Uutisnälkäinen vuosisata

IHMISET ovat aina halunneet tietää, mitä heidän ympärillään tapahtuu. He haluavat, että heille kerrotaan heti, jos jossakin on tapahtumassa jotakin erikoista. Eräs kuuluisa sanansaattaja oli se soturi, joka vuonna 490 eaa. juoksi noin 40 kilometrin matkan Ateenaan ilmoittamaan Persian sotajoukkojen tappiosta. Tarinan mukaan hän perille tultuaan ilmoitti Marathonissa saadusta voitosta ja kaatui sen jälkeen kuolleena maahan.

Nykyään maailmassa on noin 600 miljoonaa televisiota ja 1,4 miljardia radiota tuomassa koteihin uutisia, jotka kertovat vain muutaman tunnin tai jopa vain muutaman minuutin vanhoista tapahtumista. Jotkin uutispätkät vievät kuulijansa tai katsojansa suoraan tapahtumien näyttämölle. Joka päivä painetaan satoja miljoonia sanomalehtiä ja kymmeniä miljoonia aikakauslehtiä kymmenillä kielillä maailman uutisnälän tyydyttämiseksi.

Kun Johannes Gutenberg vajaat 550 vuotta sitten keksi irtokirjakkeilla painamisen, se mahdollisti uutisten nopean leviämisen painetussa muodossa. Ensimmäisten uutislehtisten levikki jäi kuitenkin hyvin pieneksi, ja koska ne olivat kalliita, usein vain rikkailla oli varaa hankkia niitä.

Pian tuli painovapaudesta kiistakapula. Esimerkiksi Renaudot’n perustamaa Gazettea julkaistiin 1600-luvun Ranskassa kuninkaan luvalla, ja useimmat sen uutisista olivat hallituksen valvonnassa julkaistuja. Vain harvat tuon ajan toimittajista uskalsivat uhmata maansa vallanpitäjiä.

Uutisten etsintä nykyään

Viime vuosisadan loppupuolella lisääntyivät uutiskanavat etenkin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa suorastaan räjähdysmäisen nopeasti. Tärkeimpinä syinä tähän olivat painovälineitten kehitys todellisiksi painokoneiksi ja päivälehtien suureksi kasvanut levikki.

Pian ruvettiin uutisia levittämään laajalti uusilla tekniikan tuotteilla, joista huomattavin oli radio. Esimerkiksi Venäjän vallankumouksen aikana vuonna 1917 yllytti risteilijä Auroran radiolähetin Pietarin (nykyisen Leningradin) asukkaita nousemaan kapinaan.

Toisen maailmansodan aikana tuli radiosta varsinkin natsi-Saksassa tehokas propagandaväline. Tuon sodan aikana välitti Englannin yleisradio BBC liittoutuneiden uutisia suureen osaan Eurooppaa ja muuta maailmaa.

Vaikka televisiota oli kokeiltu jo ennen toista maailmansotaa, sota hidasti sen kehittelyä. Pian se kuitenkin kohosi kukoistukseen uutisvälineenä. Nykyään seuraavat sadat miljoonat ihmiset televisiouutisia.

Viime vuosikymmeninä lehdistö on alkanut tuottaa monenlaisia erikoisjulkaisuja. Toisen maailmansodan jälkeen alkoi ilmestyä viikkolehtiä, jotka kommentoivat uutisia. Nuorten, naisten, eläkeläisten, urheiluhenkisten ja harrastelijoitten tarpeisiin sopivia aikakauslehtiä TV-lehdistä puhumattakaan myydään valtavat määrät. Esimerkiksi Ranskassa tulee joka vuosi markkinoille keskimäärin 200 uutta aikakauslehteä.

Uutiset tulevaisuudessa

Tänä päivänä on jo mahdollista päästä kuvaruudullisen päätelaitteen avulla tietoverkkojen kautta tietopankkeihin. Kaapeli- ja satelliittijärjestelmät tarjoavat nykyään joillakin televisiokanavilla (esimerkiksi Yhdysvalloissa) uutisia 24 tuntia vuorokaudessa, ja jotkut ennustavat uutisvälityksen kansainvälistyvän tulevaisuudessa entisestään. Meidän vuosisataamme voidaan siis syystä kutsua uutisnälkäiseksi vuosisadaksi. Ovatko uutiset sitten aina luotettavia? Takaako tietopalvelujen runsaus sen, että uutiset ovat rehellisiä ja todenmukaisia?

[Kuva s. 4]

Gutenbergin keksimä irtokirjakkeilla painaminen antoi siivet uutisten ja aatteiden leviämiselle