Milloin aloittaa ja miten paljon sanoa

MONET tunnolliset vanhemmat näyttävät ajattelevan, että sukupuoliopetuksen antamiseen riittää, kun 13-vuotiaalle kertoo metsässä kymmenen minuutin kävelylenkin aikana kiusaantuneesti ”kukista ja mehiläisistä”. Aivan liian usein kuitenkin havaitaan, että opetus on ollut aivan liian vähäistä ja että sitä olisi pitänyt antaa jo vuosia aiemmin. Ei ole harvinaista, jos isä tai äiti sanoo: ”Nähtävästi he tiesivät jo melkein kaiken sen, mitä yritin kertoa heille.”

Onko tällaisten tärkeiden asioitten opettamiseen parempaa keinoa? Jos on, niin milloin vanhempien pitäisi aloittaa, ja mitä he voivat tehdä ja sanoa?

On viisasta alkaa laskea perustusta tällaisen tärkeän opetuksen antamiselle miltei heti sen jälkeen, kun lapsi on syntynyt. Jos lasta aletaan opettaa jo pienenä, tietoa voidaan jakaa rauhallisesti ja pieninä paloina, kunhan samalla otetaan aina huomioon myös se, millainen lapsella on uusien asioiden vastaanotto- ja sulatuskyky.

Kun vanhemmat kylvettävät lapsiaan, he voivat opettaa heitä tuntemaan ruumiinosiaan: ”Tässä sinulla on rintakehä – –, tässä vatsa – –, tässä polvi.” Miksi loikata vatsasta suoraan polveen? Onko väliin jäävässä jotakin hävettävää? Vai onko kyseessä vain ruumiinosa, joka häveliäisyyssyistä peitetään vaatetuksella? Emme luonnollisestikaan halua käyttää sukupuolielimistä niiden epäkunnioittavia katukielen nimiä. Miksi emme käyttäisi nimityksiä ”siitin” tai ”häpy”? Nekin ovat näet osa Jumalan luomistöitä, joiden kaikkien hän saattoi todeta olevan ”sangen hyvää”. – 1. Mooseksen kirja 1:31; 1. Korinttolaisille 12:21–24.

Myöhemmin lapselle voidaan – kenties hänen katsellessaan vaipanvaihtoa – hienotunteisesti sanoa, että pojilla on siitin ja tytöillä häpy. Hänelle voidaan rauhallisesti selittää, että nämä ruumiinosat ovat sellaisia, että niistä on lupa puhua vain kotona, ei muiden lasten tai aikuisten kanssa kodin ulkopuolella.

Lapselle voidaan siis selittää monia asioita ennen kuin ne ehkä alkavat kainostuttaa häntä. Opettaminen voidaan aloittaa jo nuorella iällä, ja siinä voidaan edetä vähitellen pitemmälle sitä mukaa kuin hänen käsityskykynsä kasvaa.

Syntymän selittäminen

3–5 vuoden iässäa lapsi voi pysähtyä kummastelemaan syntymistä, ja hän saattaa kysyä: ”Mistä vauvat tulevat?” Voit vastata yksinkertaisesti sanomalla: ”Olet kasvanut lämpöisessä, turvallisessa paikassa äidin sisällä.” Se todennäköisesti tyydyttää tiedonhalun sillä kertaa. Myöhemmin lapsi voi kysyä: ”Miten vauva pääsee sieltä ulos?” Voit vastata: ”Jumala on tehnyt erityisen aukon, josta vauva pääsee ulos.” Pienillä lapsilla riittää tarkkaavaisuutta vain hetkeksi, joten parhaat vastaukset ovat yksinkertaisia ja suoria. Tarvittavaa tietoa tulee jakaa vähän kerrallaan ja säästää loput myöhempiä kertoja varten.

Jos vanhemmat ovat valppaita, he löytävät opettamiseen monia tilaisuuksia. Jos joku lähisukulainen odottaa lasta, äiti voi sanoa: ”Aune-täti saa luultavasti pian vauvan. Minäkin olin suunnilleen samankokoinen muutama viikko ennen sinun syntymääsi.” Kuukausia kestävä pikkusiskon tai -veljen syntymän jännittävä ja riemukas odottaminen tarjoaa myös tilaisuuksia opettamiseen.

Myöhemmin lapsi voi kysyä: ”Miten vauvat saavat alun?” Yksinkertainen vastaus kuuluu: ”Isän antama siemen kohtaa äidissä olevan munasolun, ja niin lapsi alkaa kasvaa aivan samalla tavalla kuin maassa olevasta siemenestä kasvaa kukka tai puu.” Toisella kertaa lapsi voi kysyä: ”Miten isän siemen menee äitiin?” Voit sanoa hienotunteisesti: ”Sinä tiedät, miten poika on tehty. Hänellä on siitin. Äidillä on ruumiissaan aukko, johon siitin sopii, ja näin siemen pääsee äitiin. Jumala on tehnyt meidät tällä tavoin, jotta lapset voisivat kasvaa mukavassa, lämpöisessä paikassa, kunnes he ovat niin isoja, että pystyvät elämään omin neuvoin. Sen jälkeen syntyy suloinen vauva.” Voit ihailua tuntien puhua siitä, miten suurenmoisella tavalla Jumala on tällaiset asiat järjestänyt.b

Varo, ettet koskaan lykkää kysymyksiin vastaamista tuonnemmaksi sanomalla vaivautuneena: ”Kerron sinulle sitten, kun olet tarpeeksi vanha.” Tämä voi kiihottaa lasten uteliaisuutta ja jopa saada heidät etsimään tietoja muualta, sopimattomista lähteistä. Lapsi, joka on kyllin vanha tekemään tällaisia kysymyksiä, on myös kyllin vanha saamaan niihin yksinkertaiset ja hienotunteiset vastaukset. Jos jätät vastaamatta, voi olla, että he eivät enää tulekaan kysymyksineen luoksesi.

Kuinka pian?

Monet vanhemmat ovat sitä mieltä, että lapsilla pitäisi olla jonkinlainen sukupuoliasioiden perustuntemus viimeistään silloin, kun he aloittavat koulunkäyntinsä, sillä koulussa he voivat kuulla toisilta lapsilta sellaista, mikä on vähemmän luotettavaa.

Eräs isoisä selitti: ”En ollut tehnyt kysymyksiä, mutta ollessani kuuden vanha isä päätti, että nyt on aika selittää, mistä vauvat tulevat. Hän sanoi, että sukupuoliyhteys miehen ja naisen välillä, mistä voi olla seurauksena lapsi, on aivan yhtä luonnollinen asia kuin syöminen, mutta Jumala on sanonut sen olevan vain niitä varten, jotka ovat menneet naimisiin. Näin lapsella olisi sekä äiti että isä, jotka rakastaisivat häntä ja pitäisivät hänestä huolta.” Tämä isoisä jatkoi: ”Selitys, jonka hän antoi, tuli juuri oikeaan aikaan. Olin jo nähnyt kuusivuotiaitten nauravan rivoille kuville, joita he piirtelivät, mutta en ollut tajunnut, mistä oli kysymys.”

Tällaisia asioita selitettäessä niistä ei pidä antaa sellaista kuvaa, että ne olisivat hävettäviä vaan että ne ovat yksityisasioita. Voidaan toistaa, että kyseessä on perhesalaisuus, josta ei pidä puhua toisille lapsille eikä aikuisille kodin ulkopuolella. Jos lapselta lipsahtaa jokin näihin asioihin liittyvä varomaton sana, hänelle voi sanoa hiljaa: ”Hys! Muista, että se on meidän salaisuutemme. Siitä puhutaan vain kotona.”

Ei loukkaavaa

Jos tarve tämän aiheen tarkasteluun loukkaa jotakuta lukijaa, hänen kannattaisi miettiä sitä, miten monet tunnolliset nuoret vanhemmat parhaillaankin etsivät hienotunteista keinoa tällaisten asioitten selittämiseen lapsilleen. Eikö ole kuitenkin paljon parempi, että niihin saadaan yksinkertaiset, rehelliset selitykset kotona, kuin että tiedot saataisiin kyseenalaisista lähteistä kodin ulkopuolelta, joista monet vanhemmat ovat ne saaneet omassa lapsuudessaan?

Jos tosiaankin kuuntelet ja jos vastaat kysymyksiin yksinkertaisesti ja hienotunteisesti, lastesi on paljon helpompi lähestyä sinua muine kysymyksineen myös tulevina vuosina heidän tiedonnälkänsä alati kasvaessa.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 6]

Lähestyvä synnytys tarjoaa tilaisuuksia kallisarvoisen opetuksen antamiseen