Vikunjalla on yllään hienointa villaa

”Herätkää!”-lehden Bolivian-kirjeenvaihtajalta

MIKSI vikunjan villa on niin erikoista? Ja miksi se on niin harvinaista?

Olet voinut nähdä samantapaisen eläimen, eläintarhojen tavanomaisen asukin, kopealta näyttävän, hidasliikkeisen kuormajuhdan: laaman. Sen villa on karkeaa. Toinen kesy eläin, jonka pehmeästä turkista tehtyjä vaatteita olet voinut nähdä, on alpakka, jota pidetään Andeilla kotieläimenä siitä saatavan villan vuoksi. Mutta oletko koskaan nähnyt vikunjaa?

Vikunja on erilainen. Se on villieläin. Jos pystyt, yritäpä tunnustella sen turkkia. Sen villa on hienointa maan päällä. Sen turkin karvat ovat yli puolet ohuempia kuin hienoin lampaan villa.

Se tarvitsee tämän eristävän turkin, sillä se asuu 3700–5500 metrin korkeudessa Andien rinteillä. Tuolla lumirajan tuntumassa päivät ovat ihastuttavan aurinkoisia, mutta illan hämärtyessä lämpötila putoaa äkkiä monia asteita nollan alapuolelle. Täällä Andien läntisellä puolella monet alueet ovat lisäksi kuivaa erämaata. Miten vikunjat selviytyvät tällaisissa paikoissa?

Erikoisen turkkinsa lisäksi vikunjalla on veressään runsaasti punasoluja, minkä vuoksi se kykenee jopa noilla korkeilla asuinpaikoillaan juoksemaan 50 kilometrin tuntinopeudella melkoisen matkan väsymättä. Kamelien tavoin ne voivat kestää kuivia olosuhteita. Vikunjoja, laamoja, alpakoita ja guanakoja kutsutaankin usein kamelieläimiksi, koska ne muistuttavat kameleita. Luojamme on antanut vikunjoille vielä erään muunkin edun, joka auttaa niitä selviytymään.

Kun laamat ja alpakat synnyttävät mihin tahansa vuodenaikaan, vikunjat taas synnyttävät maalis- tai huhtikuussa. Tämä tapahtuu sadekauden lopussa, jolloin on saatavilla enemmän ravintoa. Tämän lisäksi synnytys tapahtuu usein aamulla, minkä ansiosta vastasyntyneen turkki ehtii kuivua ennen ensimmäisen kylmän yön kohtaamista. Emo erottautuu muusta noin kaksikymmenpäisestä vikunjalaumasta ja synnyttää vähemmässä kuin puolessa tunnissa alle kuusi kiloa painavan poikasensa. Se ei tee mitään sen auttamiseksi, ei edes nuole poikastaan puhtaaksi. Jos silloin sataa, kylmä kangistaa vastasyntyneen ja tekee siitä helpon saaliin kondorille, maailman suurimmalle lentävälle linnulle. Vastasyntynyt on kuitenkin pian jaloillaan ja puolen tunnin kuluttua se kykenee juoksemaan ihmistä nopeammin.

Ahneet, usein automaattiaseilla vikunjoita tappavat salametsästäjät ovat valitettavasti kuitenkin hävittäneet nämä eläimet lähes sukupuuttoon. Joinakin vuosina vientiin on hankittu jopa 23000 kiloa villaa, joka on saatu lähes yksinomaan laittomasti teurastetuista eläimistä. Estääkseen tämän eläimen sukupuuttoon kuolemisen jotkin valtiot ovat kieltäneet vikunjan villan ja nahan tuonnin.

Miksi sen villa on niin lämmintä?

Kaikki villalaadut ovat lämpimiä, koska onttojen, ilmatäytteisten villakuitujen, toisin kuin silkki-, puuvilla- tai polyesterikuitujen, pinnalla on kerros pienen pieniä suomuja, joiden ansiosta kuidut sulkevat sisäänsä eristävän ilman. Tämän lisäksi villa on luonnostaan kiharaa, ja tämä ominaisuus säilyy käsittelyn ja pesun jälkeenkin. Tämän vuoksi villakuidut eivät joudu kosketuksiin ihon kanssa siinä määrin kuin muut kuidut. Villa pystyy myös imemään kosteutta kolmanneksen omasta painostaan tuntumatta märältä.

Vikunjan silkkimäinen villa on merkittävästi hienompaa kuin mikään muu villalaatu. Ja yleensä on niin, että mitä hienompi villa sitä hienompi laatu. Hienosta villasta syntyy hienompaa lankaa ja hienompaa kangasta – kangasta, joka tuntuu pehmeältä, kevyeltä ja lämpimältä. Vikunjan villasta valmistettu huivi on niin hienokuituista, että se voidaan vetää vihkisormuksen läpi. Tavallisesti vikunjanvillan luonnollinen kultainen väri säilytetään, sillä sen hienot kuidut ovat hyvin herkkiä kemialliselle käsittelylle.

Jo ennen espanjalaisten suorittamaa valloitusta 1500-luvulla inkat arvostivat vikunjan turkkia. Miljoonat vikunjat asustivat noina päivinä Andeilla. Aina muutaman vuoden välein inkat järjestivät tuhansittain ihmisiä ympäröimään kokonaisia vuoria ja ottamaan kiinni vikunjalaumoja, niin että ne voitiin keritä. Vikunjan villasta tehty vaate oli kunniakkaan aseman merkki. Vain valtakunnan korkea-arvoisimmat ihmiset saattoivat käyttää sellaista. Nykyään sellaisen hankkiminen laillisesti on lähes mahdotonta.

Miksi niin harvinaista?

Kun alpakasta voidaan keritsemällä saada joka toinen vuosi seitsemän kiloa villaa, vikunjasta saadaan samassa ajassa puoli kiloa villaa. Voitaisiinko kesytetyistä vikunjoista tuottaa riittäviä määriä villaa kaupallisiin tarkoituksiin?

”Minun mielestäni se on utopistinen unelma”, totesi erään Bolivian ylätasangolla sijaitsevan tutkimuslaitoksen valvoja. ”Laamat ja alpakat ovat kesyjä eläimiä, mutta vikunjat taas villejä. Ne hyppivät aitojen yli ja meidän täytyy jälleen pyydystää niitä tuntikausia. Yrittäessämme pestä niitä ne taistelivat vastaan niin raivoisasti, että kaksi niistä kuoli.” Kaikkia eläimiä ei ilmeisestikään ole luotu kesyiksi. Raamattu sanoo Jumalan luoneen ”karjaeläimet ja matelijat ja metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan”. (1. Mooseksen kirja 1:24) Voitaisiinko vikunjat sitten risteyttää kesyjen alpakoiden kanssa?

Kun tätä on kokeiltu, jälkeläiset tulevat muutaman sukupolven kuluttua hedelmättömiksi. ”Ainoa toivo laillisesti tuotetuista vikunjan villasta tehdyistä vaatteista”, sanoi edellä lainattu valvoja, ”on suojella näitä villieläimiä, kunnes ne lisääntyvät siinä määrin, että niitä voidaan pyydystää verkoilla. Sitten ne voidaan keritä ja vapauttaa, kuten inkojen aikana. Jotkin maat toivovat voivansa toteuttaa tämän pian.”

Entistä parempi huolenpito maapallon eläinkunnasta on varmasti arvokas päämäärä. Näin toimittiin menneiden sukupolvien aikana ja näin tullaan varmasti toimimaan tulevaisuudessa Jumalan vanhurskaan hallituksen alaisuudessa. – Jesaja 9:5; 11:6–9.