Kun aidsin uhrit tarvitsevat apuamme

”OVET sulkeutuvat papille aidsin vuoksi” oli erään kirjoituksen otsikko The New York Times -sanomalehdessä. Lehdessä kerrottiin baptistipapista, jonka vaimo ja kaksi lasta saivat HIV-tartunnan vaimolle vuonna 1982 annetun verensiirron välityksellä (lapset saivat tartunnan äitinsä kohdussa). Tämä johti siihen, että papilta ja hänen perheeltään evättiin tämän taudin vuoksi pääsy moniin baptistikirkkoihin. Pettyneenä hän antoi periksi ja jätti papintehtävät baptistikirkossa.

Se että tämä mies pettyi kirkkonsa puutteisiin, herättää useita kysymyksiä: Välittääkö Jumala sairaista, esimerkiksi aidsin uhreista? Miten heitä voidaan auttaa? Mitkä varotoimet ovat tarpeen, kun annetaan kristillistä lohdutusta aidsin uhreille?

Jumala osoittaa rakkautta sairaita kohtaan

Raamattu osoittaa, että Kaikkivaltias Jumala osoittaa syvää myötätuntoa kärsiviä ihmisiä kohtaan. Myös Jeesus ilmaisi maan päällä ollessaan lämmintä sääliä sairaita kohtaan. Jumala antoi hänelle lisäksi voimaa parantaa ihmisten sairauksia. Raamatussa kerrotaankin: ”Suuret ihmisjoukot lähestyivät häntä mukanaan rampoja, raajarikkoisia, sokeita, mykkiä ja monia muita, ja he suorastaan heittivät heidät hänen jalkoihinsa, ja hän paransi heidät.” (Matteus 15:30.)

Jumala ei tietenkään ole antanut kenellekään nykyään voimaa suorittaa Jeesuksen tavoin ihmeparannuksia. Mutta Raamattu ennustaa, että pian Jumalan uudessa maailmassa ei ”yksikään asukas sano: ’Minä olen vaivanalainen.’” (Jesaja 33:24.) Raamattu lupaa: ”Hän [Jumala] on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva.” (Ilmestys 21:4.) Suuressa rakkaudessaan Jumala on tehnyt järjestelyt kaikkien sairauksien, myös aidsin, parantamiseksi.

Psalmissa 22:25 sanotaan Jumalasta: ”Hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.” Ne jotka vilpittömästi pyytävät Jumalalta apua, voivat saada hänen rakkauttaan osakseen.

Keihin HIV tarttuu?

Aidsin leviäminen johtuu pääasiassa elämäntavoista. Katsoessaan elämäänsä taaksepäin monet tartunnan saaneet näkevät itsensä psalmin 107:17 sanoissa: ”He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.”

Kun ihminen hylkää Raamatun mittapuut ja antautuu sukupuolisuhteisiin Jumalan avioliittojärjestelyn ulkopuolella, on olemassa hyvin todellinen vaara, että HI-virus tarttuu häneen tai hän tartuttaa sen muihin. Samoin kun ihmiset ottavat suonensisäisiä huumeita saman ruiskun avulla, he voivat saada tartunnan tai virus voi siirtyä heistä muihin. Monet ovat lisäksi saaneet tartunnan, kun heihin on siirretty viruksen kantajien verta.

On kuitenkin traagista, että järkyttävän monet viattomat ihmiset saavat HIV-tartunnan monin eri tavoin. Esimerkiksi useat uskolliset aviopuolisot saavat sen ilman omaa syytään virusta kantavalta puolisoltaan sukupuolisuhteessa. Sitten, varsinkin joillakin alueilla, hälyttävän suuri osa vauvoista saa tartunnan äidiltään, mikä tekee näistä vastasyntyneistä aidsin säälittävimpiä uhreja. Myös jotkut terveydenhuoltoalan työntekijät ja muut ovat saaneet tartunnan, kun on sattunut jokin vahinko heidän käsitellessään viruksen saastuttamaa verta.

Saapa ihminen HIV-tartunnan miten tahansa, Raamattu osoittaa yksiselitteisesti, ettei tämän tappavan taudin tarttuminen ole milloinkaan Jumalan syytä. Vaikka tähän asti tartunnan saamiseen ja toisten tartuttamiseen onkin ollut useimmiten syynä Raamatun mittapuiden vastainen käytös, tilanne on muuttumassa, koska viattomien uhrien – esimerkiksi vauvojen ja uskollisten puolisoiden – osuus kasvaa jatkuvasti.

Maailman terveysjärjestöstä kerrotaan, että tällä hetkellä naisten osuus niistä, jotka kautta maailman saavat HIV-tartunnan, on suunnilleen yhtä suuri kuin miesten ja vuonna 2000 uusista tartunnan saajista suurin osa on naisia. Afrikan terveysviranomaiset sanovat, että 80 prosentissa sikäläisistä tapauksista aids ”tarttuu heteroseksuaalisessa sukupuolisuhteessa ja lähes kaikissa muissa tapauksissa äidistä lapseen raskauden tai synnytyksen aikana”.

Vaikka Jumala ei koskaan hyväksykään hänen lakejansa vastaan tehtyjä rikkomuksia – tämä koskee myös niitä rikkomuksia, jotka aiheuttavat edellä mainittuja kärsimyksiä – hän ojentaa nopeasti armollisen kätensä kaikille niille, jotka joutuvat kärsimään niiden vuoksi. Nekin, jotka ovat saaneet aidsin väärän käytöksensä vuoksi, voivat saada osakseen Jumalan armon katumalla ja luopumalla pahoista teoistaan. (Jesaja 1:18; 1. Korinttolaisille 6:9–11.)

Mitä tällä hetkellä tiedetään?

Aids on maailmanlaajuinen terveysongelma. Vaikka tiedemiehet vakuuttavat ihmisille, että ”HIV ei tartu helposti”, se on laiha lohtu niille miljoonille, jotka jo ovat sen kantajia, ja niille lukemattomille miljoonille, joista tulee sen kantajia tulevaisuudessa. Tosiasiat osoittavat, että se leviää kautta maailman.

Eräässä julkaisussa tehtiin tiivistelmä tavanomaisista tartuntatavoista: ”Lähes kaikki HIV-tartunnat saadaan sukupuoliteitse tai saastuneen veren välityksellä.” Eräässä raportissa heijastellaan useimpien terveydenhuollon ammattihenkilöiden näkemystä, kun siinä sanotaan: ”Ihminen voi saada tartunnan vain siten, että tartunnankantajasta siirtyy elimistön nesteitä (lähes poikkeuksetta verta tai siemennestettä) häneen.”

Ilmausten ”lähes kaikki” ja ”lähes poikkeuksetta” käyttö kuitenkin osoittaa, että poikkeukset ovat mahdollisia. Vaikka siis lääketieteen alalla työskentelevät tuntevatkin melkein kaikki aidsin tartuntatavat, virus voi tarttua jollakin tuntemattomalla tavalla hyvin pienessä osassa tapauksista. Varovaisuus voi olla siksi edelleen tarpeen.

Mikä on sinun reaktiosi?

Noin 12–14 miljoonaa ihmistä kautta maailman on jo saanut HIV-tartunnan, ja monien miljoonien muiden arvioidaan saavan sen vuosituhannen vaihteeseen mennessä. On siksi todennäköistä, että olet tekemisissä tai voit pian tulla tekemisiin sellaisten kanssa, joilla on tämä tauti. Esimerkiksi missä tahansa suurkaupungissa ihminen tulee tavanomaisissa arkielämän tilanteissa päivittäin kosketuksiin tällaisten ihmisten kanssa työpaikalla, ruokapaikoissa, teattereissa, urheilutilaisuuksissa, busseissa, metrossa, lentokoneissa ja junissa sekä muissa julkisen elämän tilanteissa.

Niinpä kristityt voivat yhä useammin tavata sellaisia aidsin uhreja, jotka haluavat tutkia Raamattua, käydä kristillisissä kokouksissa ja edistyä kohti vihkiytymistä, ja tämä voi herättää heissä halun auttaa näitä uhreja. Miten kristittyjen tulisi suhtautua näihin aidsin uhrien tarpeisiin? Olisiko joistakin varotoimista käytännössä hyötyä uhreille ja kristilliseen seurakuntaan kuuluville?

Tällä hetkellä ollaan yksimielisiä siitä, ettei aids tartu tavanomaisissa arkielämän tilanteissa. Vaikuttaa siksi järkevältä, ettei ihmisen tarvitse olla ylettömän pelokas ollessaan niiden lähellä, joilla on aids. Toisaalta koska aidsin uhrien immuunijärjestelmä on merkittävästi heikentynyt, meidän tulee varoa sitä, ettemme vain tartuttaisi heihin tavallisia virustauteja, joita meillä saattaa olla. Tällaiset tavalliset sairaudet voivat aiheuttaa suurta vahinkoa heidän elimistölleen.

Koska aids on hengenvaarallinen tauti, meidän on viisasta pitää mielessämme joitakin järkeviä varokeinoja, kun otamme aidsin uhreja ystäväpiirimme tai kristillisen seurakunnan yhteyteen. Ensinnäkin vaikka mitään yleistä ilmoitusta ei tehdäkään, haluamme ehkä kertoa tilanteesta jollekulle seurakunnan vanhimmalle, jotta hän olisi valmis antamaan ystävällisiä ja tilanteeseen sopivia vastauksia niille, jotka saattavat tiedustella asiaa.

Koska virus voi levitä tartunnan saaneen henkilön veren välityksellä, voi olla järkevää, että seurakunnissa ryhdytään yleisiin varotoimiin puhdistettaessa saniteettitiloja ja lattialle roiskunutta nestettä, varsinkin jos siinä on verta. Ilmaus ”yleiset varotoimet” on lainattu terveydenhuollon ammattilaisilta. He tarkoittavat sillä ohjeita, joiden mukaan kenestä tahansa ihmisestä peräisin olevaan vereen suhtaudutaan siten, että se on viruksen saastuttamaa ja voi olla vaarallista ja että sitä pitää sen vuoksi käsitellä tavallisuudesta poikkeavalla tavalla. Koska valtakunnansali on julkinen tila, siivousvälineiden joukossa olisi ehkä hyvä olla laatikollinen kumi- tai muovikäsineitä, joiden avulla voidaan huolehtia asianmukaisesta hoidosta ja siivouksesta tapaturman sattuessa. Yleisesti suositellaan, että veren puhdistuksessa käytettäisiin annostusohjeen mukaisesti klooripitoista puhdistusainetta.

Aina kun kristityt ovat tekemisissä muiden – mukaan lukien aidsin uhrien – kanssa, heitä neuvotaan noudattamaan Jeesuksen esimerkkiä. Se sääli, jota hän tunsi niitä kohtaan, joilla oli kärsimyksiä mutta jotka halusivat vilpittömästi miellyttää Jumalaa, on jäljittelemisen arvoinen ominaisuus (vrt. Matteus 9:35–38; Markus 1:40, 41). Koska aidsia ei kuitenkaan voida tällä hetkellä parantaa, on sopivaa, että kristitty ryhtyy järkeviin varotoimiin antaessaan myötätuntoista apua tämän taudin uhreille (Sananlaskut 14:15).

Aidsin uhritkin voivat auttaa

Viisas aidsin uhri ymmärtää, että tämä tauti on arkaluonteinen asia muille. On parempi, että kunnioituksesta niiden tunteita kohtaan, jotka haluavat auttaa, aidsin uhri ei ilmaise oma-aloitteisesti kiintymystään halauksin tai suudelmin. Vaikka käytännössä onkin niin, etteivät tällaiset eleet juuri siirrä tätä tautia ihmisestä toiseen, tällainen pidättyvyys osoittaa uhrin ottavan huomioon toiset, mikä vuorostaan synnyttää muissa samanlaisen reaktion häntä kohtaan.a

Ymmärtäessään, että monilla on tuntemattomaan liittyviä pelkoja, HIV-tartunnan saaneen ei tulisi herkästi loukkaantua, jos häntä ei heti kutsuta yksityiskoteihin tai jos näyttää siltä, että jotkut vanhemmat eivät anna lapsensa olla läheisesti tekemisissä hänen kanssaan. Jos jokin seurakunnan kirjantutkisteluista pidetään Jehovan todistajien valtakunnansalissa, voi olla viisaampaa, että sellainen, jolla on aids, päättää käydä tässä tutkistelussa sen sijaan, että hän kävisi jossakin yksityiskodissa pidettävässä tutkistelussa, ellei hän ole keskustellut tilanteesta kyseisessä kodissa asuvan perheen kanssa.

Tartunnankantajien tulee ajatella toisia ja olla varuillaan, kun heillä on limaa irrottava yskä ja heidän on todettu sairastavan tuberkuloosia. He haluavat noudattaa niitä yhteiskunnan terveysmääräyksiä, jotka koskevat tähän tautiin sairastuneiden eristämistä.

Viaton ihminen voi saada tartunnan myös siten, että hän avioituu sellaisen kanssa, joka on tietämättään HI-viruksen kantaja. Varovaisuuteen on syytä erityisesti silloin, kun ainakin toinen avioliittoon aikovista on harrastanut irrallisia suhteita tai käyttänyt suonensisäisiä huumeita ennen kuin hän on tullut Jumalan sanan täsmälliseen tuntemukseen. Koska yhä useammilla ihmisillä on HIV-tartunnan oireeton vaihe, yksilön tai huolestuneiden vanhempien on täysin sopivaa pyytää puolisoehdokasta menemään aids-testiin ennen kihlautumista tai avioitumista. Koska taudin vaikutukset ovat tuhoisat, aviokumppanitarjokkaan ei pitäisi loukkaantua tästä pyynnöstä.

Jos testin tulos on positiivinen, tartunnan saaneen osapuolen ei olisi sopivaa painostaa puolisoehdokasta jatkamaan seurustelua tai pysymään kihloissa, mikäli tämä haluaa tässä vaiheessa lopettaa suhteen. Jokaisen, joka on aiemmin elänyt riskialtista elämää, harrastanut irrallisia suhteita tai käyttänyt suonensisäisiä huumeita, on viisasta mennä oma-aloitteisesti aids-testiin ennen seurustelun aloittamista. Näin voidaan välttää loukkaantuminen.

Haluamme siis kristittyinä toimia myötätuntoisesti, emme vältellä HIV-tartunnan saaneita. Ymmärrämme kuitenkin myös sen, että ihmisten tunteet voivat vaihdella tässä arkaluonteisessa asiassa. (Galatalaisille 6:5.) Aidsista ei tiedetä kaikkea, joten siihen liittyvät kysymykset voivat herättää monissa jossain määrin epävarmuutta. Tasapainoinen näkemys asiasta on se, että toivotamme edelleen aidsin uhrit tervetulleiksi kristilliseen seurakuntaan ja ilmaisemme rakkautta ja myötätuntoa heitä kohtaan, samalla kun ryhdymme järkeviin varotoimiin suojellaksemme itseämme ja perhettämme tältä taudilta.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 13]

Tunsin sääliä häntä kohtaan

Ollessani eräänä päivänä julkisessa palveluksessa lähestyin noin 20-vuotiasta nuorta naista. Hänen suuret ruskeat silmänsä näyttivät surullisilta. Yrittäessäni aloittaa keskustelun hänen kanssaan Jumalan valtakunnasta annoin hänen valita jonkin kädessäni olevista traktaateista. Epäröimättä hän valitsi traktaatin Lohdutusta masentuneille. Hän katsoi traktaattia ja sitten minua ja sanoi kuivasti: ”Sisareni kuoli juuri aidsiin.” Kesken myötätunnonilmausteni hän jatkoi: ”Minäkin kuolen aidsiin, ja minulla on kaksi pientä lasta.”

Tunsin sääliä häntä kohtaan ja luin hänelle Raamatusta, millaisen tulevaisuuden Jumala on luvannut ihmiskunnalle. Hän tokaisi: ”Miksi Jumala välittäisi nyt minusta, kun minä en ole koskaan välittänyt hänestä?” Sanoin hänelle, että Raamattua tutkimalla hän oppisi ymmärtämään, että Jumala ottaa mielihyvin vastaan jokaisen, joka vilpittömästi katuu ja oppii turvautumaan häneen ja hänen Poikansa lunastusuhriin. Tähän hän sanoi: ”Tiedän kuka sinä olet. Olet niitä, jotka käyvät tällä kadulla sijaitsevassa valtakunnansalissa – mutta olisiko minun kaltaiseni ihminen tervetullut valtakunnansaliin?” Vakuutin hänelle, että hän olisi.

Kun hän lopulta jatkoi matkaansa pitäen tiukasti kädessään kirjaa Raamattu – Jumalan vai ihmisen sana? ja traktaattiaan, toivoin hiljaa mielessäni, että hän löytää lohdutuksen, jonka vain Jumala voi antaa.