhteensopivuus. Jehovan todistajien keskuudessa olevat nuoret tietävät, että tässä on kyse tottelevaisuudesta Jumalan sanaa kohtaan, jonka mukaan kristittyjä kehotetaan ”menemään naimisiin – – vain Herrassa” (1. Korinttolaisille 7:39). Koska seurustelu ei ole pelkkää ajanvietettä vaan avioliiton alkusoitto, Jumalaa ei miellyttäisi se, että joku hänen palvelijansa kiinnostuisi romanttisesti jostakusta sellaisesta, joka ei ole vihkiytynyt Jehovalle.

Siitä huolimatta jotkut todistajanuoret ovat ihastuneet ei-uskoviin. Miten se tapahtuu? Mitä sinun pitäisi tehdä, jos havaitset olevasi tällaisessa tilanteessa?

Miten se tapahtuu?

Ymmärrä ensinnäkin se, että kaikki ihmiset ovat taipuvaisia tekemään virheitä. ”Erehdykset – kuka voi ne havaita?” kysyi psalmista (Psalmit 19:13, UM). Nuoret ovat erityisen alttiita tekemään erehdyksiä romanssien alalla. Miksi? Siitä yksinkertaisesta syystä, että heillä ei ole iän ja kokemuksen tuomaa terävänäköisyyttä (Sananlaskut 1:4 [”mielevyys”, KR-38; ”terävänäköisyys”, UM]). Koska kristityllä nuorella ei ole paljoakaan kokemusta kanssakäymisestä vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvien kanssa, niin hän ei ehkä yksinkertaisesti tiedä, miten suhtautua romanttisen ihastumisen tunteisiin – tai niiden kohteena olemiseen.

Näin oli Sheilan laita, kun hän huomasi koulutoverinsa olevan ihastunut häneen. ”Huomasin, että hän piti minusta”, sanoi Sheila. ”Hän tuli ruokatunnilla syömään kanssani. Kun opiskelimme itsenäisesti kirjastossa, hän etsi minut aina käsiinsä.” Sheilan tunteet poikaa kohtaan alkoivat herätä. Aikaisemmin mainittu Mark muistelee samoin: ”Näin tytön aina liikuntatunneilla. Hän tuli joka kerta erikseen juttelemaan kanssani. Ystävyys kehittyi hyvin helposti.” 14-vuotiaalle Pamille kävi niin, että muuan naapurin poika antoi hänelle jopa sormuksen kiintymyksensä osoitukseksi.

Eittämättä ei ole aina niin, että kristitty olisi ollut viaton osapuoli, jonka suhteen toiset ovat tehneet aloitteen. Muuan tyttö vain vastasi siihen kiinnostukseen, jota Jim-niminen kristitty poika häntä kohtaan aivan selvästi osoitti. Hän joutui kuitenkin vastaamaan tunteistaan, kun tuo tyttö tuli erään kerran Jehovan todistajien valtakunnansaliin etsimään häntä!

Olipa tilanne mikä tahansa, olet ehkä tiennyt, ettei sinun olisi pitänyt sotkeutua koko asiaan. Joskus on kuitenkin vaikea vastustaa jonkun vastakkaista sukupuolta olevan osoittamaa huomiota. Ajattelehan Andrew’ta. Hänen ensimmäisenä lukiovuotenaan hänen vanhempansa olivat eroamassa. ”Tarvitsin jonkun, jolle puhua”, hän muistelee. Samaa koulua käyvällä tytöllä tuntui aina olevan sopiva rohkaisun sana hänelle. Pian heidän välilleen kehittyi romanttisia tunteita.

Vaarat

Jos tällaisia tunteita ei hillitä, ne voivat johtaa sinut vakaviin vaikeuksiin. Sananlaskujen 6:27:ssä sanotaan: ”Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta?” Harkitsehan esimerkiksi Kim-nimisen tytön kokemusta. Vaikka hänet oli kasvatettu kristityksi, hän salli tunteittensa kehittyä erästä koulutoveriaan kohtaan. ”Hän oli yksi koulun suosituimmista ja jännittävimmistä pojista”, Kim muistelee. Ennen pitkää hän kävi salaa kutsuilla, joissa käytettiin avoimesti huumeita. ”Minua pelotti kauheasti, mutta olin niin rakastunut häneen. Tulin raskaaksi.” Kim meni poikaystävänsä kanssa naimisiin, mutta tämä joutui lopulta vankilaan aseellisesta ryöstöstä. Jälleen kerran Raamatun seuraava varoitus oli osoittautunut todeksi: ”Huono seura turmelee hyödylliset tavat.” (1. Korinttolaisille 15:33.)

Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki nuoret, jotka eivät ole Jehovan todistajia, ovat moraalittomia tai käyttävät huumeita. Sellaisilla nuorilla ei kuitenkaan ole ainakaan samoja arvoja, mielipiteitä eikä tavoitteita kuin todistajanuorilla. 1. Korinttolaiskirjeen 2:14:ssä selitetään, että ei-uskova ei yksinkertaisesti ”ota vastaan Jumalan hengen asioita, sillä ne ovat hänestä tyhmyyttä, eikä hän voi päästä tuntemaan niitä, koska ne tutkitaan hengellisesti”. Ajattelehan, kuinka paljon uskonnolliset arvosi ovat muovanneet tunteitasi. Tunnet suurta iloa kristillisissä kokouksissa ja riemua voidessasi kertoa vastaanottavaiselle ihmiselle Raamatun sanomaa ja nautit itse Raamatun tutkimisesta. Pystyykö ei-uskova mitenkään ymmärtämään tällaisia tunteita – puhumattakaan niiden jakamisesta? Tuskin.

Niinpä Paavali kehottaa kristittyjä: ”Älkää iestykö epäsuhtaisesti yhteen epäuskoisten kanssa. Sillä mitä tekemistä vanhurskaudella on laittomuuden kanssa? Tai mitä yhteistä valolla on pimeyden kanssa? Edelleen, miten sopivat yhteen Kristus ja Belial? Tai mitä osuutta uskollisella on epäuskoisen kanssa?” (2. Korinttolaisille 6:14, 15.) Nuori Sonya oppi tämän omakohtaisesti kiinnostuttuaan eräästä ei-uskovasta. Hän myöntää: ”Pahin kuviteltavissa oleva yksinäisyys tulee siitä, että elämäntoveri ei tunnekaan samaa intoa ja rakkautta Jehovaa kohtaan kuin itse tuntee. Se on tunneperäisesti musertavaa. Kun totuus on elämän vaikuttava voima, se todella täytyy voida jakaa! Tulee niin tyhjä tunne, kun ei voi jakaa sitä puolisonsa kanssa, koska hän ei ole uskova.”

Sellaisessa ihmissuhteessa uskonnosta tulee yhteisen perustan sijasta pääasiallisin riidanaihe. Saattaisit helposti tuntea joutuvasi vähättelemään omia hengellisiä kiinnostuksenkohteitasi rauhan vuoksi. Niin toimiminen kuitenkin vain tuhoaisi hengellisyytesi. Muuan nuori nainen kertoo: ”Tulin melko läheiseksi erään pojan kanssa, joka ei ollut Jehovan todistaja. Ystävyyden voimistuessa huomasin kuitenkin, että olin rakastunut häneen. Vähitellen suhteeni Jehovaan menetti merkitystään, ja suhde tähän poikaan tuli elämäni tärkeimmäksi asiaksi. En enää halunnut käydä kokouksissa, seurustella kristittyjen tovereitteni kanssa enkä mennä saarnaamaan. Halusin ainoastaan olla tuon pojan kanssa. Olin Jehovan todistajana toimeton seuraavat kaksi vuotta. Eikä ’ystäväni’ koko tänä aikana vastannut häntä kohtaan tuntemaani rakkauteen. Toivoin koko ajan, että jonain päivänä hän vastaisi siihen, mutta niin ei koskaan käynyt.”

Todellakin, kiinnostuminen jostakusta sellaisesta, jolla ei ole samanlaisia uskontoa ja moraalia koskevia arvoja kuin sinulla, tuottaa sinulle varmasti surua ja onnettomuutta. On viisasta vetäytyä pois tällaisesta epäsuhtaisesta ikeestä. Mutta miten voit tehdä niin, kun tunnet voimakasta kiintymystä jotakuta kohtaan? Tätä aihetta käsitellään palstamme seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 19]

Tunteeko ei-uskova samanlaista intoa hengellisiä asioita kohtaan kuin sinä?