”Rakentakaamme itsellemme kaupunki”
Herätkää!-lehden Saksan-kirjeenvaihtajalta
OLET noin 50 prosentin todennäköisyydellä kaupunkilainen. Eräiden arvioiden perusteella melkein puolet maailman väestöstä on kaupunkilaisia. Muuan tietolähde sanoo, että ”tällä menolla tulee vuoteen 2000 mennessä yli 75 prosenttia Etelä-Amerikan väestöstä asumaan kaupungeissa”. Se kertoo meille myös sen, että samassa ajassa tulee Afrikan kaupunkien väkimäärä enemmän kuin kaksinkertaistumaan.
Vaikket asuisikaan kaupungissa, on hyvin todennäköistä, että käyt jossakin kaupungissa joko työssä tai tekemässä ostoksesi tai että silloin tällöin käytät niitä palveluja, joita kaupunki tarjoaa. Kaupunkien vaikutus tuntuu kaikissa ihmisissä. Ilman kaupunkeja elämämme olisi aivan toisenlaista.
Kaupunki nimeltä Hanok
Kaupunkien rakentamisella on takanaan pitkä historia. Me luemme Kainista, ensimmäisestä maailmaan syntyneestä lapsesta, että ”hän rakensi kaupungin ja antoi sille kaupungille poikansa nimen Hanok” (1. Mooseksen kirja 4:17). Rakentamalla kaupungin, joka nykyisten mittapuitten mukaan oli epäilemättä suhteellisen pieni, Kain loi ennakkotapauksen, josta hänen jälkeensä eläneet sukupolvet ottivat mallia.
Seurallisina olentoina ihmiset ovat luonnostaan halunneet olla kanssakäymisissä toistensa kanssa. Syynä tähän ei ole ollut vain toveruuden tarve, vaan myös suojan ja turvallisuuden tarve, sillä etenkin menneinä vuosisatoina yhdyskunnat joutuivat usein hyökkäyksen kohteeksi. Nämä eivät kuitenkaan ole ainoita tekijöitä, jotka ovat saaneet ihmiset rakentamaan kaupunkeja.
Hakuteos The World Book Encyclopedia mainitsee neljä tärkeää kaupunkien syntyyn vaikuttanutta syytä. Ne ovat ”1) tekniikan edistysaskeleet (höyryvoimakoneet, sähkövoima ja tietoliikenne), 2) suotuisa luonnonympäristö (eräitä tekijöitä ovat sijainti, ilmasto, joet ja siten vedensaanti), 3) yhteiskunnallinen organisoituminen (hallintojärjestelmä) ja 4) väestönkasvu”.
Kaupungit ovat edistäneet elinkeinoelämää ja työvoiman keskittymistä samalle alueelle. Niinpä monissa kaupungeissa on työläisiä ja heidän perheitään varten olemassa suuria asuntoalueita, joissa asuminen on pyritty saamaan kohtuuhintaiseksi. Helppokäyttöisten julkisten liikennevälineitten ja yksityisautojen ansiosta etäisyydet eivät ole enää estämässä tehokasta kaupankäyntiä ja poliittista valvontaa. Tästä syystä kaupungit kykenevät levittämään lonkeroitaan esikaupunkialueille.
Jotkin muinaisajan kaupungeista palvelivat läheisesti myös uskonnollisia tarkoitusperiä. 1. Mooseksen kirjan 11:4:ssä sanotaan: ”He [pian vedenpaisumuksen jälkeen eläneet ihmiset] sanoivat: ’Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan’.”
Yhteiskunnalliset, uskonnolliset ja maantieteelliset samoin kuin poliittiset näkökohdat ovat olleet kaupunkien syntyyn vaikuttaneita tekijöitä. Samalla kaupungit ovat vuosisatojen kuluessa olleet merkittävimpiä niistä voimista, jotka ovat muovanneet maailman sellaiseksi kuin me sen nykyään tunnemme ja jotka ovat vaikuttaneet meihin kaikkiin.
Erilaisia ja silti samanlaisia
The New Encyclopædia Britannican mukaan ”vanhimmat kiinteät asutukset tavataan Niilin, Eufratin, Induksen ja Kiinan Keltaisenjoen hedelmällisistä, subtrooppisista jokilaaksoista”. Nämä 1900-luvun kaupunkien edeltäjät olivat luonnollisesti aivan erilaisia kuin nykyiset joenrantakaupungit.
Menneinä vuosisatoina valtaosa ihmisistä asui maaseudulla. Esimerkiksi Englannin ainut suuri kaupunki vuonna 1300 oli Lontoo, jossa oli alle 40000 asukasta, eli reilusti alle prosentti tuon maan kokonaisväestöstä. Vuonna 1650 asui Englannin väestöstä noin 7 prosenttia Lontoossa. 1800-luvun alussa Lontoossa oli lähes miljoona asukasta. Nyt Englannin väestöstä asuu enää vajaat 9 prosenttia maaseudulla. Kaikki muut ovat ahtautuneet kaupunkeihin, niin että yksistään Suur-Lontoossa asuu noin seitsemän miljoonaa ihmistä.
Osoituksena siitä, miten kaupungit ovat kasvaneet asukasluvultaan ja myös lisääntyneet määrällisesti, olkoon se, että vuonna 1900 Lontoo oli ainut kaupunki koko maailmassa, jossa oli miljoona asukasta. Nyt maailmassa on kuitenkin yli 200 sellaista kaupunkia, joissa on vähintään miljoona asukasta. Maantieteilijät käyttävät nimeä megalopoli alueista, joilla kaupungit ovat sulautuneet yhteen valtaviksi kaupunkiryppäiksi. Eräs megalopoli on Ruhrin alue Saksassa, joka käytännössä on yhtä ja samaa yhdyskuntaa Ruhrjoen kahden puolen Duisburgista Dortmundiin asti.
Vaikka muinaisajan ja nykyajan kaupungit ovatkin erilaisia, niillä on silti myös jotakin yhteistä, nimittäin ongelmat. Näitä ongelmia ei kuitenkaan ole koskaan ennen ollut niin paljon eivätkä ne ole koskaan ennen olleet niin suuria kuin nykyään. Kaupungit ovat vakavissa vaikeuksissa. Jos sanat ”rakentakaamme itsellemme kaupunki” ovat opettaneet ihmisille mitään, niin ainakin se niiden olisi pitänyt opettaa, että kaupunkien rakentaminen ei välttämättä ole – epätäydellisten olojen vallitessa ja erehtyväisten ihmisten suorittamana työnä – paras mahdollinen keino tarpeittemme tyydyttämiseen.