Raiskauksien todellisuus

SIINÄ ajassa, joka sinulta menee tämän sivun lukemiseen, jossain päin Yhdysvaltoja raiskataan joku nainen. Hän on yksin ja joutuu kauhun valtaan sen vuoksi, että joku, jonka hän todennäköisesti tuntee, tekee hänelle väkivaltaa ja häpäisee hänet. Ehkä häntä pahoinpidellään. Ehkä hän tekee vastarintaa. Varmastikin hän pelkää henkensä puolesta.

Raiskaus on nopeimmin lisääntyvä väkivaltarikos Yhdysvalloissa, jossa raiskausluvut ovat jo ennestään maailman suurimpia. Joka tunti tehdään poliisin mukaan 16 raiskausyritystä ja raiskataan 10 naista. Lisäähän tuohon määrään vielä se, että ilmoittamatta jätettyjä raiskauksia voi olla kymmenen kertaa enemmän!

Yhdysvallat ei ole ainoa maa, josta on näin synkkiä tilastoja. Niiden naisten määrä, jotka ilmoittivat tulleensa raiskatuiksi, nousi Ranskassa 62 prosenttia vuosina 1985–90.a Viranomaisille ilmoitetut väkisinmakaamiset kaksinkertaistuivat Kanadassa 27000:een vain kuudessa vuodessa. Saksassa raiskataan nainen joka seitsemäs minuutti.

Raiskaukset loukkaavat myös syyttömiä miehiä.b Miehet ”kärsivät eläessään yhteiskunnassa, jossa puolella väestöstä on syytä tuntea vihaa, epäluuloa ja pelkoa”, sanoi psykologi Elizabeth Powell. He voivat olla uhreja myös siinä mielessä, että heidän täytyy pelätä vaimonsa, äitinsä, sisartensa, tyttäriensä ja ystävättäriensä puolesta tai heidän on selviydyttävä syyllisyydentunteistaan ja tuskastaan, kun joku heidän rakastamansa ihminen raiskataan.

Mistä kasvu johtuu?

Raiskaukset kukoistavat yhteiskunnissa, joissa suvaitaan väkivaltaa ja seksuaalista riistoa. Miehiä ja naisia pommitetaan monissa maissa pienestä pitäen sukupuoliasioihin liittyvillä turmiollisilla ajatuksilla ja väärillä tiedoilla viestimien, perheen ja tovereiden kautta. He omaksuvat vahingolliset käsitykset siitä, että seksi ja väkivalta kuuluvat yhteen ja että naiset ovat olemassa tyydyttääkseen miesten sukupuolisia haluja, haluavatpa he sitä tai eivät.

Pane merkille, millainen asenne oli Jaylla, 23-vuotiaalla arkistovirkailijalla. ”Yhteiskunta sanoo, että tosi mies on sukupuolisuhteissa monien naisten kanssa ja usein”, hän selittää. ”Entä jos ei tee niin? Silloinhan ei ole mies eikä mikään!” Tämän paineen vuoksi hän saattoi raiskata naisen, jos tämä suututti hänet tai tuotti hänelle pettymyksen.

Tällaiset väkivaltaiset ja aggressiiviset asenteet naisia kohtaan ovat tutkija Linda Ledrayn mielestä tavallisia kulttuureissa, joissa tapahtuu paljon raiskauksia. ”Raiskaaja toimii useimmiten vain yleisen sosiaalisen mallin mukaan”, hän sanoo. Elokuvat ja televisio antavat tuolle tuhoisalle mallille oman lisänsä. Raiskaus on tavanomainen aihe pornografiassa, mutta pornografia ei ole ainoa syyllinen. Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että sellaiset väkivaltaelokuvat, joissa ei ole seksiä, herättävät aggressiivisempia asenteita naisia kohtaan kuin elokuvat, joissa on peittelemätöntä seksiä mutta ei väkivaltaa. Televisio vaikuttaa asiaan silläkin tavoin, että siinä ”esitetään niin vääristeltyä seksiä, ettei vastaavaa juuri muualta löydy”, sanoo Powell. Millaisen sanoman viestimet siis välittävät? ”Kun olet vihainen, loukkaa jotakuta.”

Tuo sanoma sovelletaan päivittäisiin ihmissuhteisiin järkyttävin seurauksin. Maailman muuttuessa entistä sallivammaksi miehistä tuntuu usein siltä, että naiset ovat velvollisia olemaan heidän kanssaan sukupuolisuhteissa, varsinkin jos mies maksaa kuluja naisen puolesta tai jos nainen näytti aluksi osoittavan vastakaikua hänen ehdotuksilleen.

”Kieltäytyminen sukupuolisuhteista on usein merkityksetöntä, kun kiellon esittää nainen”, sanoi toimittaja Robin Warshaw. Ja aivan liian usein se johtaa raiskaukseen.

”Toinen raiskaus”

Kathi oli 15-vuotias, kun kolme hänen koulunsa jääkiekkojoukkueen pelaajaa raiskasi hänet. Kun hänen perheensä nosti siitä syytteen, ystävät, naapurit ja vieraat hyljeksivät ja kiusasivat häntä. ”Pojat ovat poikia”, perheelle sanottiin. Kathille annettiin koulussa rivoja nimiä, ja hänen kaappiinsa jätettiin uhkaavia viestejä. Raiskaajat määrättiin koeajalle ja yhteiskuntatyöhön, ja he jatkoivat nousuaan koulun urheilusankareiksi. Kathia rangaistiin kiusaamalla häntä kuukausi toisensa perään. Lopulta hän teki itsemurhan.

Kathin tapaus on järkyttävä esimerkki siitä, kuinka raiskauksen uhri joutuu usein ensin raiskaajan hyökkäyksen kohteeksi fyysisesti ja sitten muiden ihmisten hyökkäyksen kohteeksi tunnetasolla. Monet naiset ovat huomanneet raiskaukseen liittyvien asenteiden ja väärien käsitysten johtaneen siihen, että rikoksen uhri saa syyn niskoilleen. Ystävät, perhe, poliisi, lääkärit, tuomarit ja valamiehet – juuri ne, joiden pitäisi auttaa uhria – ajattelevat ehkä samoin kuin muutkin ja voivat loukata uhria melkein yhtä syvästi kuin raiskaaja. Tämä syyttämisen ongelma on niin vakava, että jotkut ovat nimittäneet sitä ”toiseksi raiskaukseksi”.

Raiskauksia koskevat uskomukset synnyttävät vääränlaisen turvallisuudentunteen. Jos toisin sanoen uhrin käyttäytymisestä voi löytää huomauttamista – hän pukeutui vartalonmyötäisiin vaatteisiin tai lähti yksin ulos myöhään illalla tai halusi tosiasiassa olla sukupuolisuhteissa – läheisemme ja me itse olemme turvassa, mikäli kartamme tuollaista käyttäytymistä, eikä meitä raiskata koskaan. Toinen mahdollisuus – se että raiskaus on tunteeton väkivallanteko, jonka kohteeksi voi joutua kuka tahansa pukeutumisesta riippumatta – on niin pelottava, ettei sitä voi ottaa lukuun.

Eräs nainen, joka oli luullut raiskaajaansa ”miellyttäväksi ja kunnialliseksi”, sanoo: ”Pahinta, mitä voi tehdä, on luulla, ettei sellaista voi koskaan tapahtua itselle.”

Raiskaukseen liittyviä uskomuksia ja tosiasioita

Seuraavassa joitakin syvään juurtuneita raiskauksia koskevia vääriä käsityksiä, jotka vain syyllistävät uhrin ja lujittavat rikoksen tekijöitä rohkaisevia asenteita:

Uskomus: Nainen ei koskaan tunne raiskaajaansa.

Tosiasia: Naisen raiskaa useimmiten joku, jonka hän tuntee ja johon hän oli luottanut. Eräässä tutkimuksessa kävi ilmi, että 84 prosenttia uhreista tunsi raiskaajansa ja että 57 prosenttia raiskauksista tapahtui sovitun tapaamisen yhteydessä. Joka seitsemännen naisen raiskaa hänen oma aviomiehensä.c Raiskaus on väkivaltainen ja tunne-elämää vahingoittava kokemus, olipa raiskaaja vieras, aviopuoliso tai tuttava.

Uskomus: Kyseessä on raiskaus vain silloin, kun naisessa on havaittavissa jälkikäteen selviä merkkejä vastarinnasta, esimerkiksi mustelmia.

Tosiasia: Tekipä nainen fyysistä vastarintaa tai ei, häneen jää vain harvoin esimerkiksi mustelmia tai haavoja todisteeksi tapahtuneesta.

Uskomus: Raiskattu on osasyyllinen, ellei hän vastusta aktiivisesti.

Tosiasia: Määritelmän mukaan raiskaukseen syyllistytään silloin, kun uhri pakotetaan vastoin tahtoaan väkisin tai väkivallalla uhkaamalla minkätyyppiseen sukupuoliyhdyntään tahansa. Se että raiskaaja pakottaa vastentahtoisen uhrin yhdyntään, tekee hänestä raiskaajan. Raiskattu ei sen vuoksi syyllisty haureuteen. Samoin kuin lapsi pakotetaan seksuaalisen riiston kohteeksi, nainenkin voidaan pakottaa hänelle vastentahtoiseen tekoon sen ilmeisen voiman avulla, jota joku käyttää häntä vastaan. Jos nainen pakotetaan alistumaan raiskaukseen pelottelemalla tai saattamalla hänet pois tolaltaan, se ei tarkoita sitä, että hän suostuisi tuohon tekoon. Suostumus perustuu valintaan, johon ei liity painostusta, ja se on aktiivinen eikä passiivinen.

Uskomus: Raiskaus on intohimon ilmaus.

Tosiasia: Raiskaus on väkivaltaa. Miehet eivät raiskaa pelkästään sukupuolisuhteiden vuoksi, vaan tunteakseen toisen olevan heidän vallassaan.d

Uskomus: Nainen voi härnätä tai viekotella miestä siinä määrin, ettei tämä lopulta enää kykene hallitsemaan sukupuolisia halujaan.

Tosiasia: Raiskaavilla miehillä ei ole sen voimakkaampaa sukupuoliviettiä kuin muillakaan miehillä. Sen sijaan joka kolmas raiskaaja ei kykene viemään yhdyntää loppuun asti. Raiskaukset ovat useimmiten suunniteltuja eivätkä hetken mielijohteita. Sekä tuntematon että tuttu raiskaaja johdattelee uhrinsa tavallisesti sellaiseen tilanteeseen, jossa tämä on raiskaajan armoilla – tuntematon seuraa uhriaan salaa, kunnes tämä on yksin, ja tuttava järjestää asiat niin, että uhri on kahden hänen kanssaan.

Uskomus: Naiset valehtelevat tulleensa raiskatuksi kostaakseen jollekin miehelle tai koska he tuntevat syyllisyyttä oltuaan sukupuolisuhteissa tämän kanssa.

Tosiasia: Raiskauksista tehdään vääriä ilmoituksia suhteessa yhtä paljon kuin muistakin väkivaltarikoksista: kaksi prosenttia. Toisaalta tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että valtaosa raiskauksista ei tule viranomaisten tietoon.

Uskomus: Nainen voi ”houkutella” miestä raiskaamaan hänet pukeutumalla kiihottavasti, nauttimalla alkoholia, antamalla miehen maksaa kuluja puolestaan tai menemällä tämän asuntoon.

Tosiasia: Se ettei nainen osoita hyvää arvostelukykyä tai että hän on hyväuskoinen tai kokematon, ei tarkoita sitä, että hän ansaitsee tulla raiskatuksi. Raiskauksesta voidaan syyttää yksinomaan raiskaajaa.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 3]

Joka neljäs yhdysvaltalainen nainen voi joutua raiskauksen tai raiskausyrityksen uhriksi

[Huomioteksti s. 4]

Raiskaukset kukoistavat yhteiskunnissa, joissa suvaitaan väkivaltaa ja seksuaalista riistoa