Millaista viihdettä valitset itsellesi?
ON AIVAN eri asia suhtautua viihteeseen tasapainoisesti kuin ilmaista tällaista tasapainoisuutta käytännössä. On suhteellisen helppoa nähdä, että viihteellä on sijansa elämässämme, mutta suuri osa viihteestä on ala-arvoista ja yksinkertaisesti turhaa ajanhaaskuuta. Joudumme kuitenkin joka päivä tekemään viihdettä koskevia valintoja, eivätkä ne aina ole helppoja.
Kuten olemme jo nähneet, viihdeteollisuus ei helpota valintojen tekemistä. Vaikka tarjonnan runsaus tuntuukin hämmentävältä, Raamattu on jo vuosituhansien ajan antanut rehellissydämisille ihmisille heidän tarvitsemaansa opastusta. Uusin tekniikka ei ole muuttanut Raamatun periaatteita vanhanaikaisiksi, vaan ne päinvastoin ovat näinä vaikeina aikoina käyttökelpoisempia ja tarpeellisempia kuin koskaan ennen. Tarkastelkaamme nyt, miten näitä periaatteita voidaan soveltaa viihteen kahteen vaaralliseen puoleen, nimittäin sen sisältöön ja siihen käytettävään aikaan.
Millaisia suuntaviivoja Raamattu antaa?
Nuori mies tappaa itsensä, ja käykin ilmi, että hän oli harrastanut sellaisen heavy-metal-musiikin kuuntelemista, jossa yllytettiin itsemurhaan. 14-vuotias tyttö nuijii äitinsä kuoliaaksi, ja tämä tyttö oli kaikestä päättäen hänkin kuunnellut paljon heavy-metal-musiikkia. 15-vuotias poika tappaa naisen, ja hänen asianajajansa sanoo hänen saaneen voimakkaita vaikutteita raaoista kauhuelokuvista. Eräs jengien hyökkäyksistä kertova elokuva saa ensi-iltansa, ja ryhmiksi jakautuvien nuorten välille syntyy rajuja yhteenottoja elokuvateattereissa ja näytäntöihin jonottavien joukossa.
Ei ole epäilystäkään siitä, että valitsemamme viihde vaikuttaa meihin jollakin tavoin. Jotkut asiantuntijat voivat pitää näitä esimerkkejämme siinä määrin irrallisina tapauksina, ettei niiden perusteella voida tehdä varmoja johtopäätöksiä. Raamatun periaatteita voidaan kuitenkin soveltaa tähänkin ongelmaan. Ajatellaanpa vaikka seuraavia syvällisiä sanoja: ”Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.” (Sananlaskut 13:20.) Eikö osa viihteestä olekin juuri tällaista – sellaisten ihmisten kanssa vaeltamista eli seurustelemista, jotka ovat tyhmiä eli moraalisesti järjettömiä? 1. Korinttolaiskirjeen 15:33:ssa sanotaan samantapaisesti: ”Älkää eksykö. Huono seura turmelee hyödylliset tavat.” Nämä ohjeet ovat suoria, eikä niissä nojauduta sellaisten erimielisten asiantuntijoitten lausuntoihin, jotka esittävät keskenään ristiriitaisia tilastojaan. Kyseessä on yksinkertainen, kokemusperäinen sääntö, joka pätee ihmisluontoon. Jos säännöllisesti seurustelemme moraalisesti turmeltuneitten ihmisten kanssa, se tulee vaikuttamaan haitallisesti omiin tapoihimme.
Näistä periaatteista on yhtä lailla apua silloin, kun on kyse urheilu-, filmi-, televisio- ja musiikkitähtien jumaloimisesta. Nuoret varsinkin näyttävät jumaloivan tällaisia tähtiä siitäkin huolimatta, että nämä usein ihannoivat väkivaltaa ja säädyttömyyttä niin esityksissään kuin myös omassa elämässään. Sanomalehti The European totesi äskettäin: ”Sosiologit sanovat, että poptähdet saattavat yhteiskunnan entisestään maallistuessa täyttää sen aukon, jonka uskonnon poisjäänti on jättänyt monien nuorten elämään.” Tulee kuitenkin huomata, mitä sanotaan Psalmissa 146:3: ”Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa.” Edelleen Sananlaskujen 3:31:ssä sanotaan: ”Älä kadehdi väkivallan miestä äläkä hänen teitänsä omiksesi valitse.”
Toinen olennainen periaate on tämä: ratkaisuja tehdessään kristittyjen tulee punnita niiden vaikutusta ei vain heihin itseensä, vaan myös toisiin kristillisessä seurakunnassa, niihinkin joilla omatunto saattaa olla tavallista herkempi (1. Korinttolaisille 10:23–33). Raamatun periaatteitten avulla kykenemme myös asettamaan rajat sille viihteelle, josta voimme sitten huoleti valita itsellemme sopivaa ajankulua. Apostoli Paavali antoi seuraavanlaisia neuvoja: ”Lopuksi, veljet, mikä on totta, mikä ansaitsee vakavaa huomiota, mikä on vanhurskasta, mikä on siveellisesti puhdasta, mikä on rakastettavaa, mistä puhutaan hyvää, jos on jotakin hyvettä ja jos on jotakin ylistettävää, sitä kaikkea ajatelkaa jatkuvasti.” (Filippiläisille 4:8.)
Tällaiset periaatteet ovat opastaneet Jumalan kansaa jo vuosisatoja. Muinaisessa Roomassa kristityt eivät tarvinneet nimenomaista lakia sanomaan heille, että gladiaattoritaistelut tappamisineen ja sadistisine piirteineen eivät olleet sopivaa ajanvietettä. He vain toteuttivat edellä mainitun kaltaisia periaatteita elämässään ja suojelivat näin itseään, perhettään ja seurakuntaansa.
Miten valita
Tosi kristityt tekevät samoin nykyään. Valitessaan viihdettä he ottavat ensin selvää sen moraalisesta tasosta. Se käy päinsä esimerkiksi sillä tavoin, että ennen jonkin äänilevyn ostamista tutustutaan levynkanteen. Miten levyllä olevaa musiikkia mainostetaan siinä? Esitetäänkö siinä kieroutuneita arvoja? Vihaa? Kapinahenkeä? Raivoa? Seksiä ja houkutuksia väärintekemiseen? Joskus laulujen sanat on painettu levynkanteen. Samaten kirjanpäällyksissä on usein jonkinlainen tiivistelmä kyseisen kirjan sisällöstä, ja joskus on käytettävissä kirja-arvosteluja. Sanoma- ja aikakauslehdissä on usein myös elokuva-arvosteluja. Joissakin maissa elokuville on oma luokitusjärjestelmänsä, joka jo kertoo jotakin niiden laadusta. Jos nykyinen turmeltunut maailma pitää jotakin viihdettä liian avoimesti seksuaalisuutta esittelevänä, liian moraalittomana tai liian väkivaltaisena, niin on varmasti vaikea käsittää, että kristityt madaltaisivat omia normejaan ja ottaisivat sellaista halukkaasti vastaan mieleensä ja sydämeensä.
Toisaalta viisas kuningas Salomo varoitti aikoinaan: ”Älä ole kovin vanhurskas äläkä esiinny ylen viisaana: miksi tuhoaisit itsesi?” (Saarnaaja 7:17.) On hyvin helppoa viihteen kyseessä ollen langeta omavanhurskauden ansaan. Pidämme ehkä sopivana vain sellaista viihdettä, jonka olemme valinneet itsellemme, sillä olimmehan ensin puntaroineet huolellisesti Raamatun periaatteita ja pyytäneet apua viihteen valintaan myös rukouksessa. Voimme silti havaita, että toiset, jotka noudattavat elämässään samoja periaatteita, ovat päätyneet hieman erilaiseen ratkaisuun. Älkäämme antako sen riistää meiltä iloamme. Joudumme jokainen vastaamaan itse omista ratkaisuistamme (Galatalaisille 6:4).
Mihin vetää raja viihteen määrässä?
Maailman arvojärjestelmä on ylettömän epäsuhtainen antaessaan asioitten tärkeysjärjestyksessä etusijan vapaa-ajalle. Esimerkiksi aikakauslehti Parks & Recreation sanoi äskettäin eräässä pääkirjoituksessaan rentoutumista ”elämän pääsisällykseksi”. New York Timesin sunnuntailiite oli samoilla linjoilla kirjoittaessaan äskettäin lauantai-illasta, suositusta rentoutumisajasta, näin: ”Jos muut viikonpäivät lasketaan yhteen, niin meillä on niitä elämässämme paljon enemmän kuin lauantai-iltoja, mutta lauantai-ilta on silti se ilta, joka tekee elämän elämisen arvoiseksi.” Jotkut sosiologit jopa sanovat, että rikkaimmissa maissa yhteiskunta elää nykyään vapaa-ajan asettamilla ehdoilla ja että uskonto on vain yksi vapaa-ajan harrastus.
Tällainen vääristynyt asioitten tärkeysjärjestys ei tule yllätyksenä kristityille. Raamatussa on näet jo kauan sitten ennustettu, että näinä kriittisinä ”viimeisinä päivinä” ihmiset tulevat olemaan ”itserakkaita, – – nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia” (2. Timoteukselle 3:1–4). Raamatun periaatteitten avulla pystymme kuitenkin panemaan omat arvomme oikeaan järjestykseen. Kuten Jeesus sanoi, ”sinun tulee rakastaa Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi ja koko voimastasi” (Markus 12:30). Rakkauden Jumalaan täytyy näin ollen olla ensi sijalla hänen kansaansa kuuluvien elämässä. He eivät pidä kristillistä palvelustaan minään vapaa-ajan harrastuksena, vaan se saa etusijan heidän elämässään. Heidän ansiotyönsäkin tarkoitus on vain hankkia heille toimeentulo tällä äärimmäisen tärkeällä uralla (Matteus 6:33).
Kun siis tulee kysymys viihteestä, kristityn täytyy laskea kustannukset ja päättää, miten paljon se saa viedä aikaa suhteessa sen arvoon (Luukas 14:28). Jos jonkin viihteen harrastaminen varastaa sen ajan, jota tarvittaisiin tärkeämpiin asioihin, kuten omaan Raamatun tutkimiseemme, perheen yhteiseen raamatuntutkisteluun, uskonveljiemme seurassa olemiseen, kristilliseen palvelukseen osallistumiseen tai välttämättömien perhevelvollisuuksien hoitamiseen, niin se ei ole hintansa arvoista.
Mitä ratkaisusi kertovat sinusta
Samoin kuin valitsemamme viihteen sisältö kertoo paljon moraalikäsityksistämme ja antaumuksemme vilpittömyydestä, kertoo myös se, paljonko uhraamme viihteelle aikaa, paljon asioiden tärkeysjärjestyksestä omassa elämässämme. Valitsemamme viihde osoittaa toisille, millaisia olemme ihmisinä ja millaisia arvoja edustamme. Valitsemamme viihde paljastaa ystävillemme, perheenjäsenillemme ja seurakunnallemme, olemmeko tasapainoisia vai joustamattomia, johdonmukaisesti käyttäytyviä vai tekopyhiä, vanhurskaita vai omavanhurskaita.
Antakoot ratkaisusi oikean kuvan ei vain omista käsityksistäsi ja arvoistasi, vaan myös perheesi käsityksistä ja arvoista, sillä me seisomme Luojan edessä ja hän tutkii kaikilta meiltä sydämen ja vaikuttimet. Heprealaiskirjeen 4:13:ssa sanotaan: ”Eikä ole yhtään luotua, joka ei ole ilmeinen hänen katseelleen, vaan kaikki on alastonta ja täysin paljastettua hänen silmilleen, jolle meidän on tehtävä tili.” Vain Jumala näkee vastauksen kysymykseen, joka on aiheemme ytimenä ja kuuluu: annammeko tosiaankin hänen periaatteittensa ohjata kaikkia elämämme puolia?
[Kuva s. 8]
Valitsemasi viihde kertoo paljon sinusta ja perheestäsi
[Kuva s. 9]
Olemmeko huolellisia sen suhteen, mitä katsomme, kuuntelemme ja luemme?