Miten toipua raiskauksesta

Maria raiskattiin 33 vuotta sitten samalla kun häntä uhattiin puukolla. Hänen sydämensä hakkaa ja hänen kätensä hikoavat vielä nykyäänkin, kun hän yrittää kuvailla sitä. ”Se on nöyryyttävintä, mitä nainen voi kokea”, hän sanoo kyyneleet silmissä. ”Se on inhottava, hirvittävä kokemus.”

RAISKAUS voi olla tunneperäisesti erittäin musertava tapahtuma ihmisen elämässä, ja sen vaikutukset voivat olla elinikäiset. Eräässä tutkimuksessa kävi ilmi, että lähes kolmannes haastatelluista raiskauksen uhreista oli harkinnut itsemurhaa ja selvä enemmistö sanoi tuon kokemuksen muuttaneen heitä pysyvästi.

Vaikutukset voivat olla erityisen vahingolliset, jos nainen tunsi ahdistajansa. Uhri ei silloin saa tukea toisilta yhtä todennäköisesti kuin muuten, koska joko hän ei kerro tapahtuneesta tai hän kertoo eikä kukaan usko sen olleen raiskaus. Koska häntä loukkasi joku, johon hän luotti, hän todennäköisemmin myös syyttää itseään ja epäilee kykyään arvioida toisia ihmisiä.

Ota apu vastaan

Monet raiskauksen kokeneet ovat aluksi järkyttyneitä ja kieltävät tapahtuneen. Muuan nainen raiskattiin juuri ennen erästä tärkeää yliopistotenttiä. Hän työnsi asian pois mielestään, kunnes tentti oli ohi. Eräs toinen uhri sanoi: ”En voinut antaa itseni ajatella asiaa lainkaan, koska näin luotetun tuttavani muuttuvan ahdistajaksi aivan silmieni edessä. En tiennyt, että joku voi raiskata tuttavansa. Tämä voi kuulostaa typerältä, mutta tuo luulo vei minulta kaiken toivon. Tunsin itseni hyvin yksinäiseksi.”

Jotkut naiset kieltävät raiskauksen jatkuvasti pysymällä siitä vaiti. He torjuvat asian vuosikausia, mikä hidastaa heidän paranemistaan ja aiheuttaa muita tunne-elämän ongelmia, eikä raiskattu tajua niiden juontavan juurensa raiskauksesta.

Paraneminen ei yleensä ala ennen kuin puhut asiasta toisille. Joku luotettava ystävä voi auttaa sinua ymmärtämään, että se, mitä sinulle tapahtui, oli todella raiskaus eikä se ollut sinun syytäsi. Vanha sananlasku sanoo: ”Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.” (Sananlaskut 17:17.) Lisäksi hengelliset paimenet voivat ”olla turvana tuulelta ja suojana rankkasateelta” (Jesaja 32:2; 1. Tessalonikalaisille 5:14). Joidenkin uhrien on ehkä otettava yhteyttä johonkin raiskauskriisikeskukseen tai asiantuntijaan kyetäkseen erittelemään tunteitaan.a

Raiskauksesta selviytyneet pelkäävät usein puhua tapahtuneesta syyllisyydentunteen vuoksi, varsinkin jos he kiihottuivat seksuaalisesti sen aikana. He voivat tuntea itsensä likaisiksi ja arvottomiksi ja syyttää raiskauksesta itseään – vaikka ainoa syypää on raiskaaja.

”Se että saatoin puhua asiasta hyvälle ystävälle, oli tärkeää”, sanoi Maria, joka uskoutui toiselle kristitylle. ”Pystyin puhumaan hänelle tuntematta itseäni likaiseksi tai häpeämättä sitä, että minut oli raiskattu.”

Tue häntä

Uhrin ystävien ei toisaalta olisi sopivaa eikä rakkaudellista olla jälkiviisaita tai ottaa tehtäväkseen ratkaista, oliko kyseessä todella raiskaus. Älä koskaan vihjaile hänen nauttineen siitä tai olleen moraaliton. Kun uhri pyytää ystävältään apua, on tärkeintä, että tämä uskoo häntä. Osoita luottavasi häneen. Ole paikalla kuuntelemassa, kun hän haluaa puhua, mutta älä vaadi häntä kertomaan yksityiskohtia.

Jos raiskaus on vasta tapahtunut, ystävät voivat auttaa uhria hakeutumaan lääkärinhoitoon ja tarjota turvallisen paikan, jossa hän voi olla jonkin aikaa. Rohkaise häntä ilmoittamaan raiskauksesta poliisille, mutta anna hänen päättää asiasta itse. Hän on juuri ollut tilanteessa, jossa häneltä riistettiin kaikki päätäntävalta. Anna hänen saada takaisin tuota valtaa jättämällä hänen päätettäväkseen, mitä hän tekee seuraavaksi.

Raiskauksen uhrien omaisten täytyy vastustaa voimakasta halua reagoida tilanteeseen tunneperäisesti. He haluavat ehkä löytää jonkun, jota syyttää raiskauksesta, tai yrittävät kostaa raiskaajalle, mutta kumpikaan toimintatapa ei auta uhria (Roomalaisille 12:19). On turhaa syyttää tapahtuneesta ketään muuta kuin raiskaajaa, ja koston hautominen on vaarallista. Se saa vain raiskatun huolestumaan läheistensä turvallisuudesta sen sijaan, että hän keskittyisi omaan toipumiseensa.

Perheiden tulisi myös tietää, että monet uhrit suhtautuvat sukupuolisuhteisiin eri tavalla raiskauksen jälkeen. Seksistä on heidän mielessään tullut ase, ja heidän voi jonkin aikaa olla vaikeaa olla sukupuolisuhteissa jopa sellaisen kanssa, jota he rakastavat ja johon he luottavat. Aviomiehen ei sen vuoksi pitäisi painostaa vaimoaan jatkamaan normaalia sukupuolielämää ennen kuin tämä on valmis siihen (1. Pietarin kirje 3:7). Perheenjäsenet voivat auttaa nuorta naista rakentamalla hänen itsekunnioitustaan ja osoittamalla hänelle, että häntä rakastetaan ja kunnioitetaan yhä siitä huolimatta, mitä hänelle tapahtui. Raiskauksen kokenut tarvitsee jatkuvaa tukea toipuessaan tunneperäisesti, ja paraneminen voi joskus kestää kauankin.

Pelosta ja masennuksesta selviytyminen

Raiskauksen kohteeksi joutuneet naiset sanovat, että heidän voimakkain tunteensa on pelko. Useimmat uhrit eivät uskoneet selviytyvänsä hyökkäyksestä hengissä. Jälkeenpäin he saattavat pelätä uutta raiskausta tai jopa sitä, että näkevät raiskaajansa sattumalta.

Raiskauksesta muistuttavat äänet, hajut ja paikat voivat herättää pelon uudelleen eloon. Jos nainen raiskattiin kujalla, hän saattaa pelätä mennä samanlaiseen paikkaan. Jos hänet raiskattiin kotona, hän ei ehkä koskaan enää tunne oloaan turvalliseksi siellä ja voi joutua muuttamaan muualle. Jopa raiskaajan käyttämän partaveden tuulahdus voi palauttaa mieleen epämiellyttäviä muistoja.

Monia uhreja hirvittää se, että he saattavat tulla raskaaksi, vaikka näin käy vain harvoin. Monet ovat lisäksi syystä huolissaan siitä, saivatko he jonkin sukupuolitaudin. Likimain joka toinen uhri on masentunut ja toivoton sekä tuntee itsensä arvottomaksi, ja nämä tunteet voivat kestää useista viikoista useisiin kuukausiin. He voivat myös kamppailla ahdistuneisuuden, fobioiden ja paniikkikohtausten kanssa.

Vaikka naiset eivät ehkä pystykään estämään raiskausta, he voivat ajan myötä kyetä hallitsemaan tapahtuneeseen liittyviä ajatuksiaan, tunteitaan ja suhtautumistapojaan. He voivat oppia ajattelemaan itsestään myönteisesti ja voittamaan kielteisyyden.

”Sen sijaan että sanoisit itsellesi, kuinka heikko, arvoton ja avuton olet, opettele sanomaan, miten hyvin voit nyt ja miten paljon olet edistynyt hyökkäystä seuranneesta tunnekuohusta”, sanoo Linda Ledray kirjassaan Recovering From Rape. ”Aina kun kielteiset ajatukset ja tunteet tuntuvat höllentävän otettaan, sano itsellesi: ’Alan taas päästä itseni herraksi.’”

Pelkoa voidaan käsitellä myös opettelemalla tunnistamaan täsmällisesti sen syyt. Kun uhri tunnistaa pelon hän voi kysyä itseltään, kuinka todenperäinen tuo pelko on. Jos hän esimerkiksi näkee jonkun raiskaajan näköisen miehen, hän voi muistuttaa itseään siitä, ettei tuo mies ole hänen raiskaajansa eikä aio vahingoittaa häntä.

Yksi menetelmä, jota suositellaan pelon käsittelemiseksi, on systemaattinen poisherkistäminen. Nainen tekee listan pelottavista toimista tai tilanteista ja asettaa ne järjestykseen vähiten pelottavasta pelottavimpaan. Sitten hän kuvittelee itsensä vähiten ahdistavaan tilanteeseen, kunnes se ei enää tunnu pelottavalta. Näin hän käy listan läpi, kunnes hän voi ajatella tyynesti kaikkia tilanteita.

Sen jälkeen hän voi ystävän tukemana opetella suoriutumaan noista tilanteista käytännössä, esimerkiksi lähtemään ulos illalla tai olemaan yksin. Hän voi lopulta hallita pelkonsa niin, ettei se enää vaikuta hänen päivittäiseen elämänrytmiinsä. Joihinkin tilanteisiin – esimerkiksi kulkemiseen pimeällä kujalla illalla – liittyvä pelko on kuitenkin normaalia, eikä olisi mielekästä yrittää voittaa niissä ilmenevää levottomuutta.

Vihan suuntaaminen muualle

Raiskauksen uhrit tuntevat myös vihaa, joka voi ensin suuntautua kaikkiin miehiin mutta kohdistuu aikaa myöten yleensä raiskaajaan. Ihmiset ovat vihassaan usein sokeita. Toiset voivat reagoida tukahduttamalla tunteensa. Vihan voi kuitenkin kanavoida rakentavasti, ja sen käsittelytapa voi edistää toipumista. Raamatussa sanotaan: ”Vihastukaa, mutta älkää kuitenkaan tehkö syntiä.” (Efesolaisille 4:26.)

Uhrien ei ensinnäkään tarvitse arkailla vihan ilmaisemista. He voivat puhua siitä toisille. Oikeudenkäyntiin osallistuminen tai asiasta kirjoittaminen voivat auttaa. He voivat purkaa vihaansa myös liikunnan avulla, esimerkiksi pelaamalla tennistä, squashia tai käsipalloa, kävelemällä, hölkkäämällä, pyöräilemällä tai uimalla. Näistä on lisäksi se hyöty, että ne estävät osaltaan masentumista.

Sinä voit päästä jälleen elämäsi herraksi.

Mikä saa raiskaukset loppumaan?

Raiskauksien loppuminen vaatii jotain muuta kuin sitä, että naiset karttavat raiskaajia tai torjuvat heidät. ”Nimenomaan miehet raiskaavat, ja juuri miehillä ryhmänä on valta lopettaa raiskaukset”, sanoo kirjailija Timothy Beneke teoksessaan Men on Rape.

Raiskaukset eivät lopu ennen kuin miehet lakkaavat kohtelemasta naisia pelkkinä sukupuoliobjekteina ja oppivat, että menestyksekkäät ihmissuhteet eivät perustu väkivaltaiseen ylemmyyteen. Kypsät miehet voivat yksilötasolla tuoda näkemyksensä esiin ja vaikuttaa toisiin miehiin. Sekä miehet että naiset voivat kieltäytyä hyväksymästä naisia alentavia vitsejä, katsomasta seksuaalista väkivaltaa sisältäviä elokuvia tai tukemasta mainostajia, jotka kauppaavat tuotteitaan seksin avulla. Raamatussa neuvotaan: ”Haureutta ja minkäänlaista epäpuhtautta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne, niin kuin pyhille sopii, älköönkä häpeällistä käytöstä tai tyhmää puhetta tai rivoa leikinlaskua, jotka eivät ole soveliaita, vaan pikemminkin kiitosta.” (Efesolaisille 5:3, 4.)

Vanhemmat voivat omalla esimerkillään opettaa lapsiaan kunnioittamaan naisia. He voivat opettaa poikiaan suhtautumaan naisiin Jehova Jumalan tavalla. Jumala ei ole puolueellinen (Apostolien teot 10:34). He voivat opettaa poikiaan ystävystymään naisten kanssa ja olemaan luontevia heidän seurassaan Jeesuksen mallin mukaisesti. He voivat opettaa pojilleen, että sukupuolinen kanssakäyminen on hellän rakkauden ilmaus ja kuuluu vain avioliittoon. Vanhemmat voivat ilmaista selvästi, ettei väkivalta ole hyväksyttävää eikä toisten vallitseminen arvostettavaa (Psalmit 11:5). He voivat rohkaista lapsiaan keskustelemaan avoimesti sukupuoliasioista heidän kanssaan ja vastustamaan painostusta kokeilla seksiä.

Ongelma joka poistuu pian

Raiskaukset eivät kuitenkaan lopu ennen kuin ihmisyhteiskunnassa tapahtuu mullistavia muutoksia. ”Raiskaukset eivät ole pelkästään yksilöiden ongelma [vaan] myös perheiden ongelma, yhteiskuntien ongelma ja valtioiden ongelma”, sanoo tutkija Linda Ledray.

Raamatussa luvataan, että tulisi maailmanlaajuinen yhteiskunta, jossa ei ole väkivaltaa ja jossa ihminen ei enää vallitse ”toista ihmistä hänen onnettomuudekseen” (Saarnaaja 8:9; Jesaja 60:18). Pian koittaa aika, jolloin Jehova Jumala ei enää suvaitse enempää vallan väärinkäyttöä, muun muassa raiskauksia (Psalmit 37:9, 20).

Kaikkia tuon uuden maailman yhteiskunnan jäseniä valmennetaan elämään rauhaisasti ja rakastamaan toisiaan sukupuolesta, rodusta tai kansallisuudesta riippumatta (Jesaja 54:13). Nöyrät ihmiset elävät silloin tarvitsematta pelätä ystäviä tai vieraita ja ”iloitsevat suuresta rauhasta” (Psalmit 37:11).

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuva s. 9]

Jos sinut raiskataan

□ Hakeudu lääkärinhoitoon.

□ Pyydä halutessasi raiskausten asiantuntijaa tulemaan mukaasi lääkäriin tai oikeuteen, mikäli tällainen asiantuntija on käytettävissä.

□ Ilmoita asiasta poliisille heti kun kykenet siihen. Asiantuntijat suosittavat sitä sinun ja toisten naisten turvallisuuden tähden. Ilmoittaminen ei merkitse syytteen nostamista, mutta jos päätät myöhemmin viedä asian oikeuteen, viivästynyt ilmoitus heikentää mahdollisuuksiasi jutun käsittelyssä.

□ Säilytä todistusaineisto. Älä peseydy, vaihda vaatteita, pese tai kampaa hiuksiasi tai hävitä sormen- tai jalanjälkiä.

□ Terveydenhuoltohenkilöstö kerää todistusaineiston ja testaa, oletko saanut sukupuolitaudin tai tullut raskaaksi. Jos sinulle tarjotaan ”aborttipilleriä” (”katumuspilleriä”), kristityn on syytä tietää, että tuollaiset lääkkeet voivat saada elimistön tuhoamaan hedelmöityneen munasolun.

□ Ryhdy tarvittaviin toimiin tunteaksesi olosi turvalliseksi – vaihda lukot, mene ystäväsi luo joksikin aikaa, aseta esteitä ovesi eteen – tuntuupa se liioitellulta tai ei.

□ Etsi ennen kaikkea Raamatusta lohdutusta ja rukoile Jehovaa jopa huutamalla ääneen hänen nimeään sekä hyökkäyksen aikana että sen jälkeen. Hae tukea vanhimmilta ja muilta läheisiltä tuttavilta seurakunnasta. Käy kokouksissa, jos suinkin mahdollista, ja tarjoudu toisten kristittyjen kenttäpalvelustoveriksi.