Australian ainutlaatuinen alkuperäisväestö
Herätkää!-lehden Australian-kirjeenvaihtajalta
AUSTRALIAA voidaan kuvailla ainutlaatuiseksi maaksi, kun ajattelemme sen vaikuttavia pussieläimiä kengurua ja hellyttävää koalaa, joka tuntee olonsa mukavaksi kyyhöttäessään korkealla puussa eukalyptusmetsässä. Australian alkuperäisväestö on kuitenkin vielä omaperäisempää kuin se luonto, jonka keskellä se asuu.
Kun ensimmäiset eurooppalaiset uudisasukkaat saapuivat Australiaan 1700-luvun lopulla, alkuperäisväestön määrä oli noin 300000. Vuoden 1991 väestönlaskenta osoitti kaksisataa vuotta myöhemmin, että lähes 17 miljoonasta australialaisesta alkuperäisväestön määrä oli alle 230000.
Keitä nämä Australian alkuperäiset asukkaat ovat? Mistä he ovat tulleet? Miksi heitä voidaan sanoa ainutlaatuisiksi? Millaisesta tulevaisuudentoivosta monet heistä nyt nauttivat?
Australian varhaiset asukkaat
Useimmat antropologit ovat yhtä mieltä siitä, että Australian alkuperäisasukkaat ovat lähtöisin Aasiasta. Luultavasti he kulkivat vaelluksensa viimeisen vaiheen lautalla tai veneellä Kaakkois-Aasiasta ja nousivat maihin Australian pohjoisrannikolla. ”He eivät olleet täysiverisiä paimentolaisia”, huomauttaa Malcolm D. Prentis kirjassaan A Study in Black and White, ”vaan pikemminkin puolipaimentolaisia, toisin sanoen he leiriytyivät tilapäisissä leiripaikoissa oman, selvästi määritetyn alueensa sisällä.”
Alkuperäisasukkaat olivat merkittäviä luonnonsuojelijoita, jotka pitivät hyvää huolta ympäristöstä. Eräs alkuperäisasukas selittää: ”Me viljelimme maata, mutta emme siten kuin valkoinen mies. Me pyrimme elämään sopusoinnussa maan kanssa; he näyttivät riistävän sitä. Minut opetettiin säilyttämään, ei milloinkaan hävittämään.”
Prentis on samaa mieltä kirjoittaessaan: ”Kasvien ja eläinten hyvinvointi sekä alkuperäisasukkaiden hyvinvointi olivat sidoksissa toisiinsa: kun toiset menestyivät, menestyivät toisetkin. Tämä oli käytännöllistä; esimerkiksi kun kengurut menestyivät, olivat alkuperäisväestön ruoansaantimahdollisuudet paremmat, mutta liian monien kengurujen surmaaminen ei tietänyt heille hyvää.”
Alkuperäisasukkaat olivat muissakin suhteissa edistyneempiä. Kielitieteilijä R. M. W. Dixon sanoo kirjassaan The Languages of Australia: ”Sosiaalisen järjestyksen suhteen eurooppalaiset vaikuttavat kuitenkin Australian alkuperäisasukkaita alkeellisemmilta. Kaikilla Australian heimoilla oli yksityiskohtaiset, selvästi määritellyt sukulaisuusjärjestelmät, joihin liittyi täsmällisiä sääntöjä avioliittokelpoisuudesta ja tarkoin määrätyistä rooleista kaikenlaisissa yhteisöelämän tilanteissa.”
Musiikki ja metsästys
Vain Australian alkuperäisasukkaat käyttävät dijjariduu-nimistä soitinta. Nimi tarkoittaa kirjaimellisesti ’pörisevää putkea’ ja kuvaa osuvasti tästä soittimesta lähtevää ääntä. Sen sijaan että dijjariduulla soitettaisiin melodiaa, sillä annetaan tietynlainen basso ja rytmi riiteille ja yötansseille, joista käytetään nimitystä korrobori. Tavallisesti soittimella soitetaan yhtämittaista, pörisevää ääntä kalistimia käyttävän laulumestarin taustalla.
Dijjariduu tehdään huolellisesti valitusta ontosta oksasta. Yleensä sen pituus vaihtelee metristä puoleentoista metriin, mutta jotkin soittimet voivat olla jopa 4,5 metriä pitkiä. Tavallisesti soittimen toinen pää nojaa maahan istuallaan olevan soittajan puhaltaessa toiseen päähän, jota hän pitää molemmin käsin suutaan vasten.
Koska soittimen matalan, resonoivan äänen on soitava yhtä mittaa, soittajan on siihen puhaltaessaan vedettävä samanaikaisesti sieraimiensa kautta uutta ilmaa ääntä katkaisematta. Tuubaa soittavan muusikon täytyy hallita tämä sama vaativa tekniikka, joka tunnetaan puhaltimia soittavien muusikoiden keskuudessa kiertohengityksenä.
Myös metsästyksessä alkuperäisasukkaat käyttivät ainutlaatuista välinettä: bumerangia. He kehittivät sen metsästysvälineeksi ja sota-aseeksi, mutta monille nykyajan turisteille siitä on tullut yksi Australian tunnetuista vertauskuvista. Tutuimmat bumerangit ovat käyriä aseita, jotka palaavat oikein heitettyinä takaisin heittäjälleen. On kuitenkin bumerangeja, jotka eivät palaa takaisin. Niistä käytetään täsmällisemmin nimeä kylie eli tappajakeppi.
Alkuperäisväestön taide
Ensiksi on todettava, että alkuperäisväestön kulttuuriin ei liittynyt kirjallista viestintää. Siksi alkuperäisväestöön kuuluva runoilija ja taiteilija Kevin Gilbert selittääkin, että taide oli tehokkain kieli, jonka avulla saatettiin viestiä, ja sitä ymmärrettiin laajimmin. Hän sanoo: ”Taide viestii tehokkaammin ja on ilmaisukykyisempää kuin kirjoitettu sana.”
Siksi kuva- ja esittävän taiteen avulla viestimisestä tuli olennainen osa alkuperäisasukkaiden elämäntapaa. Heidän taiteensa palveli näin ollen kahta tarkoitusta: se vahvisti puhuttua viestintää ja auttoi myös muistamaan heimon historiaan liittyviä kertomuksia ja perinteisiä uskonnollisia asioita.
Koska alkuperäisasukkailla ei ollut käytössään kangasta, paperia tai muita niiden kaltaisia materiaaleja, he maalasivat taidettaan kallioon, luoliin ja puunkuoreen. Heidän taiteessaan kiinnittää huomiota se, että siinä käytettiin enimmäkseen maaperässä yleisesti esiintyviä värejä. He käyttivät sen alueen hallitsevia värejä, missä maalaus tehtiin. Maalit tehtiin maa-aineksesta.
Heidän taiteensa omaperäisin piirre on kenties se, että lähes kaikki maalaukset muodostuvat täplistä ja viivoista. Lähempi tarkastelu paljastaa, että taustoissakin, jotka saattavat aluksi näyttää yksivärisiltä, on eriväristen täplien muodostama monimutkainen kuvio.
Alkuperäisväestön töitä esittelevässä julkaisussa Marketing Aboriginal Art in the 1990s sanotaan, että 1980-luvulla ”alkuperäisväestön taide – – teki läpimurron ’kansantaiteesta’ ’kaupalliseksi taiteeksi’”. Muissa lähteissä kerrotaan, että näillä täplätyylillä tehdyillä akryylimaalauksilla on kysyntää, ja niissä ylistetään niiden suosion kasvua.
Alkuperäisväestön kielet
Valkoihoisilla australialaisilla on yleensä vääriä käsityksiä alkuperäisväestön kielistä. Jotkut esimerkiksi uskovat, että sillä oli ainoastaan hyvin alkeellinen kieli, joka muodostui vain muutamista murahduksista. Mikään ei kuitenkaan voisi olla kauempana totuudesta!
Aikoinaan alkuperäisväestö puhui arviolta 200–250 kieltä. Niistä on kuitenkin hävinnyt yli puolet. Nykyään vain 50:tä tällaista kieltä puhutaan vähintään sadan alkuperäisasukkaan ryhmissä. Vähintään viidensadan alkuperäisasukkaan puhumia kieliä on alle 20.
Sen sijaan, että alkuperäisväestön puhekieli olisi alkeellista, sen kielioppi on kehittynyt korkealle tasolle. Kirjassaan The Languages of Australia professori Dixon kirjoittaa: ”Eri puolilla maailmaa puhuttujen noin viidentuhannen kielen joukossa ei ole yhtään sellaista kieltä, jota voitaisiin kuvailla ’alkeelliseksi’. Jokaisella tunnetulla kielellä on niin monimutkainen rakenne, että niiden kieliopin pääpiirteiden selostamiseen tarvittaisiin satoja sivuja; jokaisen kielen päivittäiseen sanastoon kuuluu tuhansia sanoja.”
Barry J. Blake kirjoitti samansuuntaisesti alkuperäisväestön kielistä: ”Ne ovat korkealle tasolle kehittyneitä viestintävälineitä, joiden avulla voidaan kuvailla alkuperäisasukkaiden kokemuksia aivan yhtä hyvin kuin englannin ja ranskan avulla voidaan kuvailla eurooppalaisten kokemuksia.” Alkuperäisväestöön kuuluva lehtimies Galarrwuy Yunupingu tukee tätä näkemystä sanoessaan: ”Hyvin harvat ihmiset ovat koskaan yrittäneet oppia kieltämme, eikä englannin avulla voida kuvailla sitä suhdetta, joka meillä on esi-isiemme maahan.”
1800-luvulla käännettiin Raamatun osia kahdelle alkuperäisväestön kielelle. Luukkaan evankeliumi käännettiin awabakalin kielelle ja 1. ja 2. Mooseksen kirjan sekä Matteuksen evankeliumin osia käännettiin narrinyerin kielelle. On kiinnostavaa, että näissä käännöksissä käytetään Kaikkivaltiaan Jumalan nimestä vastineita ”Yehóa” ja ”Jehovah” sekä muita näiden nimien muotoja kyseisten kielten lauseopin vaatimusten mukaisesti.
Nykyään on katsottu tärkeäksi ennallistaa alkuperäisväestön kieliä ja antaa tietoa näiden kielten arvosta, ilmaisukykyisyydestä ja kauneudesta alkuperäisväestöön kuulumattomille australialaisille. Monet ovat siksi mielissään siitä, että alkuperäisväestön asioita hoitava Australian ministeri on hyväksynyt sanakirjan valmistamisen 40:lle alkuperäisväestön kielelle. Niihin kuuluu sekä tällä hetkellä puhuttuja kieliä että käytöstä poistuneita kieliä, joita aiotaan tutkia arkistoista ja muista historiallisista lähteistä.
Vastakaikua suurenmoiselle toivolle
Kun valkoihoiset saapuivat Australiaan 1700-luvun lopulla, he hävittivät syntyperäisen väestön lähes kokonaan. Maaseudulla on kuitenkin nykyään monia kaupunkeja, joiden väestöstä suuri osa on alkuperäisasukkaita. Lisäksi on vielä olemassa, pääasiassa takamailla, joitakin asutuksia, joissa asuu yksinomaan alkuperäisväestöä. Näiden ihmisten elämä on usein karua. ”Emme kuulu enää menneisyyteen”, kirjoittaa eräs alkuperäisasukas, ”eikä meillä ole tyydyttävää paikkaa nykyisyydessäkään.” Hän kuitenkin lisää: ”Mutta tulevaisuus tarjoaa monille meistä toivon.”
Tämä johtuu siitä, että monet Australian alkuperäiset asukkaat iloitsevat voidessaan lukea Raamatusta – ehkä omalla kielellään – että pian pahoja ei enää ole ja että maa annetaan takaisin niille ihmisille, jotka tulevat pitämään siitä hyvää huolta (Psalmit 37:9–11, 29–34; Sananlaskut 2:21, 22). Tämän saa aikaan Jumalan valtakunta. Tämä Valtakunta, jota Jeesus Kristus opetti meitä rukoilemaan, on todellinen taivaallinen hallitus (Matteus 6:9, 10). Monet alkuperäisväestöön kuuluvat miehet ja naiset kertovat nyt toisille niistä suurenmoisista siunauksista, jotka Jumalan valtakunta tuo ihmiskunnalle (Ilmestys 21:3, 4).
Eräs alkuperäisasukas sanoi monista australialaisista maanmiehistään: ”He havaitsevat, että valkoihoiset, alkuperäisasukkaat ja monet muut maapallon asukkaat ovat väärässä ajatellessaan Australian kuuluvan joko alkuperäisasukkaille, koska he löysivät sen ensimmäisenä, tai valkoihoisille, koska he ovat valloittaneet sen. Kumpikaan näkemys ei ole oikea. Se kuuluu Jehova Jumalalle, koska hän on luonut sen.” (Ilmestys 4:11.)
Luojamme Jehova Jumala tosiaan omistaa Australian sekä koko maapallon. Jeesuksen opettaman rukouksen täyttymykseksi Jumalan valtakunta tulee ja koko maa muutetaan maailmanlaajuiseksi paratiisiksi, jossa asuu tosi Jumalaa rakastavia ja palvelevia ihmisiä kaikista roduista ja kansallisuuksista.
[Kuva s. 17]
Dijjariduu-soitin, jota käyttävät yksinomaan Australian alkuperäisasukkaat
[Kuva s. 17]
Australian alkuperäisasukkaiden taidetta
[Lähdemerkintä]
Australian ulkomaantietopalvelun luvalla
[Kuva s. 18]
Monet Australian alkuperäisasukkaat kertovat nykyään Jumalan valtakunnan hyvää uutista toisille