’Ja muuri murtui’

”KUKAPA olisi uskonut sitä?” ”En uskonut näkeväni sitä eläessäni!” Mikä oli kirvoittanut esiin tällaisia ajatuksia? Yhtä lailla surullisen kuuluisan Berliinin muurin kuin kaiken sen murtuminen, mitä se kuvasi, ja tämä murtuminen alkoi marraskuussa 1989.a Itäberliiniläisiä virtasi Länsi-Berliiniin, toiset maistamaan kapitalismin kalliita nautintoja, toiset tapaamaan taas omaisiaan.

Valliin tullut repeämä pakotti avaamaan patoluukut. Monien mielestä Itä-Eurooppa ei enää palaisi entiselleen.

Kylmä sota päättynyt?

Paljon merkittävämpää kuin Berliinin muurin kaatuminen on ollut sen ideologisen muurin sortuminen, joka on pitänyt itää erillään lännestä. Yhtäkkiä kylmästä sodasta ei ole enää juuri tietoakaan. Eläkkeellä oleva amerikkalainen eversti David Hackworth kirjoittikin Newsweek-aikakauslehdessä: ”Kylmä sota on ohi. Jopa kommunismin vannoutuneet kovat vastustajat myöntävät nyt sen olevan ohi.”

Läntinen sotilasliitto NATO piti viime heinäkuussa Lontoossa kokouksen, jossa sekin tunnusti kylmän sodan päättyneen, kerrotaan saksalaisessa Stuttgarter Zeitung -sanomalehdessä. Otsikon ”Atlantin liitto jättää lopulliset jäähyväiset kylmän sodan aikakaudelle” alla sanomalehti The German Tribune lainaa edellä mainittua sanomalehteä: ”41 vuotta jatkuneen vastakkainolon jälkeen [itäblokin maiden oltua vastapuolena] 16 NATO-maan johtajat tasoittivat tietä uudelle strategialle ja lausuivat viimeiset jäähyväiset kylmän sodan aikakaudelle. – – Vihamielisyys aiotaan korvata kumppanuudella. – – Turvallisuutta ja olojen vakaisuutta – – ei aiota enää varmistaa pääasiallisesti sotilaallisin keinoin, vaan tasapainotilan, vuoropuhelun ja koko Euroopan käsittävän yhteistyön avulla.” Se näyttämö, jolla sodan vaara on uhkana rauhalle, on nyt siirtynyt Euroopasta Lähi-itään.

Demokratialla on hintansa

Demokratia, joka niin sanotusti tarjoaa kaikille valinnanvapauden, on uusinta poliittista muotia. Lähes kaikki ovat ryhtyneet sen kannattajiksi. Sillä on kuitenkin oma hintansa. Suhteiden lämpeneminen idän ja lännen ja sen kapitalistisen demokratian välillä ei tapahdu halvalla. Aikakauslehti Asiaweek toteaa eräässä pääkirjoituksessaan: ”Maat, joita ei enää voida täysin pitää Neuvostoliiton johtamana itäblokkina, ovat taloudellisessa ahdingossa. – – Demokratia tulee kalliiksi. – – Demokratialla on monia hyviä puolia, mutta täysin vakaat olot eivät kuulu niihin.” Ketkä joutuvat maksumiehiksi yhteiskunnan muuttuessa niin sanotusti vapaammaksi ja demokraattiseksi?

Miljoonat ovat havainneet Puolassa, entisessä Itä-Saksassa ja muualla, että siirtyminen keskusjohtoisesta taloudesta markkinatalouteen tuo aluksi tullessaan työttömyyttä ja vastoinkäymisiä. Tehtaat koettavat toimintaansa rationalisoimalla lisätä kilpailukykyään, ja seurauksena on työttömyyttä. Vaikutukset tuntuvat ankarina myös muilla yhteiskunnan sektoreilla: armeijassa ja aseteollisuudessa. Miten niin?

Samalla kun molemminpuolinen pelko ja vihamielisyys väistyvät idän ja lännen väliltä, vähenee myös massiivisten armeijoitten tarve. Sadoillatuhansilla sotilailla ja heidän perheillään on nyt edessään siviilielämään ja kaikkiin sen ongelmiin sopeutuminen. Puolustusmenoihin saattaa tulla vähennyksiä. Asetehtaat saattavat saada aiempaa hitaammin tilauksia, ja ne joutuvat ehkä monipuolistamaan tuotantoaan. Monilla ammattimiehillä on ehkä edessään muutto muualle ja uusien taitojen opetteleminen.

Tämä Itä-Euroopan uskomaton ja myrskyisä poliittinen täyskäännös on muuttanut kansainvälisen tilanteen täysin uudenlaiseksi. Miten tähän on kaiken kaikkiaan tultu?

Tärkeitä sanoja, tärkeitä muutoksia

Ratkaisevan sysäyksen näille muutoksille on antanut Neuvostoliiton muuttunut asennoituminen voimapolitiikan käyttöön. Neuvostojoukkojen Unkariin (1956) ja Tšekkoslovakiaan (1968) tunkeutumisen muisto piti uudistusmieliset voimat aiemmin aisoissa Itä-Euroopassa. Toisaalta Puolan kokemukset 1980-luvulla sen vastatessa Solidaarisuus-liikkeen haasteeseen ja sen vähittäinen siirtyminen demokraattisempaan hallitustapaan osoittivat, ettei Neuvostoliitto ollut enää halukas puuttumaan liittolaistensa asioihin sotilaallisella väliintulolla. Puolan kokemukset osoittivat, että kommunististen maiden yhtenäisyys oli rakoilemassa ja että muutoksia voitaisiin saada aikaan rauhanomaisesti ja vähitellen, vaikkakin kovalla hinnalla. Mikä sitten on tehnyt kaiken tämän mahdolliseksi?

Eräitten politiikan kommentaattorien mukaan perimmäisenä syynä kaikkiin Itä-Euroopan muutoksiin on ollut se, että Neuvostoliiton nykyiset, presidentti Mihail Gorbatšovin johdolla toimivat vallanpitäjät ovat lähinnä käytännön miehiä, joiden toiminnassa aatteellisuudella ei ole juuri sanansijaa. Helmikuussa 1990 Gorbatšov sanoi: ”Neuvostoliiton kommunistinen puolue aloitti perestroikan [yhteiskunnan uudistamisen] ja loi sille sen tunnusmerkit ja tavoitteet. Tältä pohjalta tässä maassa on pantu alulle perinpohjaisesti mullistavia muutoksia, joiden vaikutus tuntuu kaikilla elämänalueilla ja kaikissa väestönosissa. – – Perestroikan puitteissa tapahtuu paraikaa nopeita, ulottuvuuksiltaan ja alkuperältään epätavallisia muutoksia.”

Aikakauslehti Asiaweek selittää: ”Vaikka glasnost (avoimuus) ja perestroika (uudistaminen) ovatkin kärsineet joitakin takaiskuja, [Gorbatšovin] jatkuva kampanjointi niiden puolesta on antanut uudistajille rohkeutta Unkarissa, Puolassa ja kaikkialla Neuvostoliiton johtamassa itäblokissa.” Nämä kaksi tärkeää venäjän sanaa, glasnost ja perestroika, ovat tulleet tutuiksi kaikkialla maailmassa sen jälkeen, kun Gorbatšov astui hallitusperäsimeen Neuvostoliitossa vuonna 1985. Niistä on tullut hallitustapaan kohdistuvan uuden asennoitumisen vertauskuvia kommunistisessa maailmassa.

Poliitiikan kommentaattori Philippe Marcovici laati Ranskassa ilmestyvään vanhoilliseen aikakauslehteen Le Quotidien de Paris kirjoituksen, jossa hän tarkasteli Tšekkoslovakiassa tapahtuneita muutoksia. Hän mainitsee niiden olleen ”Moskovan ansiota, sillä yksi asia on varma: neuvostoliittolaiset eivät ainoastaan sallineet sitä, vaan myös pitivät huolen siitä, että muiden kansandemokratioiden tavoin Tšekkoslovakiakin saattoi päästä irti pakkopaidasta, johon se oli ollut puettuna. – – Niin Prahassa kuin Itä-Berliinissä joukkomielenosoitukset antoivat virikkeen muutoksille; ihmisten tulo kaduille pakotti vallanpitäjät antautumaan ja poistumaan näyttämöltä.”

Seurauksena on ollut, että oli aivan kuin uinuva politiikan tulivuori olisi alkanut yhtäkkiä purkautua rajusti syytäen muutamassa kuukaudessa demokratiaa ja riippumattomuutta kaikkialle Itä-Euroopan kartalle: Puolaan, Itä-Saksaan, Unkariin, Tšekkoslovakiaan, Bulgariaan ja Romaniaan.

Saksan jälleenyhdistyminen – siunaus vai kirous?

Siinä kysymys, joka nykyään askarruttaa monia eurooppalaisia. Kaksi Saksaa solmivat rahaliiton heinäkuussa 1990 ja yhdistyivät yhdeksi valtioksi lokakuussa. Se mikä saa miljoonat riemuitsemaan, saa myös monet muut Euroopassa vapisemaan. Jälkimmäisiin kuuluvat ne itäsaksalaiset, jotka pelkäävät, että he joutuvat luovuttamaan kotinsa niiden entisille, tähän asti länsipuolella asuneille omistajille. Niistä epäilyksistä huolimatta, joita eräät englantilaiset poliitikot ovat esittäneet, eräässä sikäläisessä sanomalehdessä oli otsikkona: ”Emme voi muuta kuin luottaa uudelleen syntyneeseen Saksaan.”

Koska venäläiset olivat maksaneet kalliin hinnan ensin Napoleonin hyökkäyksen (1812) ja uudelleen Hitlerin hyökkäyksen (1941) aikana, Neuvostoliitto halusi toisen maailmansodan päätyttyä taata turvallisuutensa Itä-Eurooppaan perustettavalla puskurivyöhykkeellä. Seurauksena oli, että Itä-Eurooppaan syntyi vuoden 1945 jälkeen muutamassa vuodessa Neuvostoliitolle kuuliainen kahdeksan kommunistimaan blokki.b Kun Neuvostoliitto nyt tuntee Saksan ja Yhdysvallat aiempaa pienemmäksi uhaksi itselleen, se on hellittänyt rautaisen otteensa entisistä satelliittivaltioistaan. Näyttää siltä kuin rautaesirippu, josta ensimmäisenä puhui Winston Churchill vuonna 1946, olisi sulanut pois ja katoamisellaan päästänyt valon tunkeutumaan uusille alueille.

Miten nämä muutokset voivat vaikuttaa sinuun

Olemme jo havainneet, millaisia taloudellisia seurauksia nämä muutokset ovat aiheuttaneet monissa maissa: joillekuille uusia työpaikkoja, uusia ympäristöjä ja uusia taitoja. Monille muille ne taas tulevat merkitsemään työttömyyttä ja kamppailua. Se on eräs vapaiden markkinavoimien maailman johtavan aatteen – vahvimpien selviämisen – sivutuote.

Toisaalta demokratisoituminen lisää ihmisten liikkumisvapautta. Se tietää rajojen avautumista matkailulle. Kuten muut maat (esimerkiksi Espanja ja Italia) ovat jo yli 30 vuoden aikana havainneet, valtio kuin valtio voi matkailutuloillaan merkittävästi korjata maksutaseongelmiaan. Lännessä ovat miljoonat halukkaita tutustumaan Itä-Euroopan historiallisesti tärkeisiin suurkaupunkeihin, joiden nimet loihtivat mieleen menneen maineikkaan ajan: Budapestiin, Prahaan, Bukarestiin, Varsovaan ja Leipzigiin, vain muutamia mainitaksemme. Ihmiset haluavat myös päästä tutustumaan vapaasti Leningradiin, Moskovaan ja Odessaan. Vastavuoroisesti haluavat monet itäeurooppalaiset käydä lännessä. Kansainvälinen matkailu epäilemättä purkaa ennakkoluulojen ja tietämättömyyden luomia esteitä. Moni matkailija on jo havainnut, että samalla uimarannalla oleminen niin sanottujen entisten vihollisten kanssa sulattaa pian pois vihamielisyyden.

On olemassa vielä eräs syy siihen, miksi Berliinin muurin kaatuminen kiinnostaa miljoonia ihmisiä. Se näet tarjoaa heille mahdollisuuden vapaaseen kanssakäymiseen muissa maissa asuvien uskonveljiensä kanssa. Missä määrin se tulee olemaan mahdollista? Millaisia muutoksia Itä-Euroopassa paraikaa tapahtuu uskonnon alalla? Näitä ja muita kysymyksiä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviitteet]

[Kartta s. 5]

(Ks. painettu julkaisu)

SAKSA

Berliini

JUGOSLAVIA

UNKARI

PUOLA

ROMANIA

TŠEKKOSLOVAKIA

ALBANIA

BULGARIA

NEUVOSTOLIITTO