Sillan rakentaminen lääkäreiden ja Jehovan todistaja -potilaiden välisen kuilun yli

ERI puolilla maailmaa lääkärit tietävät pohjimmiltaan yhden asian Jehovan todistajista: he kieltäytyvät verensiirroista. Juuri muuta monet lääkärit eivät Jehovan todistajista sitten tiedäkään. Niinpä kun he haluavat siirtää verta potilaana olevalle Jehovan todistajalle, kieltäytyminen voi vaikuttaa heistä täysin järjettömältä. Valitettava kuilu voi näin ollen erottaa lääkärin ja potilaan.

Aivan liian harvat lääkärit käsittävät, että Jehovan todistajat eivät vastusta lääketieteellistä hoitoa ja että heidän kantansa vereen on muuttumaton ja tukevasti Raamatun lakiin perustuva. Samanaikaisesti sekä toisesta ihmisestä peräisin olevan veren siirtämiseen liittyvistä vaaroista että verensiirron vaihtoehtojen turvallisuudesta tehtyjen uusien tieteellisten havaintojen tulva on vahvistanut lujasti tämän raamatullisen kannan järkevyyden. Mutta miten Jehovan todistajat voivat saada tämän tiedon välittymään lääkärikunnalle?

Sairaalayhteyskomiteat

Tässä tarkoituksessa Jehovan todistajien hallintoelin ohjasi sairaalayhteyskomiteoiden perustamista niihin isoihin kaupunkeihin, joissa on suuria lääketieteellisiä laitoksia. Yhdysvalloissa noin sata komiteaa, joissa kussakin on keskimäärin viisi sananpalvelijaa, on rakentamassa siltaa lääketieteellisen maailman ja Jehovan todistajien välille. Tämän vuoden alkupuolella tätä järjestelyä laajennettiin muihin maihin. Helmikuun 19:nnen ja maaliskuun 27:nnen päivän välisenä aikana kolme Brooklynin sairaalatietopalvelun jäsentä kävi kahdeksassa Tyynenmeren alueella sijaitsevassa Jehovan todistajien haaratoimistossa.

Käynneillä oli kolmitahoinen tarkoitus: pitää seminaareja, joissa valmennettiin ennalta valittuja Jehovan todistajien sananpalvelijoita työskentelemään sairaalayhteyskomiteoissa, valmentaa haaratoimistojen henkilökuntaa hoitamaan sairaalatietopalveluosastoa kussakin haaratoimistossa sekä käydä sairaaloissa ja lääkärien luona kannustamassa jatkamaan ja laajentamaan Jehovan todistajien hoitamista ilman verta. Pidettiin neljä seminaaria: yksi Sydneyssä Australiaa ja Uutta-Seelantia varten; yksi Manilassa Filippiinejä, Hongkongia ja Taiwania varten; yksi Ebinassa Japania ja Koreaa varten ja viimeinen Honolulussa Havaijia varten.

Ohjelmassa käytettiin kuultokuvia ja kuvanauhaa veren tehtävän ja koostumuksen sekä ihmisveren käytön lääketieteellisten vaihtoehtojen lisääntyvän luettelon selittämisessä. Tilaisuudessa käsiteltiin tapoja, joilla Jehovan todistajia voidaan auttaa, kun he kohtaavat vereen liittyviä ongelmia. Seminaarissa korostettiin sitä, mikä arvo on yhteistyöllä lääkärien ja sairaalan henkilökunnan kanssa; tämä tekee heille helpommaksi kunnioittaa Jehovan todistajien kantaa. Eräs Japanin komitean jäsen sanoi: ”Ohjelma tosiaan varusti meidät ryhtymään työhön ymmärtämyksen kehittämiseksi.” Yli 350 Jehovan todistajaa kaikilta elämän aloilta valmennettiin neljässä seminaarissa.

Ennen vierailua haaratoimistot sopivat tapaamisista huomattavien kirurgien ja suurien sairaaloiden johtavien lääkäreiden kanssa keskustellakseen Jehovan todistajien verettömästä hoidosta. Kolme työryhmää kunkin haaratoimiston yhteydessä määrättiin huolehtimaan käynneistä, joita kutakin johti yksi kolmesta Brooklynista tulleesta edustajasta. Tämä ei ainoastaan antanut itse paikalla tapahtuvaa valmennusta sairaalakomiteaan kuuluville vaan se sai heidät myös tuntemaan olonsa mukavaksi puhuessaan lääkäreille ja terveydenhoitoalan ammattilaisille. Yli 55 tällaista käyntiä tehtiin näiden kuuden viikon aikana.

Yhteistyön sillat

Tulokset olivat kiitettäviä. Australiassa yksi käyntejä tehneistä työryhmistä tapasi New South Walesin terveysministerin apulaisen. He keskustelivat hänen kanssaan leikkausten suorittamisesta ilman verta monissa terveydenhoitokeskuksissa ja ehdottivat, että Australiasta voisi tulla tällaisen Jehovan todistajille suoritettavan kirurgian keskus eteläisellä Tyynellämerellä. Hän ei nähnyt mitään syytä, miksei voitaisi perustaa lääkäriryhmiä tällaista kirurgiaa varten. Australiassa tehtiin 22 käyntiä. Erään sairaalan johtaja sanoi: ”Te tiedätte enemmän verestä ja vaihtoehtoisista hoitomuodoista kuin me.” Seitsemän sairaalan muodostaman ryhmän johtaja vakuutti aikovansa nimittää kirurgian professorin viemään eteenpäin ajatusta siitä, että yhteen heidän sairaaloistaan perustettaisiin Jehovan todistajia ilman verta hoitava kirurgiryhmä.

Manilan sydänkeskuksessa – jota jotkut pitävät Idän parhaimpana – johtavan lääkärin huomio kiinnitettiin siihen, että noin sata sydänleikkausta odottavaa Jehovan todistajaa oli siirretty jonon loppupäähän, koska he eivät ottaisi verta. Hän sanoi lopettavansa sellaisen toiminnan. Filippiinien arvostetuimman St. Luken sairaalan johtavalle lääkärille osoitettiin, mitä lääketieteellinen kirjallisuus sanoo nykyään verettömästä kirurgiasta, ja hän oli yhtä mieltä siitä, että se on turvallisempaa. ”Se on tulevaisuuden hoitotapa”, hän myönsi. ”Se on ainoa tapa, jolla voimme välttää aidsin ja maksatulehduksen.” Hän ilmaisi olevansa valmis antamaan Jehovan todistajille tilaisuuden saada veretöntä hoitoa hänen sairaalassaan; hän on myös sairaalan veripankin johtaja.

Japanin kolmipäiväisessä seminaarissa Koreaa edusti 44 Jehovan todistajan ryhmä, joista 5 oli lääkäreitä. Japanista tuli 255 Jehovan todistajain sananpalvelijaa, ja heidän joukossaan oli 41 lääkäriä, joista jotkut olivat hermokirurgeja ja nukutuslääkäreitä, ja 2 lakimiestä. Japaniin perustettiin 20 komiteaa ja Koreaan 7.

Seminaarin jälkeen opettajat menivät paikallisen sairaalakomitean jäsenten kanssa tapaamaan lääkäreitä ja sairaaloiden henkilökuntaa Tokion alueella luodakseen yhteistoiminnallisia suhteita. ”Tapasimme yliopistollisen sairaalan synnytysopin apulaisprofessorin”, raportoi eräs japanilainen sananpalvelija. ”Hän oli auttanut synnytyksessä ainakin kymmentä naista, jotka olivat Jehovan todistajia. Yksi heistä oli menettänyt 2800 kuutiosenttimetriä verta, ja hänen hemoglobiinitasonsa laski 35 grammaan/litra. (Naisella keskiarvo on 140 grammaa/litra.) Mutta lääkäri sai synnytyksen onnistumaan ilman verta. Vaikka hän onkin buddhalainen, hänen periaatteensa on kunnioittaa potilaittensa uskontoa. Hän oli edelleen halukas auttamaan potilaita, jotka ovat Jehovan todistajia.”

Jokohamassa eräs johtava lääkäri suostui siihen, että hänen sairaalansa luetteloitiin yhteistyöhön halukkaiden sairaaloiden joukkoon, ja hän sanoi, että he ottaisivat mielellään vastaan toisten sairaaloiden torjumia Jehovan todistaja -potilaita. ”Jehovan todistajien hoitaminen ilman verta on tosiaan haaste, mutta arvostan Jehovan todistajia, koska he ovat antaneet minulle tilaisuuksia parantaa taitoani lääkärinä”, tämä lääkäri sanoi. Edelleen Jokohamassa eräs gynekologi sanoi: ”Jos minut haastettaisiin oikeuteen sen takia, että olen kunnioittanut potilaan tahtoa ja pidättynyt verensiirtojen antamisesta, taistelisin potilaan oikeuksien puolesta.”

Koreaan perustetut komiteat raportoivat hyvästä menestyksestä. 26. toukokuuta tehtiin vierailu Yonsein yliopistolliseen sairaalaan. Se tunnetaan kaikkialla Koreassa, ja sillä on kolme haaraosastoa. Kaikista näistä paikoista tuli jäseniä tilaisuuteen, ja heitä oli kaikkiaan 62. Eräs anestesiologian professori puhui aiheesta: ”Jehovan todistaja -potilaiden anesteettinen hoito.” Hänen kertomansa tiedot tullaan julkaisemaan Koreassa ilmestyvässä anestesiologiaa käsittelevässä aikakausjulkaisussa. Koska kysymyksessä on yksi huomattavimmista sairaaloista Koreassa, tällä pitäisi olla hyvä vaikutus muihin sairaaloihin ja lääkäreihin. Esiin ei tullut ainuttakaan kysymystä, jota ei olisi tarkasteltu perusteellisesti Japanin seminaarissa.

Havaijin tarpeita varten perustettiin viisi sairaalayhteyskomiteaa, ja ne kaikki tulivat Honolulussa järjestettyyn seminaariin. Useimmat niistä otettiin mukaan käynneille sairaaloihin. Havaijin terveydenhoitokeskuksen johtaja sanoi, että hän kirjoittaisi artikkelin heidän tiedotuslehteensä, joka lähetetään kaikkiin Havaijin sairaaloihin.

Suurimmassa, Queenin terveydenhoitokeskuksessa Honolulussa komitea osoitti, että keskuksen käyttämässä suostumuslomakkeessa oli virheellisiä sanamuotoja, jotka esittävät Jehovan todistajat väärin. Siinä sanottiin, että Jehovan todistajat mieluummin kuolisivat kuin ottaisivat ”elämää pelastavan” verensiirron. Heille osoitettiin, ettei asenteemme ollut lainkaan tällainen ja että me tulimme sairaalaan suojellaksemme terveyttämme ja elämäämme. Heidän käyttämänsä sanamuoto antoi ymmärtää, että verenkäyttöön liittyi vain hyviä puolia ja että verestä kieltäytyminen merkitsee kuolemaa. Heidän sananvalintansa ei myöntänyt sitä mahdollisuutta, että verensiirrot voisivat aiheuttaa kuoleman, ja näin potilaalle ei tarjottu mahdollisuutta ratkaista asiasta perillä ollen, mitä riskejä hän on halukas ottamaan. Sairaalan lakimies sanoi: ”Näyttäkää sitä minulle!” Kun hän luki sen, hän sanoi: ”En minä ole kirjoittanut tätä!” Kun lakimies ja johtaja lähtivät, johtaja sanoi lakimiehelle: ’Minusta tuntuu, että meidän on syytä käydä läpi tämä asiakirja yhdessä.’

Uusi komitea täyttää tarkoituksensa

Joitakin päiviä Havaijilla annetun koulutusjakson jälkeen vakavasta anemiasta kärsivä Jehovan todistaja kiidätettiin sairaalaan. Naisen veriarvot olivat vaarallisen alhaalla. Verenvuotoa ei löydetty; tarvittiin tutkimusleikkausta. Lääkäri ei suostunut leikkaamaan ilman verta. Potilas siirrettiin toiseen sairaalaan, jossa toinen lääkäri kieltäytyi myös leikkaamasta. Vastaperustettu yhteyskomitea ilmaantui paikalle ja puhui johtavan lääkärin ja tapausta hoitavan lääkärin kanssa. Komitea selitti, että todellisuudessa oli kysymys potilaan hylkäämisestä. Lääkäri kieltäytyi edelleen leikkaamasta, ja hänet vapautettiin tapauksen hoidosta. Kaksi muuta kirurgia saatiin tilalle. He suorittivat leikkauksen, löysivät vuotokohdan ja korjasivat ongelman. Sisaremme säilyi hengissä. Ilman yhteyskomitean väliintuloa hän olisi saattanut kuolla ja tiedotusvälineet olisivat kuvailleet sitä jälleen yhtenä tapauksena, jossa Jehovan todistaja ’kuoli ilman tarpeellista verta’. Sellaisissa tapauksissa Jehovan todistajat ovat todellisuudessa kuolleet siksi, että heille ei ole suoritettu tarvittavia kirurgisia toimenpiteitä, vaikka joku taitava kirurgi olisi voinut pelastaa heidät.

Tällä tavoin sairaalayhteyskomiteat rakentavat kansainvälisessä mitassa siltaa tarkoituksenmukaisen viestinnän ja yhteisymmärryksen avulla lääkärikunnan ja Jehovan todistajien välille. Tulokset ovat olleet kiitettäviä. Yhä useammat lääkärit alkavat nähdä, että etevä lääkärinammatin harjoittaminen ja taitava kirurgia sopivat hyvin yhteen Jehovan todistajien uskon kanssa. Yhdysvalloissa yli 6500 lääkäriä on halukkaita tekemään niin.

Jehovan todistajien pitäisi myös omalta puoleltaan tehdä kaikkensa ollakseen yhteistoiminnallisia ja järkeviä potilaita. Siten jotkut lääkärit alkavat jopa kunnioittaa Jehovan todistajia, koska he pitävät kiinni korkeista periaatteistaan. Eräs Tokion lääketieteellisessä yliopistossa työskentelevä urologian apulaisprofessori sanoi: ”Kunnioitan potilaita, jotka ovat Jehovan todistajia. Heillä on selkeät arvot maailmassa, jossa muilla ei ole sellaisia.”

Yleisesti ottaen näiden seminaarien ja käyntien tarkoitus oli edistää kunnioittavampaa yhteistyötä ja siten estää ristiriitojen syntyminen. Kaikista tässä hankkeessa mukana olleista tuntui, että tämä päämäärä tavoitettiin kiitettävästi. Me luotamme siihen, että Jehova tulee edelleen siunaamaan niitä, jotka tottelevat hänen ohjaustaan veren karttamiseksi, kuten hänen sanansa käskee heitä toimimaan.

[Tekstiruutu s. 24]

[Kuva s. 23]

Hospital Committee Seminar – March 12, 1990