Lukijoiden kirjeitä

Juhlapyhät. Kun sain luettua läpi kirjoitussarjan ”Juhlapyhät – miksi jotkut lapset eivät vietä niitä” Herätkää!-lehdestä 22. marraskuuta 1993, ilon kyyneleet vuosivat pitkin poskiani. Minut kasvatettiin Jehovan todistajaksi, ja ajattelin samoin kuin monet lehdessä lainatut nuoret. Haluan kiittää nuoriamme siitä, että he ovat niin oivallisia esimerkkejä! Äitinä minua kannustaa tieto siitä, että monet lapset haluavat miellyttää Jehovaa jo hyvin nuorina.

T. K., Yhdysvallat

Olen yhdeksänvuotias enkä ole tiennytkään, että halloween-juhla oli niin raaka ja vastenmielinen. Minusta tuntuu, etten menetä mitään.

A. C., Yhdysvallat

Kun olin lapsi, odottelin aina malttamattomana joulua ja pääsiäistä. Mutta nyt ymmärrän, että nämä ovat pakanallisia juhlia ja että olisi hyödytöntä vain noudattaa perinteitä. Selitykset olivat perusteellisia ja tyhjentäviä.

S. L. P., Saksa

Minut kasvatettiin 6-vuotiaasta lähtien Jehovan todistajaksi, ja olen nyt vähän yli 30-vuotias. Monien ihmisten mielestä veljeni, sisareni ja minä jäimme jotakin vaille. Selitin ihmisille, että saimme lahjoja pitkin vuotta ja että vanhempamme antoivat meille runsaasti aikaansa ja itseään. Teimme monenlaista yhdessä. Isäni piti myös uskollisesti viikoittaisen raamatuntutkistelumme. Se oli paras hengellinen lahja! Minua ei koskaan harmittanut se, ettemme viettäneet juhlapyhiä.

D. Y., Yhdysvallat

Olen 14-vuotias, ja voin yhtyä siihen, mitä sanottiin. Olen kiitollinen siitä, että tämä kirjoitus julkaistiin. Minua vahvisti sen tietäminen, että toiset nuoret asennoituvat totuuden puolelle.

C. A., Yhdysvallat

En tunne menettäväni mitään, vaikka en vietä juhlapyhiä. Toiset perheenjäsenet antavat minulle lahjoja, ja rahaa saan silloin, kun tarvitsen sitä. Minulla on samoja leluja kuin toisilla ikäisilläni [12-vuotiailla] lapsilla.

L. C., Yhdysvallat

Tämä kirjoitus oli vastaus moniin rukouksiin. Lastenkasvatuksen iloja ja pelkoja ei oikein ymmärrä ennen kuin näkee kyynelten täyttämän silmäparin katsovan ylöspäin ikään kuin kysyen, miksi minua pilkattiin. Tyttäremme meni tänä vuonna lastentarhaan, ja vaikka etsimme juhlapyhiä koskevaa aineistoa, tilanne oli silti hänelle hyvin vaikea. Rukoilimme joka ilta sitä, että hän pystyisi olemaan koulussa rohkea ja peloton. Sitten saapuivat Herätkää!-lehden kirjoitukset. Hän osaa lukea seitsenluokkalaisen tasoista tekstiä, joten minun ei tarvinnut kuin ojentaa lehti hänelle luettavaksi. Hän sai sydämeensä rohkeutta lukiessaan toisten lasten kommentteja ja nähdessään heidän kuvansa. Heti seuraavana päivänä hän vei saman lehden opettajalleen.

G. M., Yhdysvallat

Koulussa jotkut lapset kiusasivat minua, koska en viettänyt juhlapyhiä, joten otin kopioita tuosta lehdestä ja annoin niitä heille. Olen varma, että kiusaaminen loppuu, kun he huomaavat, etten menetä mitään.

K. H., Yhdysvallat

Linja-autosafari. Kun olen alla päin, toisinaan ompelen ja kuuntelen Herätkää!-lehden nauhoituksia. Olin todella hämmästynyt siitä, miten paljon kirjoitus ”Linja-autosafari Australian sisämaahan” nosti mielialaani (8.6.1993). Tuntui siltä kuin olisin ollut siellä mukana jakamassa matkustajien iloa ja jännitystä. Kiitoksia oikein paljon.

A. W., Yhdysvallat