Rakkaus rahaan – kaikenlaisen pahan juuri
JOKAINEN sukupolvi saattaa sanoa, että sen aikana on kiihkeämmin kuin koskaan ennen tavoiteltu maailman kysytyintä hyödykettä: rahaa. Jokainen niistä voi viitata sotiin, joita ne ovat käyneet saadakseen rikkauksia, ja sotien kestoajan on usein määrännyt se, miten pitkälle rahat ovat riittäneet.
Maailmassa on tapettu miljoonia ihmisiä rahan takia. Rikkailta vanhemmilta on siepattu lapsia, ja heistä on vaadittu lunnaita – rahaa, jonka vanhemmat maksavat saadakseen heidät takaisin vahingoittumattomina. Huijarit ovat saattaneet viedä pahaa aavistamattomilta uhreiltaan näiden elinikäiset säästöt. Ihmisten koteihin on murtauduttu ja niitä on pengottu läpikotaisin rahan takia. Uskaliaita miehiä on etsitty suurin etsintäkuulutuksin sen jälkeen, kun he olivat ryöstäneet yhden pankin. Yksikään sukupolvi ei voi sanoa, että tällaisia häpeämättömyyksiä olisi tapahtunut vain sen aikana. Yksikään sukupolvi ei esimerkiksi ole ollut todistamassa niin ahnetta rahantavoittelua kuin se sukupolvi, joka näki erään viheliäisen rikollisen kavaltavan parhaan ystävänsä, suurimman koskaan eläneen ihmisen, 30 metallirahasta.
Kun tämän sukupolven aika on kulunut jo näin pitkälle, on tämän aina yhtä vaikeasti tavoitettavan vaihdon välineen perässä juokseminen – jota välinettä eräs amerikkalainen kirjailija aikoinaan luonnehti ”kaikkivaltiaaksi dollariksi, yleisen antaumuksen suureksi kohteeksi” – saanut aina vain rumempia muotoja. Mikään muu sukupolvi ei ole ollut todistamassa yhtä uskaliaita pankkiryöstöjä, joissa pankkivirkailijoilta on aseella uhaten siepattu miljoonasummia, eivätkä asialla ole olleet vain miehet ja naiset, vaan jopa nuoret. Tällaiset ryöstöt ovat nykyään niin yleisiä, että tiedotusvälineet eivät enää kiinnitä niihin suurta huomiota. Kymmenet pankit ovat tehneet konkurssin sen seurauksena, että ahneet omistajat olivat keinotelleet tallettajien rahoilla käyttämällä niitä omiin tarkoitusperiinsä. Pankkien varat olivat tällä tavoin ehtyneet, ja monet tallettajista menettivät lopulta kaikki rahansa.
Mitä on sanottava nykyajan valkokaulustyöläisistä, jotka kavaltavat työnantajiltaan miljoonia markkoja ja yrittävät kokeilla rikkaitten ja maineikkaitten ihmisten elämäntyyliä? Voitaisiin kirjoittaa paljon niistä, jotka hämärästi valaistuilla kaduilla vaanivat ohikulkijoita ja ryöstävät näiltä käsilaukun ja lompakon sisällön. Entä uskaliaat, päiväsaikaan tehdyt ryöstöt, joiden silminnäkijöiksi monet ovat joutuneet ja joissa uhrit tapetaan ja heidän taskunsa tyhjennetään? Joillakin kaupunkialueilla ihmiset valittavat: ”Ei ole kysymys siitä, ryöstetäänkö minut jonain päivänä omalla kadullani, vaan siitä, miten usein minut ryöstetään.” Jotkut jopa pitävät mukanaan rahaa erikseen sitä varten, että he voivat tarpeen tullen antaa sen kimppuunkävijälleen, joka puolestaan voi siitä hyvästä säästää heidän henkensä. Valitettavasti on niin, että rahan tavoittelu on tämän vuosisadan viimeisen sukupolven aikana ollut häikäilemättömämpää kuin koskaan ennen.
Rahan mahti perheissä
Olemme nähneet miesten ja vaimojen riitelevän päivittäin rahasta. ”Raha on magneetti, joka vetää puoleensa kaikki pettymykset, joita meillä on elämässämme”, kirjoittaa eräs tutkija. ”Jos rahariidoista halutaan päästä eroon, sinun täytyy ensin selvittää itsellesi se, miten sinä ja puolisosi suhtaudutte rahaan ja miten te käytätte sitä”, hän jatkaa. Olivatpa perheet rikkaita tai köyhiä tai jotakin siltä väliltä, niin suurin osa asiantuntijoista on yhtä mieltä siitä, että avioparit riitelevät useimmiten rahasta. Eräs tutkija kirjoittaa: ”Minua ihmetyttää se, miten usein riidoissa on kyse rahan säästämisestä tai tuhlaamisesta.” Ajatellaanpa vaikka upporikkaita. Usein on niin, että säästäväinen puoliso haluaa säästää rahojaan, kun taas tuhlaavainen puoliso haluaa käyttää niitä. Rikkauksista huolimatta syntyy riitoja – ei rahan puutteen, vaan sen runsauden takia. Jotkut menevät naimisiin rahan takia, pääsevät viettämään sen tasoista elämää, jollaisesta eivät ole osanneet aiemmin uneksiakaan, ja lopulta eroavat saadakseen muhkeat summat elatusapua.
Nykyisessä rahaan hullaantuneessa asiainjärjestelmässä raha on vallan ja itsevarmuuden vertauskuva. Jos vaimo ansaitsee enemmän kuin miehensä, niin se käy usein miehen kunnialle. Tällöin miehestä voi tuntua, että hänen valtansa on mennyttä, ja hänen itsevarmuutensa häviää. Mustasukkaisuus nostaa rumaa päätään – ei jonkun ihmisen takia, vaan himoitun, kaikkivaltiaan rahan takia, kun se on rohjennut kiilata heidän väliinsä. Rahan ja rakkauden taistellessa keskenään raha on aivan liian usein kiistaton voittaja.
Sama pätee edelleenkin. Voidaan varmasti sanoa, että ”rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri” (1. Timoteukselle 6:10). Toisaalta rahan puute on aiheuttanut paljon tuskaa ja kärsimyksiä niille, jotka ovat joutuneet rahan perässä juoksevien uhriksi.
Rahaa, rahaa kaikkialla
On usein sanottu, että rahaa ei voi hankkia lisää ilman rahaa. Olet havainnut, miten mainostajat käyttävät miljoonia aggressiiviseen mainontaan houkutellakseen ihmisiä ostamaan tuotteitaan. Olet ehkä saanut postin mukana kuponkipelitarjouksia, joiden mukaan kenties juuri sinä tulet olemaan seuraavan ”miljoonavoiton saaja”. Kukaan ei tunnu enää olevan kiinnostunut yhdestä miljoonasta; vasta kymmenen miljoonaa ja siitä ylöspäin synnyttää vipinää. Monet tilaavat aikakauslehtiä, joita he eivät halua eivätkä todennäköisesti koskaan edes lue, jotta eivät jäisi vaille jotakin odottamatonta rahantuloa. Monia epäilyttää joidenkin mainosten lupaus ”sinun ei tarvitse ostaa mitään voidaksesi voittaa”.
Eräissä Yhdysvaltain osavaltioissa voi nykyisin voittaa kuponkipeleissä miljoonia dollareita. Muutama miljoona on enää pelkkää ”napeilla pelaamista”. Tätä nykyä saattaa yhdessä arvonnassa voittaa 50–100 miljoonaa dollaria. ”Jättipotteihin” tuntuu löytyvän loputtomasti rahaa. Monissa maissa valtion hallussaan pitämillä kuponkipeleillä on takanaan sukupolvien mittainen historia. Ihmiset ovat saattaneet panna koko tilinsä pelipanokseksi halutessaan voittaa valtavasti rahaa. Perheet ovat jääneet vaille riittävää ravintoa ja kunnon vaatteita, sillä rahat on uhrattu ”Gadille”, hyvän onnen jumalalle (Jesaja 65:11).
Miljoonat kuvittelevat voivansa voittaa uhkapeleissä suuria summia. Esimerkistä käyvät vaikkapa ne, jotka yrittävät saada unelmansa toteutumaan pelikasinoissa. Yhdellä pelinoppien heitolla, yhdellä kortin nostolla tai yhdellä peliautomaatin kahvan tempaisulla he toivovat voivansa tehdä unelmistaan totta. Heidän olisi kuitenkin helpompi tarttua öljyyn ja pitää sitä kädessään.
Pettävän rahan perässä juoksu – tuulen tavoittelu – jatkuu heltymättömällä voimalla. Vaikka jotkut ovatkin saaneet kootuksi suuren omaisuuden, he ovat äkkiä ja yllättäen havainneet, että se onkin poissa. Heidän luulisi silloin tietävän, mitä viisas kuningas Salomo tarkoitti seuraavilla sanoillaan: ”Kun silmäsi siihen lentävät, on rikkaus mennyttä; sillä se saa siivet kuin kotka, joka lentää taivaalle.” (Sananlaskut 23:5.)
Vastakohtia
On kiistatonta, että jotkut ovat aiheuttaneet itselleen ja perheelleen suuria kärsimyksiä tuhlaamalla kaikki rahansa uhkapeleihin. Usein he ovat köyhiä, eivätkä heidän tulonsa riitä juuri enempään kuin niukkaan toimeentuloon. Toiset ovat laiskoja ja haluavat hankkia rahansa mieluummin pelaamalla kuin työnteolla. Nykyään useimmat maailman köyhistä ovat kuitenkin sellaisten olosuhteitten uhreja, joille he eivät mahda mitään. Ei ole laskettu, miten monta miljoonaa on niitä, jotka hädin tuskin ovat saaneet niin paljon opetusta, että osaavat kirjoittaa oman nimensä. Lukemattomille muille on käynyt niin, että oman maan talouden alamäki on pudottanut heidän tulonsa köyhyysrajalle. Nekin, jotka ovat opiskelleet korkeakouluissa, ovat saaneet havaita, että heidän työhakemuksensa hylätään. Koska suuret yhtiöt ovat joutuneet tuotteittensa heikentyneen kysynnän vuoksi vähentämään tuotantoaan, ovat tuhannet ja taas tuhannet jääneet työttömiksi. Miten he tulevat toimeen?
He saattavat kiinnostua epärehellisistä rahanhankintatavoista. He voivat ajatella, että tarkoitus pyhittää keinot. ”Teen mitä tahansa voidakseni pitää huolta perheestäni”, on yleinen asenne monilla taloudelliseen ahdinkoon ajautuneilla. Epärehellisiä menettelytapoja on monenlaisia: naiset alkavat myydä itseään, miehet alkavat varastella. Onko epärehellisyys, varastaminen tai uhkapelien pelaaminen – sellaisen rahan tavoittelu, joka ei ole työllä ansaittua – koskaan hyväksyttävää? Maailma on täynnä niitä, joiden mielestä se on sitä.
Uskotko suureen Luojaan, Jehova Jumalaan? Hänen neuvonsa on, että heität murheesi hänen huomaansa ja että luotat hänen tukeensa ahtaina aikoina. Elettyään noin 25 vuotta kristittynä apostoli Paavali saattoi kirjoittaa omasta kokemuksestaan: ”Tiedänhän miten elää niukkuudessa, tiedänhän miten olla runsaudessa. Kaikessa ja kaikissa oloissa olen oppinut sekä kylläisenä olemisen että nälän näkemisen, sekä runsaudessa olemisen että puutteen kärsimisen salaisuuden. Kaikkeen minulla on voimaa hänen ansiostaan, joka voimistaa minua.” (Filippiläisille 4:12, 13.) On ilmeistä, ettei Paavali turvautunut epärehellisiin keinoihin eläessään niukkuudessa, vaan että hän luotti Jehovaan ja tämä piti hänestä huolen.
Jos siis olet köyhä ja puutteenalainen, älä etsi epärehellistä voittoa. Ei varmastikaan ole väärin hankkia rahaa rehellisesti, sillä Jeesus itse sanoi, että ”työntekijä on palkkansa arvoinen” (Luukas 10:7). Ei liioin ole väärin olla rikas. Älä silti koskaan tingi moraaliperiaatteistasi saadaksesi tarpeesi tyydytetyksi. Kehitä suhde suureen Luojaasi, Jehova Jumalaan, ja luota siihen, että hän auttaa sinua selviytymään elämässä eteen tulevista koettelemuksista ja ongelmista. ”Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.” (1. Pietarin kirje 5:6, 7, KR-92.)