Nykynuorten kohtaamat haasteet
”TUTKIMUSTEN perusteella on havaittavissa, että teini-iän vuodet ovat epäilemättä hämmentävimpiä ja vaikeimpia aikoja ihmisen elämässä.” Näin kirjoittaa tri Bettie B. Youngs kirjassaan Helping Your Teenager Deal With Stress. Menneinä aikoina nuorilla oli jo tarpeeksi siinä, että he olivat nuoria. Nykyään tilanne on kuitenkin sellainen, että he joutuvat nuoruusiän ongelmien lisäksi kohtaamaan ne pelottavat paineet, joita aikuisilla on elämässään tällä 1990-luvulla.
Tri Herbert Friedman kirjoittaa Maailman terveysjärjestön WHO:n omassa lehdessä: ”Lasten ei ole koskaan ennen tarvinnut muuttua aikuisiksi sellaisena aikana, jolloin olisi tapahtunut yhtä dramaattisia muutoksia kuin meidän aikanamme, olkoonpa kyseessä sitten maailman väkiluvun tavaton kasvu, samanaikaisesti tapahtunut kiihtyvä kaupungistuminen ja tekniikan kehityksen mukanaan tuomat mullistukset tietoliikenteessä ja matkailussa, jotka kaikki melkeinpä kuin yhdessä yössä ovat luoneet sellaiset olosuhteet, jollaisia ei ole ollut koskaan ennen.” – World Health.
Kathy-niminen teini-ikäinen tyttö sanookin: ”Aikuiseksi kasvaminen on tällaisena aikana hyvin vaikeaa.” Huumeidenkäyttö, itsemurhat ja alkoholin väärinkäyttö ovat keinoja, joita jotkut nuoret käyttävät päästäkseen irti siitä paineesta ja ahdingosta, jota aiheuttavat nämä ”kriittiset ajat, joista on vaikea selviytyä”. – 2. Timoteukselle 3:1.
Perhe-elämän mullistukset
Tri Youngs kertoo: ”Meidän vanhemmillamme oli meille aikaa. Monilla meistä oli äiti, joka oli tehnyt lasten kasvattamisesta itselleen kokopäiväisen elämänuran.” Toisaalta nykyään ”monet naiset eivät voi tai eivät halua jäädä kotiin kasvattamaan lapsiaan täyspäiväisesti. He käyvät työssä ja heidän on tasapainoiltava ammattiuransa ja perheensä kanssa. Vuorokauden tunnit eivät riitä; jostakin on luovuttava. Liian usein vähennetään sitä aikaa ja huolenpitoa, jonka äiti voi omistaa lapselleen. Herkimpänä ikäkautenaan teini-ikäinen jää yksin kamppailemaan ruumiillisten, henkisten ja tunne-elämäänsä vaikuttavien muutosten kanssa.” – Helping Your Teenager Deal With Stress.
Perheitten rakenteessa tulee epäilemättä tapahtumaan alkaneella vuosikymmenelläkin rajuja muutoksia avioerojen vuoksi (esimerkiksi Suomessa purkautuu avioliitoista runsas kolmannes), aviottomina syntyvien lasten vuoksi ja sen takia, että yhä useammat haluavat elää laillistamattomassa parisuhteessa, avoliitossa. Tätä nykyä on jo noin joka neljäs amerikkalainen perhe yksinhuoltajaperhe. Kun eronneet avioituvat uudelleen, syntyy myös yhä enemmän sekaperheitä eli niin sanottuja uusperheitä.
Ovatko tällaisissa perheissä elävien lasten tunne-elämä ja mieli vaarassa järkkyä? Jotkut sanovat esimerkiksi, että lapset tuntevat herkemmin yksinäisyyttä, surumielisyyttä ja turvattomuutta yksinhuoltajaperheissä kuin perinteisissä perheissä. On totta, että monissa tapauksissa yksinhuoltaja- ja uusperheissä eläminen tuottaa lapsille vain vähän näkyvää haittaa. Raamattu tekee kuitenkin selväksi Jumalan tarkoituksena olleen, että lapsilla on kasvattajinaan sekä isä että äiti. (Efesolaisille 6:1, 2) Kaikki poikkeamat tästä ihannetilasta tuovat varmasti tullessaan ylimääräistä painetta ja ylimääräisiä ongelmia.
Perhe-elämä on kokemassa mullistuksia myös monissa kehitysmaissa. Perheet ovat olleet niissä perinteisesti suurperheitä, joissa kaikki aikuiset perheenjäsenet ovat osallistuneet lasten kasvattamiseen. Kaupungistuminen ja teollistuminen ovat nopeasti katkomassa suurperheisiin kuuluvien välisiä siteitä ja samalla vähentämässä sitä huolenpitoa, jota nuoret kipeästi tarvitsisivat.
Eräs nuori afrikkalainen nainen kirjoittaa: ”Ei ole tätejä eikä muitakaan sukulaisia, jotka neuvoisivat minua aikuistumiseen liittyvissä asioissa. Vanhemmat odottavat, että aihetta käsitellään koulussa – ja koulu jättää sen vanhemmille. Lapsilla ei ole enää sitä tunnetta, että he olisivat jonkin yhteisön jäseniä.”a
Taloudelliset huolet
Nuoret ovat myös kovasti huolissaan maailman taloudellisen tilanteen huonontumisesta. Jokaisesta viidestä nuoresta peräti neljä asuu kehitysmaissa, ja heidän odotteenaan on joutua viettämään koko elämänsä köyhyydessä ja työttöminä. 17-vuotias Luv-niminen intialainen selittää: ”Koska tässä maassa useimmat nuoret ovat työttömiä, niin onko mikään ihme, että he tulevat sairaiksi ja onnettomiksi, joutuvat alttiiksi erilaisille paheille, karkaavat kotoaan tai tekevät jopa itsemurhia?”
Vauraassa lännessä nuorilla on taas omat rahahuolensa. Esimerkistä käy teini-ikäisistä amerikkalaisista tehty tutkimus, joka julkaistiin aikakauslehdessä Children Today: ”Kun teini-ikäisiltä kysyttiin, millaiset asiat heitä erityisesti huolestuttivat, he ottivat herkästi esille rahaan ja tulevaisuuteen liittyviä ongelmia.” Teini-ikäisten kymmenen tärkeimmän huolenaiheen joukossa olivat ”korkeakouluopintojen kustantaminen”, ”maan meno kohti [taloudellista] lamaa” ja ”liian pienet tulot”.
Nurinkurista kyllä jotkut asiantuntijat uskovat, että varakkaittenkin kotien lapsilla tulee ajan oloon olemaan ongelmia. Newsweek-aikakauslehti toteaa: ”1980-luvulla teki jokaisesta neljästä [amerikkalaisesta] lukiolaisesta kolme keskimäärin 18 tuntia työtä viikossa ansaiten sillä usein yli 200 dollaria [800 markkaa] kuussa”, joten heillä oli todennäköisesti enemmän käyttörahaa kuin heidän vanhemmillaan. Voidaan perustellusti ajatella, että nämä ”ansiot käytettiin heti autoihin, vaatteisiin, stereoihin ja muihin nuorten makeaan elämään kuuluviin tavaroihin”.
Bruce Baldwinin mukaan tällaiset nuoret ”varttuvat sellaisin odotuksin – –, että makeasta elämästä voi nauttia aina silloin kun sitä haluaa riippumatta siitä, kehittävätkö he itsessään vastuuntunnetta ja suoriutumismotivaatiota vai eivät”. He kuitenkin ”tulevat aikanaan maailmalla heräämään karuun todellisuuteen. Keinotekoinen kotiympäristö voi olla niin kaukana arkisen maailman todellisista odotuksista ja aikuisten kypsän toiminnan vaatimuksista, että he saattavat kokea jotakin kulttuurišokkiin verrattavaa.”
Moraalisääntöjen ja -arvojen muuttuminen
Moraalin ja muiden arvojen jyrkkä muuttuminen on myös aiheuttanut hämmennystä nuorissa. ”Seksi – – oli isoäitini nuoruudessa ennenkuulumaton sana”, sanoo Ramani-niminen nuori nainen, joka asuu Sri Lankassa. ”Avioliiton sukupuoliasioista ei puhuttu, ei edes perheessä eikä lääkärin kanssa, ja avioliiton ulkopuolisista sukupuolisuhteista vaiettiin tyystin.” Vanhat tabut ovat kuitenkin kaikki kadonneet. ”Teini-ikäisten seksistä on tullut melkeinpä osa yleistä elämäntapaa”, hän kertoo.
Ei pidä yllättyä siitä, miksi erääseen tutkimukseen osallistuneiden 510 amerikkalaisen lukiolaisen elämässä toiseksi pahin huolenaihe oli se, ”että he voisivat saada aidsin”! Kun ”uuden moraalin” ovi on nyt ollut sepposen selällään, niin vain harvoilla nuorilla näyttää olevan halua ottaa vakavasti sellaiset puheet, että ovi pitäisi sulkea pitäytymällä vain yhteen sukupuolikumppanuuteen – saati sitten että odoteltaisiin avioliiton solmimiseen asti. Eräs ranskalainen nuori kysyikin: ”Voiko ihminen meidän iässämme sitoutua olemaan uskollinen loppuelämänsä?” Aids ja muut sukupuoliteitse tarttuvat taudit tulevat siis vastaisuudessakin olemaan uhkana monien nuorten hengelle ja terveydelle.
Millainen on tulevaisuus?
Nuorilla on vielä eräs kalvava huolenaihe. Monia nuoria näet huolestuttaa sellainen tulevaisuudenodote, että he saavat perinnökseen tärvellyn maapallon – maapallon, jonka ilmakehän otsonikerros on ohentunut, jonka lämpötilat maailmanlaajuinen kasvihuoneilmiö on saanut kohoamaan, josta rehevät metsät on hävitetty ja jonka ilmaa ei voi hengittää eikä vettä juoda. Vaikka ydinsodan vaara onkin tällä hetkellä vähenemässä, jotkut miettivät sitä, onko ihmiskunnalla sittenkään tulevaisuutta.
On siis selvää, että nuoret kohtaavat nykyään valtavia haasteita. Ilman apua, ohjausta ja opastusta heidän nykyinen ja tuleva onnellisuutensa on vakavasti uhattuna. Ilman tulevaisuudentoivoa ei voida saavuttaa myöskään turvallisuudentunnetta. Onneksi nykyään elävät nuoret voivat helposti saada apua.
[Alaviitteet]
a Tämä ja muut kehitysmaiden nuorilta saadut ajatukset ovat World Health -lehden vuoden 1989 maaliskuun numerosta otettuja lainauksia.
[Kuva s. 6]
Perheitten hajoaminen avio- ja asumuserojen takia on jättänyt monet nuoret ilman sitä vanhempien huolenpitoa, jota he kipeästi tarvitsisivat