Raamatun näkökanta:

Ketä voidaan syyttää pahuudesta?

KOTIIN tultuaan nainen vaistosi pian, ettei kaikki ollut kohdallaan. Nopea vilkaisu ympäriinsä vahvisti todeksi hänen pahimmat epäilyksensä: televisio, stereot sekä joitakin vaatteita ja muita tavaroita oli kadonnut. Sitten hänen mieleensä välähti pelottava ajatus: ”Entä jos tunkeilijat ovatkin vielä talossa?” Hän pakeni erääseen naapuritaloon ja soitti poliisille. Tästä naisesta oli tullut jälleen yksi uusi rikoksen uhri.

Vaikka et itse olisikaan joutunut rikoksen uhriksi, saatat tuntea jonkun, jolle on käynyt niin. Aivan liian usein kaikkialla maailmassa viattomat ihmiset joutuvat tahtomattaan rikoksen näyttämölle. YK:n alaisuudessa toimivan rikosten ehkäisyä ja tarkkailua valvovan komitean tutkimuksen mukaan poliisille ilmoitettujen rikosten määrä kasvaa nopeammin kuin eri maiden talous ja väestö.

Rikollisuus, kauhistuttavat salamurhat, epäoikeudenmukaisuus ja korruptio, jotka ovat turmelleet koko maailman, vaivaavat kaikkia rehellisiä ja vilpitönsydämisiä ihmisiä. Mielivaltaisen väkivallan pelko on lamaannuttanut heidät. Monet pohtivatkin sitä, miksei Jumala tee loppua pahuudesta.

Se on hyvä kysymys, ja Raamatusta löytyy siihen vastaus. Voidakseen ymmärtää tuon vastauksen on kuitenkin tärkeää tajuta, mikä on pahuuden lähde, sen pohjimmainen syy.

Jumalaa ei voida syyttää

”Onko Jumalassa epäoikeudenmukaisuutta?” kysyy raamatunkirjoittaja Paavali. ”Älköön koskaan käykö niin!” hän vastaa. (Roomalaisille 9:14.) Jotkut saattavat kuitenkin ajatella, että koska Jumala on kaikkivaltias, hän on vastuussa kaikesta siitä, mitä tapahtuu. Näin ei kuitenkaan ole. Harkitaanpa seuraavaa: Arkkitehti suunnittelee kauniin mutta samalla tarkoituksenmukaisen rakennuksen. Työn laatu ja rakennukseen käytetyt raaka-aineet ovat parhaita mahdollisia. Mutta vuokralaiset tuhoavat ja käyttävät väärin tuota rakennusta. Ennen pitkää rakennus on peruskorjattava. Varmasti sinunkin mielestäsi vuokralaiset, ei suunnittelija eikä rakentaja, ovat vastuussa rakennuksen surkeasta kunnosta! Sama pitää paikkansa nykyään ihmiskunnasta ja maasta. 5. Mooseksen kirjan 32:4, 5:ssä tehdäänkin selväksi se, että Jehovan teot ovat täydelliset. ”Kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä.” Ketä sitten voidaan syyttää niistä monista ongelmista, joita maailmassa nykyään on?

Tuossa raamatunkohdassa sanotaan edelleen: ”Heidän menonsa oli paha – –, he [ovat] – – häpeäpilkku [”vika on heidän omansa”, UM].” Monet nykymaailmaa vaivaavat ongelmat tosiaankin johtuvat aivan suoranaisesti ihmiskunnan omista heikkouksista tai ehkäpä omapäisyydestäkin. Pahuuteen on kuitenkin olemassa vielä toinenkin suurempi syy.

Todellinen syy paljastetaan

Ilmestyksen 12:9:stä luemme, että Saatana Panettelija, ”joka eksyttää koko asuttua maata”, heitetään maan läheisyyteen. Mitä siitä seuraa? Saman luvun 12. jakeessa jatketaan: ”Voi maata ja merta, koska Panettelija on tullut alas teidän luoksenne suuren vihan vallassa tietäessään, että hänellä on lyhyt aika.” Niinpä juuri tuo suuri Vastustaja lietsoo sitä epäoikeudenmukaisuutta, joka täyttää maan. Jotkut ihmisetkin tosin toimivat hänen pyrkimystensä hyväksi, mutta häntä itseään kuvaillaan ”tappajaksi alusta asti” (Johannes 8:44). Raamatussa osoitetaan, että Saatana Panettelija on ihmisten ongelmien pohjimmainen syy. Sen lisäksi että hän on pahuuden alkusyy, hän on myös jatkuvasti edistänyt pahuutta ja tehostanut ponnistelujaan näinä ”viimeisinä päivinä” (2. Timoteukselle 3:1–5, 13). Jehova Jumala ei siis aiheuta pahuutta. Mutta välittääkö hän ihmiskunnasta niin paljon, että hän tekee lopun sen kärsimyksistä?

Lopettaako Jumala pahuuden?

Kyllä hän välittää ja tulee lopettamaan pahuuden ja kärsimyksen. Hän on rakkauden Jumala, ja rakkaudellisen Isän tavoin hän tietää lastensa tarpeet ja toiveet ja haluaa täyttää ne (Psalmi 145:16; 1. Johannes 4:8–10). Jumala ei ole välinpitämätön, vaikkei hän ole vielä tehnyt niin. Hänen maltillisuutensa ja kärsivällisyytensä todistavat pikemminkin hänen kaikkivaltiudestaan ja kaikkitietävyydestään. Hän tietää, milloin on paras aika lopettaa tämä paha asiainjärjestelmä, ja juuri oikeaan aikaan hän tekee sen.

Tilannetta voitaisiin verrata odottavan äidin asemaan. Vaikka lapsen syntymä huolestuttaakin häntä, hän tietää, ettei ole syytä olla turhan levoton. Hän ymmärtää, että vauvan kehittyminen täysin valmiiksi hänen kohdussaan kestää jonkin aikaa. Epäilemättä odotusaikaan liittyy jonkin verran ahdistusta ja epämukavuutta, mutta terveen, täysin kehittyneen, täysiaikaisen lapsen syntyminen saa kaiken hermostuneisuuden ja odottamisen tuntumaan vaivan arvoiselta.

Sama pitää paikkansa myös Raamatussa kuvaillusta loistavasta, rauhallisesta uudesta maailmasta. Sen aika koittaa heti sen jälkeen kun Jumalan valtakunta puuttuu ihmiskunnan asioihin ja poistaa nykyisen epävanhurskaan maailman. Silloin kaikki pahuus kuuluu menneisyyteen. Ei ole enää kärsimystä, kipua, sairautta eikä kuolemaa (Ilmestys 21:3, 4). Kärsimysten aiheuttajatkin on raivattu pois tieltä. Saatana demoneineen ja hänen asiainjärjestelmäänsä kuuluvat poistetaan. (Malakia 4:1; Ilmestys 20:1–4.)

Kirjoituksen alussa mainitun naisen kaltaisten ei enää tarvitse pelätä yksin kotiin tulemista. Hän ja hänen miehensä sanoivatkin: ”Murron jälkeen asensimme kotiimme hälytysjärjestelmän. Varkaudesta on nyt kulunut jokunen vuosi, eikä se huolestuta meitä enää kovinkaan paljon. Tiedämme kuitenkin, että vasta tulevaisuudessa Jumalan valtakunnan hallitessa voimme iloita todellisesta rauhasta ja turvallisuudesta.”

Ennen tuon lähellä olevan päivän sarastusta meidän on nyt käytettävä aikamme viisaasti. Pietari kehottaa meitä pitämään ”Herramme kärsivällisyyttä pelastuksena” (2. Pietari 3:15). Se koituu toistenkin pelastukseksi, sillä kun kerromme ihmisille tästä suurenmoisesta toivosta, tulemme pelastamaan sekä itsemme että ne, jotka meitä kuuntelevat (1. Timoteukselle 4:16). Nyt meidän on aika työskennellä kehittääksemme sellaisia ominaisuuksia, joita edellytetään uuden maailman asukkailta, maailman jossa pahuutta ei enää ole (Psalmi 37:9–11). Meidän tulee etsiä Raamatusta vastauksia kysymyksiimme ja lisäksi ohjausta voidaksemme mukauttaa elämämme Jumalan tahtoon.

[Kuva s. 28]

Dorén näkemys Danten Jumalaisen näytelmän Luciferista.