Miehet ja vaimot – puhuvatko he tosiaankin eri kieltä?

KUVITELLAANPA, että Pauli raahustaisi Pekan työhuoneeseen huolten painaessa silmin nähden hänen harteitaan. Pekka katselee ystävällisesti toveriaan ja odottaa, että tämä alkaisi puhua. ”En tiedä, tuleeko tästä sopimuksesta mitään”, huokaisee Pauli. ”On tullut niin monta ylimääräistä mutkaa matkaan, ja pääkonttori puhaltaa niskaan.” ”Pauli, mikä sinua oikein huolettaa?” kysyy Pekka heidän ollessaan kahden kesken. ”Tiedät, että olet pätevin mies tähän tehtävään, ja pääkonttorikin tietää sen. Älä hätäile. Olet sitä mieltä, että asiat ovat hullusti? Tiedätkös, ettei siitä ole kuin kuukausi aikaa, kun ...” Niin Pekka kertoo humoristisia yksityiskohtia siitä, millainen fiasko hänelle itselleen oli sattunut, ja pian hänen ystävänsä poistuu toimistosta hymyssä suin ja huojentuneena. Pekka on iloinen voidessaan olla avuksi.

Kuvitellaanpa edelleen, että saavuttuaan kotiin samana iltapäivänä Pekka saattoi heti havaita, että hänen vaimonsa Paula oli myös poissa tolaltaan. Hän tervehtii vaimoaan erityisen iloisesti ja jää odottelemaan, että vaimo kertoisi, mitä oikein on sattunut. Pingottuneen, jäätävän hiljaisuuden jälkeen vaimo puuskahtaa: ”En kestä enää! Uusi pomoni on tyranni!” Pekka istuutuu hänen viereensä, kietoo kätensä hänen ympärilleen ja sanoo: ”Kultaseni, älä ota sitä niin vakavasti. Katsos, sehän on vain työtä. Esimiehet ovat tuollaisia. Olisitpa vain kuullut, miten minun esimieheni pauhasi minulle tänään. Jos sinusta tuntuu liian vaikealta, niin voithan sanoa itsesi irti.”

”Et edes välitä siitä, miltä minusta tuntuu!” vastaa Paula nopeasti. ”Et koskaan kuuntele minua! En voi jättää työtäni! Emme tule toimeen sinun palkallasi!” Hän rientää makuuhuoneeseen ja alkaa itkeä suureen ääneen. Pekka seisoo suljetun oven ulkopuolella säikähtyneenä ja ihmettelee, mitä oikein oli tapahtunut. Miksi Pekan lohduttavien sanojen saama vastaanotto oli tällä kertaa näin erilainen?

Onko syynä miesten ja naisten erilaisuus?

Jotkut selittäisivät näiden kertomusten erilaisuuden sillä yksinkertaisella tosiasialla, että Pauli on mies ja Paula nainen. Kielitieteilijät ovat sitä mieltä, että avioliiton viestintäongelmat ovat usein sukupuolten erilaisuudesta johtuvia. Eräät kirjat ovat asettuneet puolustamaan sellaista teoriaa, että miehet ja naiset kyllä puhuvat samaa kieltä mutta että heidän kommunikointitapansa eroavat selvästi toisistaan (You Just Don’t Understand; Men Are From Mars, Women Are From Venus).

Kun Jumala loi naisen miehestä, niin tarkoitus ei ilmeisestikään ollut, että naisesta olisi tullut vain vähäisessä määrin erilainen kuin mies. Mies ja nainen tehtiin huolitellusti ja suunnitellusti sellaisiksi, että he täydentävät toisiaan fyysisesti, emotionaalisesti ja henkisesti. Tämän luontaisen erilaisuuden lisäksi ei voida unohtaa sitä ihmisten yksilöllistä vivahteikkuutta, joka perustuu kasvatuksen ja elämänkokemusten erilaisuuteen, ja ihmisten muovautumista kulttuurin, ympäristön ja sen vaikutuksesta, mitä yhteiskunta pitää miehekkäänä tai naisellisena. Tällaisten tekijöitten vaikutuksesta miesten ja naisten viestintätavoissa on ehkä havaittavissa tiettyjä säännönmukaisuuksia. Saattaa kuitenkin olla, että vaikeasti määriteltävä ”tyypillinen mies” tai ”tyypillinen nainen” löytyy vain psykologian kirjojen sivuilta.

Naisille on tunnusomaista herkkyys, mutta silti monet miehet saattavat olla tavattoman hellämielisiä ollessaan tekemisissä ihmisten kanssa. Loogista ajattelua pidetään ehkä enemmän miesten tuntomerkkinä, mutta silti naisilla on usein taito eritellä asioita ja katsoa niihin pintaa syvemmälle. Vaikka siis onkin ehkä mahdotonta luokitella jotakin ominaisuutta yksinomaan miehille tai pelkästään naisille kuuluvaksi, niin yksi asia on varma: se, että kykenee katselemaan asioita toisen näkökulmasta, voi varsinkin avioliitossa ratkaista sen, eletäänkö siinä rauhanomaista rinnakkaiseloa vai onko käynnissä ilmisota.

Miehen ja vaimon välinen viestintä on joka päivä avioliitossa melkoinen haaste. Moni havaintokykyinen aviomies voi todistaa, että petollisen yksinkertainen kysymys ”Mitä pidät uudesta kampauksestani?” voi olla hyvin vaarallinen. Monet hienotunteiset vaimot oppivat olemaan kysymättä yhä uudelleen ”Mikset mene kysymään tietä?”, kun heidän miehensä on eksynyt matkustettaessa. Sen sijaan että puolisot halveksisivat toisissaan piirteitä, jotka päällisin puolin näyttävät omituisuuksilta, ja pitäisivät härkäpäisesti kiinni omista omituisuuksistaan sanoen syyksi sen, että ”tällainen minä olen”, rakkaudelliset aviokumppanit katsovat pintaa syvemmälle. He eivät pane toistensa viestintätapoja kylmästi suurennuslasin alle, vaan luovat lämpimän katseen toistensa sydämeen ja mieleen.

Koska jokainen ihminen on erilainen, on myös jokaisessa avioliitossa syntyvä parisuhde erilainen. Yhteisen sävelen löytyminen ei tapahdu sattumalta, vaan se vaatii epätäydellisen ihmisluontomme vuoksi ponnistelua. Esimerkiksi on perin helppoa olettaa toisten suhtautuvan asioihin samalla tavoin kuin me. Me usein tyydytämme toisten tarpeita samalla tavoin kuin haluaisimme heidän tyydyttävän omia tarpeitamme ja kenties yritämme noudattaa kultaista sääntöä: ”Sen tähden kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” (Matteus 7:12.) Jeesus ei kuitenkaan tarkoittanut, että sen mitä sinä haluat, pitäisi olla tarpeeksi hyvää toisillekin. Päin vastoin sinä toivot, että toiset antaisivat sinulle sen, mitä sinä tarvitset tai haluat. Niinpä sinunkin pitäisi antaa heille se, mitä he tarvitsevat. Erityisen tärkeää tämä on avioliitossa, sillä kumpikin on juhlallisesti lupautunut täyttämään puolisonsa tarpeet niin hyvin kuin suinkin.

Paula ja Pekka ovat tehneet tällaisen lupauksen. He ovat olleet kaksi vuotta avioliitossa, ja se on sujunut onnellisissa merkeissä. Vaikka heistä tuntuu, että he jo tuntevat toisensa melko hyvin, niin silti joskus tulee äkisti eteen tilanteita, jotka paljastavat vakavan viestintäkatkoksen, jota ei saada korjatuksi pelkästään hyvillä aikomuksilla. ”Viisaan sydän panee hänen suunsa ilmaisemaan ymmärtäväisyyttä”, sanotaan Sananlaskujen 16:23:ssa (UM). Viestinnän avain on siis ymmärtäväisyys. Katsokaamme, millaisia ovia se avaa Pekalle ja Paulalle.

Miehen näkökulma

Pekka luovii kilpailuhenkisessä maailmassa, missä jokaisen miehen täytyy löytää paikkansa sosiaalisessa hierarkiassa, tilanteen mukaan joko jonkun alaisena tai esimiesasemassa olevana. Viestinnän avulla hän osoittaa asemansa, pätevyytensä, asiantuntemuksensa tai arvonsa. Itsenäisyys on hänelle kallisarvoinen asia. Kun Pekalle annetaan vaativaan sävyyn määräyksiä, hän huomaa asettuvansa puolustuskannalle. Vaikka pyyntö olisi järkeenkäypä, siihen sisältyvä hienovarainen viesti ”Et hoida töitäsi” saa hänet nousemaan kapinaan.

Antautuessaan keskusteluun Pekka haluaa lähinnä antaa tietoja ja saada tilalle muita tietoja. Hän puhuu mielellään tosiasioista, ideoista ja oppimistaan uusista asioista.

Kuunnellessaan Pekka harvoin keskeyttää puhujaa, vaikka hän saattaakin välillä äännähtää lyhyesti merkiksi siitä, että hän omaksuu tietoja. Jos hän kuitenkin on jostakin asiasta eri mieltä, hän ei epäröi sanoa sitä, varsinkaan ystävälleen. Se osoittaa, että hän on kiinnostunut siitä, mitä hänen ystävällään on sanottavana ja että hän käy läpi kaikki mahdollisuudet.

Jos Pekalla on jokin ongelma, hän etsii siihen ratkaisua mieluummin omin neuvoin. Niinpä hän saattaa vetäytyä yksinäisyyteen ja eroon kaikesta muusta. Tai hän saattaa etsiä jotakin ajanvietettä voidakseen unohtaa solmussa olevan asian hetkeksi. Hän ottaa sen puheeksi vain siinä tapauksessa, että hän tarvitsee neuvoja.

Jos Pekan luo tulee mies kertomaan jostakin ongelmastaan, kuten Pauli teki, Pekka ymmärtää, että hänen tehtävänään on nyt auttaa, ja hän pitää huolen siitä, ettei hänen ystävänsä pääse tuntemaan itseään epäpäteväksi. Useimmiten hän kertoo joistakin omista pulmistaan ja antaa samalla neuvoja, jottei hänen ystävänsä tarvitsisi tuntea jääneensä vaille apua.

Pekka mielellään puuhaa jotakin ystäviensä kanssa. Toveruus on hänelle sitä, että tehdään jotakin yhdessä.

Koti on Pekalle turvapaikka, jonne hän voi vetäytyä areenalta, paikka, missä hänen ei tarvitse todistaa kyvykkyyttään puhumalla ja missä hänet hyväksytään, häneen luotetaan ja häntä rakastetaan ja arvostetaan. Silti Pekka aika ajoin huomaa tarvitsevansa yksinäisyyttä. Sen ei välttämättä tarvitse johtua Paulasta eikä tämän tekemisistä. Hänen vain täytyy saada olla hetken aikaa yksikseen. Pekan on vaikea paljastaa pelonaiheitaan, epävarmuuttaan ja vastoinkäymisiään vaimolleen. Hän ei halua herättää vaimossaan levottomuutta. Hänen tehtävänään on pitää huolta Paulasta ja suojella häntä, ja hänelle on tärkeää se, että vaimo voi luottaa häneen näissä asioissa. Vaikka Pekka haluaa saada tukea, hän ei kaipaa osakseen sääliä. Se saa hänet tuntemaan itsensä epäpäteväksi tai tarpeettomaksi.

Naisen näkökulma

Paula näkee itsensä yksilönä maailmassa, joka koostuu ihmissuhteista. Hänelle on tärkeää se, että hän voi luoda ja vahvistaa ihmissuhteiden säikeitä. Puhuminen on tärkeä keino, jolla luodaan ja vahvistetaan läheisyyttä.

Luottamus on Paulalle luonnollinen asia. Vaikka hän haluaakin Pekan ottavan johdon, hän tuntee, että häntä rakastetaan, jos Pekka ennen ratkaisun tekoa ottaa selvää siitä, mitä hän ajattelee asiasta. Kun Paulan on tehtävä jokin ratkaisu, hän mielellään neuvottelee miehensä kanssa, mutta ei välttämättä sen takia, että miehen pitäisi kertoa hänelle, mitä hänen on tehtävä, vaan osoittaakseen, että hän haluaa olla lähellä miestään ja että hän luottaa mieheensä.

Paulan on hyvin vaikea mennä suoraan asiaan ja sanoa, että hän tarvitsee jotakin. Hän ei halua motkottaa Pekalle eikä saada tätä siihen luuloon, että hän on onneton. Sen sijaan hän odottaa, että hänet huomataan, tai hän antaa jonkin vihjeen.

Kun Paula keskustelee, häntä kiinnostavat pienet yksityiskohdat ja hän tekee paljon kysymyksiä. Se on luonnollista, koska hän herkemmin tajuaa toisten ihmisten tarpeet ja tunteet sekä on hyvin kiinnostunut ihmisistä ja ihmissuhteista.

Kun Paula kuuntelee, hän silloin tällöin keskeyttää puhujan välihuomautuksillaan, nyökkäyksillään tai kysymyksillään, jotka osoittavat sen, että hän kuuntelee, mitä puhuja sanoo, ja on kiinnostunut siitä, mitä tällä on sanottavana.

Hän ponnistelee voidakseen vaistonsa perusteella tietää, mitä ihmiset tarvitsevat. Se, että hän tarjoaa apuaan ilman, että sitä häneltä pyydetään, on erinomainen rakkauden ilmaisukeino. Hän haluaa auttaa erityisesti miestään kasvamaan ja edistymään.

Kun Paulalla on jokin ongelma, se voi tuntua hänestä raskaalta taakalta. Hänen täytyy saada puhua, mutta ei niinkään sen takia, että ongelmaan pitäisi löytää jokin ratkaisu, vaan sen takia, että hän haluaa kertoa, mitä hän ajattelee kyseisestä asiasta. Hänen täytyy saada tietää, että joku ymmärtää ja välittää. Ollessaan voimakkaassa tunnepaineessa Paula voi suurennella ja yleistää asioita. Jos hän sanoo ”Sinä et koskaan kuuntele!”, hän ei tarkoita sanoillaan täyttä totta.

Paulan paras lapsuudenystävä ei ollut sellainen, jonka kanssa hän olisi puuhaillut jotakin, vaan sellainen, jonka kanssa hän saattoi puhua kaikenlaisista asioista. Niinpä eläessään avioliitossa häntä kiinnostaa paljon enemmän se, että hänellä on myötätuntoinen kuuntelija, jolle voi kertoa ajatuksistaan ja käsityksistään, kuin toiminta kodin ulkopuolella.

Koti on paikka, missä Paula voi puhua hänen tarvitsematta pelätä arvostelua. Hän ei epäröi paljastaa pelonaiheitaan ja huoliaan Pekalle. Jos hän on avun tarpeessa, hän ei häpeä tunnustaa sitä, sillä hän luottaa siihen, että hänen miehensä tukee häntä ja että hän merkitsee miehelleen niin paljon, että tämä on halukas kuuntelemaan.

Yleensä Paulalla on sellainen tunne, että häntä rakastetaan ja että hän on turvassa avioliitossaan. Mutta aina silloin tällöin, ilman selvää syytä, hän alkaa tuntea epävarmuutta ja hänelle tulee sellainen tunne, ettei häntä enää rakasteta, ja seurauksena on, että hän tarvitsee kipeästi itseluottamuksensa vahvistamista ja yhdessäoloa.

Vaikka Pekka ja Paula siis täydentävätkin toisiaan, he ovat silti hyvin erilaisia. Molemmat kyllä ehkä yrittävät parhaansa mukaan olla rakkaudellisia ja yhteistyöhaluisia, mutta heidän erilaisuutensa aiheuttaa kuitenkin sen, että voi syntyä vakavia väärinkäsityksiä. Jos pääsisimme kuuntelemaan, mitä kummallakin on mielessään, niin mitä he saattaisivat sanoa?

Alussa mainittu tilanne kummankin omasta näkökulmasta

”Heti kun olin tullut ovesta sisään, näin, että Paula oli poissa tolaltaan”, Pekka sanoo. ”Oletin, että hän kyllä kertoisi, mikä hätänä, kun olisi halukas siihen. Ongelma ei vaikuttanut minusta suuren suurelta. Ajattelin, että jos vain auttaisin häntä näkemään, ettei hänen tarvitse olla niin mahdottoman järkyttynyt ja että ratkaisukin on yksinkertainen, hän tulisi sen jälkeen paremmalle mielelle. Kuunneltuani häntä olin todella ällistynyt, kun hän sanoi: ’Sinä et koskaan kuuntele minua!’ Tuntui kuin hän olisi pannut turhautumisensa kokonaan minun syykseni!”

”Kaikki oli mennyt tuona päivänä päin seiniä”, Paula selittää. ”Tiesin, ettei se ollut Pekan syytä. Kun hän sitten tuli kotiin iloisena ja reippaana, minusta tuntui, ettei hän välittänyt siitä, että olin poissa tolaltani. Miksei hän kysynyt minulta: ’Hei, mikä sinun oikein on?’ Kerrottuani hänelle, mitä oli tapahtunut, hänen sanoistaan kuulsi läpi sellainen ajatus, että olin ollut typerä ja että kyseessä oli vain vähäpätöinen asia. Sen sijaan että Pekka olisi sanonut ymmärtävänsä, miltä minusta tuntuu, tämä remonttimies opetti minulle, miten ongelma korjataan. En halunnut saada ratkaisuja, vaan ymmärtämystä!”

Vaikka näyttääkin siltä, että Pekan ja Paulan välit ovat tällä tavoin rikkoutuneet joksikin aikaa, he silti rakastavat toisiaan hyvin paljon. Millaisten asioitten ymmärtäminen auttaisi heitä ilmaisemaan tätä rakkauttaan selvästi?

Toisen asemaan asettuminen

Pekka ajatteli, että jos hän kysyisi Paulalta, mikä on hätänä, se olisi tämän asioihin tungettelemista, joten hän tietenkin käyttäytyi vaimoaan kohtaan samalla tavoin kuin olisi halunnut toisten käyttäytyvän häntä kohtaan. Hän odotti, että vaimo avautuisi ja alkaisi puhua. Nyt Paulan mielenrauhaa järkytti ongelman lisäksi se, että Pekka ei kaikesta päättäen välittänyt hänen avunpyynnöistään. Hän ei pitänyt miehensä vaitioloa merkkinä hienotunteisuudesta ja kunnioituksesta, vaan päinvastoin piittaamattomuutena. Kun Paula lopulta puhui, Pekka kuunteli häntä sanomatta väliin mitään. Paulasta kuitenkin tuntui siltä, ettei mies todellisuudessa kuunnellut hänen ajatuksiaan. Sen jälkeen mies – sen sijaan että olisi osoittanut ymmärtämystä – tarjosi ongelmaan ratkaisua. Sen sanoma hänelle oli: Ei ole mitään aihetta ajatella tuolla tavoin; olet reagoinut tähän asiaan liian voimakkaasti. Katsopa nyt, miten helposti tällainen pikkuongelma on ratkaistavissa.

Lopputulos olisi kuitenkin ollut aivan erilainen, jos kumpikin olisi kyennyt katselemaan asioita toisen näkökulmasta. Silloin tapahtumainkulku olisi ehkä ollut tällainen:

Pekka tulee kotiin ja näkee Paulasta, että jokin on hullusti. ”Kultaseni, mikä hätänä?” hän kysyy rauhallisesti. Kyyneleet alkavat valua, ja Paula alkaa puhua vuolaasti. Hän ei sano: ”Se on täysin sinun syytäsi!” eikä vihjaa siihen suuntaan, että Pekka ei ole tehnyt riittävästi. Pekka vetää hänet lähelleen ja kuuntelee kärsivällisesti. Kun vaimo on lopettanut, mies sanoo: ”Minusta on ikävää, että olet pahoittanut mielesi. Ymmärrän nyt, miksi olet ollut niin poissa tolaltasi.” Paula vastaa: ”Olen niin kiitollinen siitä, että kuuntelit. Oloni tuntuu jo paljon paremmalta tietäessäni, että sinä ymmärrät.”

Valitettavasti on niin, että monet avioparit päättävät lopulta erota, sen sijaan että he selvittäisivät erimielisyytensä. Viestinnän puute on syynä monien kotien tuhoutumiseen. Syntyy kiistoja, jotka vavisuttavat avioliiton perustuksia. Miten se tapahtuu? Seuraavassa kirjoituksessa kerrotaan, miten se tapahtuu ja miten sen voi välttää.