Nuoret kysyvät:

Pitäisikö minun mennä kasteelle?

OLLESSAAN läsnä viimeisessä Jehovan todistajien järjestämässä konventissaan 13-vuotiaalla Susanalla oli erittäin pitkälle edennyt syöpä. Hän ei tiennyt, että hänellä olisi enää vain kymmenen päivää elinaikaa. Mutta ei edes syöpä kyennyt estämään häntä toteuttamasta kauan vaalimaansa halua: tulla kastetuksi Jehovan vihkiytyneenä todistajana ja Jeesuksen Kristuksen opetuslapsena.

Susana oli vain yksi niistä tuhansista viime vuosina Jehovan todistajien keskuudessa olleista nuorista, jotka ovat pitäneet arvossa etuaan tulla kastetuksi. Mutta ehkä sinua ajatus näin rohkeasta kantasi ilmaisemisesta pikemminkin pelottaa. Kyse ei ole siitä, että sinä et uskoisi niihin Raamattuun perustuviin totuuksiin, joita sinulle on opetettu. Saatat käydä säännöllisesti kristillisissä kokouksissa ja kenties osallistut säännöllisesti Raamatun totuuksien kertomiseen toisille. Saatat kuitenkin epäröidä elämäsi vihkimistä Jumalalle. Kuinka tärkeä kaste sitten on? Ja miksi niin monet nuoret pelkäävät sitä?

Uskonto ilman vihkiytymistä

Kristikunnassa vanhemmat usein tekevät ratkaisun nuorten puolesta kastamiskysymyksessä. Joissakin lahkoissa vanhempia kannustetaan antamaan kastaa lapsensa näiden ollessa pikkuvauvoja. Silloinkin kun kastetoimitus säästetään aikuisikään, nuorille ei jätetä vaihtoehtoja, vaan pidetään itsestään selvyytenä, että he omaksuvat vanhempiensa uskonnon.

On kuitenkin kiinnostavaa, että eräässä Yhdysvalloissa tehdyssä galluptutkimuksessa paljastui, että vaikka ”lähes kaikki teini-ikäiset (96 prosenttia) uskovat Jumalaan”, ainoastaan 39 prosenttia rukoili usein. Vain 52 prosenttia luotti järjestäytyneeseen uskontoon. Diane on näin ollen tyypillinen nuori, kun hän sanoo: ”Uskon Jumalaan ja niin edelleen, mutta mielestäni kannattaa mieluummin yrittää olla hyvä ihminen, kuin lukea joka rivi Raamatusta.”

Uskonnolla voi siis todellakin olla vain vähän merkitystä silloin, kun nuoren vanhemmat ovat tyrkyttäneet sen hänelle. Tätä valaisee edelleen muuan tutkimus, joka tehtiin katolisista nuorisorikollisista. Puolet tähän ryhmään kuuluvista kävi kirkossa. Useimmat tiesivät uskontonsa perusopetukset. Lähes 90 prosenttia heistä ei hyväksynyt varastamista. Kuitenkin yli kaksi kolmasosaa oli varkaita! Kirja The Adolescent huomautti: ”Yksi syy saattaa olla se, että poikien uskonnollinen sitoutuneisuus täytti juuri ja juuri vähimmäisvaatimukset. Kaikki olivat syntyneet katolilaisiksi; vanhemmat olivat tehneet heidän puolestaan heidän ensimmäisen sitoumuksensa. Heidän uskontonsa ei ollut heidän omansa.”

Miksi kaste on kristillinen vaatimus

Hyvällä syyllä Raamattu siksi vaatii, että sinä – eivät vanhempasi – itse vihkiydyt Jumalalle.a ’Hyvä on’, saatat sanoa, ’mutta jos vihkiytyminen on henkilökohtainen, Jumalan ja minun välinen asia, miksi minun täytyy mennä kasteelle?’

Koska kasteeseen liittyy ’sielusi pelastus’. (1. Pietari 1:9) Jumala aikoo tuottaa ”koston niille, jotka eivät tunne Jumalaa, ja niille, jotka eivät tottele Herraamme Jeesusta koskevaa hyvää uutista. Juuri nämä joutuvat kärsimään ikuisen tuhon rangaistustuomion.” (2. Tessalonikalaisille 1:8, 9) Kaikki merkit viittaavat siihen, että tämä tuho tulee meidän aikanamme.b

Jumala tahtoo kuitenkin, että ”kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat”. (1. Timoteukselle 2:4) Hän haluaa sinun selviytyvän tämän asiainjärjestelmän lopusta ja elävän ikuisesti paratiisissa maan päällä! (Ilmestys 21:3, 4) Mutta miten voit todistaa olevasi sellainen, joka tottelee hyvää uutista? Pelkkä sinulle opetettuihin Raamatun totuuksiin uskominen ei riitä, eikä se, että raahaudut vanhempiesi mukana kristillisiin kokouksiin. (Vrt. Jaakob 2:19.) Pelastusta haluavien täytyy vihkiytyä Jumalalle ja tehdä hänen tahtonsa. Roomalaiskirjeen 12:1:ssä apostoli Paavali sanoo: ”Näin ollen minä Jumalan sääliväisyyden kautta hartaasti pyydän teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi [”vihkiytyneeksi”, The New English Bible], Jumalalle otolliseksi uhriksi, mikä on pyhää palvelusta järjenkykyinenne.”

Mutta vihkiytyminen ei voi jäädä täysin yksityisasiaksi. Kuinka antaumuksellinen ja kuinka vihkiytynyt sellainen ihminen voisikaan loppujen lopuksi olla, joka on opetuslapsi salaa? (Vrt. Johannes 19:38.) Luottaisitko sinä ystävään, joka haluaisi pitää ystävyytenne salassa? Niinpä onkin viisasta, että Jumala vaatii kaikkia ’antamaan julkisen julistuksen pelastukseksi’. (Roomalaisille 10:10) Tämä alkaa kasteesta. Tuolloin henkilö antaa suullisen julistuksen uskostaan. Sitten seuraa vesikaste. (Matteus 28:19, 20) Mitä arvoa sitten voi olla sillä, että tulee upotetuksi veteen?

Kaste ei ole pelkkä kastautuminen; se on symbolinen hautaaminen. Kun menet kastevesien alle, se painaa mieleesi, että sinä olet kuollut entiselle elämäntavallesi. Aikaisemmin omat kunnianhimoiset pyrkimyksesi, tavoitteesi ja halusi olivat ensimmäisellä tilalla elämässäsi. Mutta Jeesus sanoi, että hänen opetuslapsensa ’kieltäytyisivät omistamasta itseään’. (Markus 8:34) Niinpä kun sinut nostetaan ylös, se on sinulle muistutus siitä, että olet nyt elossa tehdäksesi Jumalan tahdon. Tämä rohkea, julkinen teko on ehdottoman välttämätön osa merkkiä, joka osoittaa sinun olevan pelastuvien joukossa! – Hesekiel 9:4–6; vrt. 1. Pietari 3:21.

’Pelkään, että minut erotetaan’

Jos kaste on niin tärkeä, miksi sitten jotkut nuoret pidättäytyvät siitä? Herätkää!-lehti teki juuri tämän kysymyksen useille kristityille nuorille. Eräs tyttö sanoi: ”Monista tuntuu, että heillä on enemmän vapautta, jos he eivät ole kastettuja. He ajattelevat, että jos he joutuvat vaikeuksiin, he eivät ole niin vastuullisia.” Robert-niminen nuori esitti samansuuntaisen lausunnon sanomalla: ”Luulen monien nuorten epäröivän kasteelle menemistä, koska he pelkäävät sen olevan lopullinen askel, jota he eivät enää voi peruuttaa. He ajattelevat, että jos he tekevät jotain väärää, heidät erotetaan seurakunnasta.”

On totta, ettei Jumalalle vihkiytymistä voi peruuttaa. (Vrt. Saarnaaja 5:4.) Jumalalle vihkiytyvä ottaa kannettavakseen vakavan vastuun. Hänen täytyy ’vaeltaa Jehovan arvon mukaisesti, jotta voisi täysin miellyttää häntä’. (Kolossalaisille 1:10) Törkeään väärintekoon syyllistyvä ottaa jopa sen riskin, että hänet voidaan erottaa kristillisestä seurakunnasta. – 1. Korinttolaisille 5:11–13.

Ihminen ei voi kuitenkaan järkeillä, että niin kauan kuin hän ei ole kastettu, hän voi tehdä mitä tahansa. Sillä ”jos joku tietää, miten tehdä sitä, mikä on oikein, eikä kuitenkaan tee sitä, niin se on hänelle synti” – olkoonpa hän kastettu tai kastamaton! (Jaakob 4:17) Hän saattaa muodollisesti välttyä seurakunnasta poistamiselta, mutta hän ei voi paeta Jehovan tuomiota. ”Älkää tehkö erehdystä”, varoittaa Paavali, ”Jumalalle ei voi näyttää pitkää nenää; sillä ihminen niittää aivan sitä samaa, mitä hän kylvää.” – Galatalaisille 6:7, Byington.

Usein erotetuksi tulemisen pelko todellisuudessa verhoaa salaista halua harjoittaa väärintekemistä. Natalie-niminen nuori nainen huomauttaa avoimesti: ”Olen kasvanut Saatanan maailmassa, ja tiedän, millainen se on. Mutta monet nuoret haluavat lähteä kokeilemaan, mitä maailmalla on tarjottavana.” Sen sijaan että antaisit väärien halujen estää sinua menemästä kasteelle – tai antaisit niiden kehittyä vääriksi teoiksi – miksi et hankkisi apua, ehkä keskustelemalla asioista isäsi, äitisi tai jonkun kypsän kristityn kanssa? – Jaakob 1:14, 15.

Saatanan maailman tarjoama vapaus on todellisuudessa pelkkää harhakuvitelmaa. Apostoli Pietari sanoikin joistakuista, jotka hänen aikanaan oli johdettu harhaan: ”Vaikka he lupaavat heille vapautta, he itse ovat turmeluksen orjia. Sillä joka on toisen voittama, on tämän orjuuttama.” (2. Pietari 2:19) Onko se todellista vapautta, jos toiset ohjailevat ajatteluasi, käytöstäsi ja moraaliarvojasi? Onko se todellista vapautta, että olet mukana toiminnassa, joka johtaa sairauksiin, häpeään ja lopulta kuolemaan? – Sananlaskut 5:8–14.

Japanilainen Hitoshi-niminen nuori joutui vastakkain juuri noiden kysymysten kanssa. Kristityt vanhemmat kasvattivat hänet, ja hän muistelee: ”Sillä aikaa kun toiset leikkivät, minun täytyi mennä kokouksiin. Halusin enemmän vapautta. Ajattelin, että jäin paitsi jostakin.” Psalmista Aasafin tavoin hänessä näin nousi ”kateus” väärintekijöitä kohtaan. (Psalmi 73:2, 3) Mutta ajateltuaan asiaa järkevästi Hitoshin asenteet muuttuivat. Hän sanoo: ”Tajusin, mitä elämäni olisi ilman totuutta – saatoin nähdä itseni elävän 70 tai 80 vuotta ja sitten kuolevan. Mutta Jehova tarjoaa ikuista elämää!” Hitoshi näin ollen vihkiytyi Jumalalle, ja hänet kastettiin. – Vrt. Psalmi 73:19–28.

Haluatko sinäkin tehdä samoin? Nuori David halusi. Hän muistelee: ”Se että menin kasteelle nuorena, koitui minulle suojaksi. – – seurakunnassa jotkut kastamattomat teini-ikäiset ajattelivat olevansa vanhinten määräysvallan ulkopuolella ja siksi ajautuivat huonoon käytökseen. Mutta minä muistin aina, että olin vihkinyt elämäni Jumalalle.” Et ole ehkä kuitenkaan varma, oletko todella valmis ottamaan tämän askeleen. Seuraavassa numerossa ilmestyvässä kirjoituksessa esitetään joitakin tietoja sinun avuksesi.

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 26]

Vain sinä voit tehdä päätöksen palvella Jumalaa. Kaste osoittaa sinun olevan Kristuksen Jeesuksen vihkiytynyt opetuslapsi