Todisteita äidinmaidon puolesta

Herätkää!-lehden Nigerian-kirjeenvaihtajalta

KUVITTELEHAN vauvanruokaa, joka on herkullista, helposti sulavaa ja kaikin puolin ravitsevaa kehittyvälle pienokaiselle; ruokaa, joka on kuin ”ihmelääke”, sillä se sekä suojelee taudeilta että hoitaa sairasta pienokaista; ruokaa, joka on ilmaista ja jota kaikkialla maailmassa asuvat perheet voivat helposti saada.

Ei sellaista olekaan, epäilet. Sellainen ravintoaine on kuitenkin olemassa, vaikka sitä eivät ole suunnitelleet teollisuuden palveluksessa toimivat tiedemiehet. Kyseessä on äidinmaito.

Koko ihmiskunnan historian ajan tuota suurenmoista ravintoa on pidetty lapsille ehdottoman välttämättömänä. Esimerkiksi Raamatussa kerrotaan, että kun faraon tytär löysi Mooses-vauvan, hän kehotti pienokaisen sisarta etsimään ”imettäjän” huolehtimaan lapsesta (2. Mooseksen kirja 2:5–9). Myöhemmin kreikkalaisessa ja roomalaisessa yhteiskunnassa oli tavallista palkata rotevia imettäjiä imettämään rikkaitten lapsia. Viime vuosikymmeninä rintaruokinta on kuitenkin suuresti vähentynyt. Tämä johtuu osittain siitä, että mainonnan takia monet ihmiset ovat alkaneet uskoa teollisten äidinmaidonvastikkeiden olevan rintamaitoa parempia. Nykyään tuo suuntaus on taas muuttumassa päinvastaiseksi, kun yhä useammat äidit tajuavat rintamaidon olevan parasta.

Parasta ravintoa

Ovatko tiedemiehet keksineet Luojan luomaa luontaista pienokaisten ruokintamenetelmää paremman menetelmän? Tuskin. UNICEF (YK:n lastenavun rahasto) väittää: ”Pelkkä rintamaito on parasta mahdollista ruokaa ja juomaa pienokaisten 4–6 ensimmäisen elinkuukauden aikana.” Rintamaito sisältää kaikki ne proteiinit, kasvua kiihottavat aineet, rasvat, hiilihydraatit, entsyymit, vitamiinit ja hivenaineet, jotka ovat elintärkeitä pienokaisen terveelle kasvulle sen elämän muutamina ensi kuukausina.

Rintamaito ei ole vastasyntyneille ainoastaan parasta ravintoa vaan myös ainoa ravinto, jota ne tarvitsevat. Maailman terveysjärjestön yleiskokous vahvisti toukokuussa vuonna 1992, että ”elämän ensimmäisinä 4–6 kuukautena pienokainen ei tarvitse ravinnokseen mitään muuta ruokaa eikä juomaa – ei edes vettä – kuin rintamaitoa”. Rintamaidossa on riittävästi vettä sammuttamaan vauvan jano jopa kuumassa ja kuivassa ilmastossa. Paitsi että ylimääräisen veden tai sokeripitoisen juoman juottaminen pullosta on tarpeetonta, se voi myös saada vauvan lopettamaan rinnan imemisen kokonaan, koska pienokaiset valitsevat mieluummin helpomman tavan: tuttipullon. Muutaman ensimmäisen elinkuukauden jälkeen vauvan ruokavalioon tulee tietenkin lisätä vähitellen muuta ruokaa ja juomaa.

Mikään korvike ei sisällä vastaavaa ihanteellisen tasapainoista ravintoaineiden seosta, joka edistäisi pienokaisten normaalia kasvua ja kehitystä. Kirjassa Reproductive Health — Global Issues sanotaan: ”Yritykset korvata rintamaito eivät ole olleet menestyksellisiä. Pikkulasten ruokintaa käsittelevä historiallinen aineisto on tupaten täynnä todisteita siitä, että ne pienokaiset, joita ei ole imetetty, ovat olleet paljon alttiimpia tartuntataudeille ja vajaaravitsemukselle kuin ne lapset, joita on imetetty.”

Imettäminen pelastaa elämää

WHO:n (Maailman terveysjärjestön) mukaan miljoona pienokaista säästyisi kuolemalta joka vuosi, jos kaikki äidit antaisivat lapsilleen ainoastaan rintamaitoa näiden ensimmäisten 4–6 elinkuukauden aikana. UNICEF:in raportissa State of the World’s Children 1992 kerrotaan: ”Köyhissä oloissa elävä pulloruokaa saava vauva kuolee noin 15 kertaa todennäköisemmin ripuliin ja 4 kertaa todennäköisemmin keuhkokuumeeseen kuin sellainen vauva, jota on pelkästään imetetty.”

Mistä se johtuu? Sen lisäksi, että äidinmaidonvastike ei sisällä yhtä paljon ravintoa kuin rintamaito, sitä laimennetaan usein liikaa epäpuhtaalla vedellä ja se tarjotaan steriloimattomasta pullosta. Pullomaito voi sen vuoksi helposti saastua sellaisista bakteereista ja viruksista, jotka aiheuttavat ripulia ja hengityselintauteja; nuo sairaudet ovat kehitysmaiden lasten pahimpia tappajia. Sen sijaan suoraan rinnasta imetty maito ei saastu helposti, sitä ei tarvitse sekoittaa mihinkään, se ei pilaannu eikä sitä voi laimentaa liikaa.

Toinen syy siihen, miksi imettäminen pelastaa elämää, on se, että äidinmaito sisältää vasta-aineita, jotka suojaavat vastasyntynyttä sairauksilta. Silloinkin kun lapsi sairastuu ripuliin tai johonkin muuhun tartuntatautiin, nuo sairaudet eivät yleensä ole yhtä pahoja niillä lapsilla, joita on imetetty, ja he myös paranevat helpommin. Tutkijat arvelevat myös, että rintamaidolla ruokitut vauvat eivät ole niin alttiita hammastaudeille, syövälle, sokeritaudille eivätkä allergioille. Koska rintaruokinta vaatii vastasyntyneeltä tarmokasta imemistä, se saattaa myös auttaa kasvojen luita ja lihaksia kehittymään kunnolla.

Äiditkin hyötyvät

Imettämisestä ei ole hyötyä pelkästään vauvalle; myös äiti hyötyy siitä. Ensinnäkin se, että vauva imee rintaa, vauhdittaa oksitosiini-hormonin tuotantoa. Paitsi että tuon hormonin vaikutuksesta maitoa erittyy helpommin, se myös supistaa kohtua. Kohdun supistuminen heti synnytyksen jälkeen vähentää pitkän verenvuodon todennäköisyyttä. Imetys myös viivyttää ovulaation ja kuukautisten alkamista uudelleen. Se puolestaan viivyttää seuraavaa raskautta. Pitempi väli ennen seuraavaa raskautta on terveellisempi sekä äidille että vauvalle.

Yksi suuri hyöty naisille on se, että imetys vähentää munasarja- ja rintasyövän riskiä. Joidenkin asiantuntijoiden mielestä naisella on puolet pienempi vaara sairastua rintasyöpään, jos hän imettää lastaan, kuin jos hän ei tee niin.

Imetyksen hyötyjä mietittäessä ei pidä myöskään unohtaa äidin ja lapsen välistä suhdetta. Koska kyse ei ole vain ruokkimisesta, vaan siihen liittyvät myös suukosketus, äidin ihon tunteminen ja fyysinen lämpö, imetys voi auttaa luomaan tärkeän siteen äidin ja lapsen välille sekä edistää lapsen henkistä ja sosiaalista kehitystä.

Imetykseen päätyminen

Lähes kaikki äidit pystyvät tuottamaan riittävästi maitoa pienokaisilleen, jos tietyt vaatimukset täytetään. Imetys pitäisi aloittaa synnytyksen jälkeen niin pian kuin mahdollista, ensimmäisen tunnin sisällä. (Ensimmäinen rintamaito, paksu, kellertävä ternimaito, on hyvää vauvoille ja suojaa niitä tartunnoilta.) Sen jälkeen vauvaa pitäisi ruokkia aina tarvittaessa, myös öisin, eikä minkään kiinteän aikataulun mukaan. On myös tärkeää, että vauva on oikeassa asennossa imetyksen aikana. Joku kokenut ja ymmärtäväinen ihminen voi neuvoa sellaisissa asioissa.

Se, imettääkö äiti lastaan vai ei, riippuu tietysti paljon muustakin kuin vain hänen fyysisistä edellytyksistään. Raportissa The State of the World’s Children 1992 kerrotaan: ”Äidit tarvitsevat tukea sairaaloilta, jos heidän tahdotaan antavan parhaan mahdollisen alun lapsilleen, mutta jos heidän tahdotaan jatkavan imettämistä, he tarvitsevat tukea myös työnantajilta, ammattiyhdistyksiltä, yhteiskunnalta – ja miehiltä.”

[Tekstiruutu s. 13]

Imettäminen kehitysmaissa

1. Pelkkä rintamaito on parasta mahdollista ruokaa ja juomaa pienokaisen 4–6 ensimmäisen elinkuukauden aikana.

2. Imetys tulisi aloittaa mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen. Käytännössä kaikki äidit pystyvät imettämään lastaan.

3. Imetyksen täytyy tapahtua usein, jotta maitoa erittyisi lapselle riittävästi.

4. Pulloruokinta voi johtaa vakaviin sairauksiin ja kuolemaan.

5. Imettämistä tulisi jatkaa hyvän matkaa yli vuoden ja pitempäänkin, jos mahdollista.

Lähde: Facts for Life, julkaissut UNICEF, WHO ja UNESCO.

[Tekstiruutu s. 14]

Imettäminen ja aids

Vuoden 1992 huhtikuun lopulla WHO ja UNICEF keräsivät yhteen kansainvälisen asiantuntijoiden ryhmän pohtimaan aidsin ja imettämisen välistä yhteyttä. Tri Michael Merson, WHO:n aidsin vastaisen maailmanlaajuisen kampanjan johtaja, selitti, miksi kokous järjestettiin. Hän sanoi: ”Imetyksellä on ratkaisevan tärkeä merkitys lapsen eloon jäämisen kannalta. Se riski, että vauva sairastuu aidsiin imettämisen vuoksi, täytyy tasapainottaa sen riskin kanssa, että se kuolee muista syistä silloin, kun sitä ei imetetä.”

WHO:n mukaan suunnilleen joka kolmas HIV-tartunnan saaneen äidin synnyttämä lapsi saa myös tuon tartunnan. Vaikka sairaus tarttuu äidistä lapseen usein raskauden ja synnytyksen aikana, on ilmeistä, että se voi tapahtua myös imetyksen kautta. WHO:sta kuitenkin huomautetaan, että ”valtaenemmistö HIV-tartunnan saaneiden äitien imettämistä lapsista ei saa tartuntaa imetyksen kautta”.

Asiantuntijat tekivät seuraavan johtopäätöksen: ”Niillä alueilla, joilla tartuntataudit ja aliravitsemus aiheuttavat suurimman osan pikkulasten kuolemista ja joilla lapsikuolleisuus on suuri, suositellaan tavallisesti imetystä, myös naisille, joilla on HIV-tartunta. Tämä johtuu siitä, että heidän lastensa riski saada HIV-tartunta äidinmaidon kautta on todennäköisesti pienempi kuin riski kuolla muista syistä silloin, kun niitä ei imetetä.

”Toisaalta siellä, missä pikkulapset eivät kuole pääasiassa tartuntatauteihin ja missä lapsikuolleisuus on vähäistä, – – niitä raskaana olevia naisia, joiden tiedetään saaneen HIV-tartunnan, tulisi tavallisesti neuvoa käyttämään imettämisen sijasta turvallista, vaihtoehtoista ruokintamenetelmää.”