Mihin kaikki kvaggat katosivat?
SINUN täytyy katsoa kvaggaa (Equus quagga quagga) huolellisesti, jotta et tulisi petetyksi. Edestäpäin katsottuna se näyttää erehdyttävästi seepralta. Takaapäin kvaggat näyttävät hevosilta. Ja saat kyllä anteeksi, vaikka sivultapäin katsoessasi näkisit molemmat – koska juuri sellaiselta kvagga näyttää.
Valitettavasti viimeinen tilaisuutesi nähdä kvagga meni eräässä amsterdamilaisessa eläintarhassa 12. elokuuta 1883, sillä tuolloin viimeinenkin näistä eksoottisista eläimistä kuoli. Kaikki, mitä niistä nykyään on jäljellä, on 23 täytettyä yksilöä, seitsemän luurankoa ja muutama taiteilijoiden esitys, jollaisen voit nähdä sivun alaosassa.
Miten murheellista! Yhteen aikaan kvaggoja hyppeli laumoittain pitkin Afrikan eteläosia. Kun ensimmäiset sikäläiset bušmanni- ja hottentottiheimot kuulivat kvaggojen yskimistä muistuttavan haukunnan, se kuulosti heistä niin huvittavalta, että oli aivan luonnollista nimetä ne tuon äänen perusteella – ”kvagga kvagga”. Surullista kyllä, 1800-luvun aikana metsästyskiväärin laukausten kajahtelut varmistivat sitten sen, että kvagga siirtyi sukupuuttoon tapettujen lajien hiljaiseen rivistöön.
Reinhold Rau, joka vastaa Kapkaupungissa sijaitsevan Etelä-Afrikan museon eläintenpreparointiosastosta, sanoo kuitenkin, että kaikkea ei ole menetetty. Kuinka niin? Kun asiantuntijat tutkivat kvaggan DNA:ta (deoksiribonukleiinihappo), jota oli saatu täytettyjen eläinten kuivasta lihaskudoksesta ja verestä, todettiin, että kvagga olikin itse asiassa aroseepran alalaji. Tämä merkitsee sitä, että jalostamalla valikoiden aroseeproja, joita on vielä suuret määrät, on olemassa erinomaiset mahdollisuudet saada esille piilevä kvagga-geeni.
Juuri sitä koskevia tutkimuksia Rau tekee yhdessä työryhmän kanssa, joka on perehtynyt kvaggan kokeelliseen jalostukseen. Natalin maakunnasta Etelä-Afrikasta ja Etoshan eläinsuojelualueelta Namibiasta valikoitiin seeproja, joilla oli heikompi kuviointi takajaloissaan ja takaruumiissaan, ja niiden annettiin lisääntyä keskenään. Ensimmäisten varsojen perusteella tulokset ovat lupaavia.
Toisin kuin kvaggan tapauksessa, monia lajeja ei todennäköisesti saada takaisin. Masentavien ennusteiden mukaan niinkin paljon kuin 15–20 prosenttia nykyään elävistä lajeista saattaa hävitä vuoteen 2000 mennessä. Se että lajien runsaus vähenee näin traagisesti, johtuu suurelta osin ihmisen tuhoisasta toiminnasta. Kvaggan takaisin saamiseksi suunnattu ohjelma on siten vain kuin huuto erämaassa.
On kuitenkin olemassa lohdullinen lupaus. Raamatun viimeiseen kirjaan, Ilmestyskirjaan, kirjoitetussa ennustuksessa Luoja – joka on luonut kaikki arviolta kymmenet miljoonat lajit maan päälle – lupaa ”saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maan” (Ilmestys 11:18). Kun sellaiset turmiota tuottavat voimat ovat poissa, uskolliset ihmiset voivat huolehtia täydessä mitassa tehtävästään varjella maata (1. Mooseksen kirja 1:28; Jesaja 11:6–9).
[Kuvan lähdemerkintä s. 24]
Kuva: Africana Museum, Johannesburg