Nuoret kysyvät:

Miten voin kestää sanallista väkivaltaa?

”Isäni ei koskaan pahoinpitelisi minua, mutta sanoillaan hän puhuu asioita, jotka loukkaavat syvemmältä ja pelottavat enemmän kuin mihin mikään läimäys koskaan pystyisi.” – Ann.

”Sanalliset hyökkäykset saivat minut tuntemaan itseni arvottomaksi ja pysyivät ajatuksissani päiviä, jopa viikkoja. Ne tekivät mieleen haavoja, jotka paranivat aikanaan, mutta jättivät arpia.” – Ken.

ANN ja Ken ovat olleet tuhansien muiden nuorten tavoin sen uhreja, mitä jotkut asiantuntijat ovat kutsuneet järjestelmälliseksi nuoren itsekunnioituksen tuhoamiseksi, sanalliseksi väkivallaksi. Vaikkei luita olekaan rikottu eikä mustelmia näy, jotkut pitävät vanhempien jatkuvia sanallisia hyökkäyksiä hyvin tuhoisana lapsiin kohdistuvan väkivallan muotona.

”Ajattelin, ettei kannattanut elää”, muistelee Marleen, jonka äiti solvasi häntä. Ei ole epätavallista, että niillä nuorilla, joita toistuvasti nimitellään tyhmiksi tai arvottomiksi, uhkaillaan väkivallalla, jotka saadaan tuntemaan itsensä epäonnistuneiksi yksilöiksi (”Sinä saat minut aina huonolle tuulelle!”) tai joita jatkuvasti syytetään tehdyistä vahingoista (”Kaikki on sinun syytäsi!”), on heikko itsekunnioitus. Sanallinen väkivalta hidastaa myös joidenkin henkistä ja tunneperäistä kasvua ja saa jotkut menettelemään tuhoisalla tavalla tai kääntymään sisäänpäin. Raamattu on siksi täsmällinen, kun se vertaa vahingollisen puheen vaikutuksia ”miekanpistoihin”. – Sananlaskut 12:18.

On totta, että se, mitä jotkut nuoret kutsuvat sanalliseksi väkivallaksi, ei ole juuri muuta kuin vanhempien antamaa kuritusta. (Efesolaisille 6:4) Tällainen kuritus voi hyödyttää sinua, vaikka sitä annettaisiinkin epämiellyttävällä tavalla. (Sananlaskut 4:13) Lisäksi vanhemmatkin ’kompastuvat monta kertaa. Jos joku ei kompastu sanassa, niin hän on täydellinen mies.’ (Jaakob 3:2) Kiivastuksissaan parhaimmatkin vanhemmat sanovat toisinaan jotakin sellaista, mitä he katuvat. Mutta kun kovista ja julmista sanoista tulee tapa, jatkuva tuhoisa puhetyyli, voidaan sellaista jo nimittää vakavaksi henkiseksi väkivallaksi.a

Mitä nuori voi tällaisessa tilanteessa tehdä? Yritetään ensiksi ottaa selvää, miksi tällaista väkivaltaa voi esiintyä.

Miksi he solvaavat

”Vanhemmat, jotka solvaavat lapsiaan, eivät ole julmia raivohulluja, eikä heiltä puutu rakkautta lapsiaan kohtaan”, väittävät Blair ja Rita Justice. Heidän tutkimuksensa solvaavista vanhemmista paljasti, että näistä 85 prosenttia oli omassa nuoruudessaan kärsinyt jonkinlaista ahdinkoa ja pahimmassa tapauksessa joutunut alttiiksi fyysiselle väkivallalle! Monet asiantuntijat uskovatkin siksi, että suuri osa vanhempien sanallisesta väkivallasta ei johdu nuorten huonosta käytöksestä, vaan vanhempien tuntemasta tuskaisasta epävarmuudesta.

Koska jotkut vanhemmat eivät ole koskaan saaneet riittävästi rakkautta ja huolenpitoa omilta äideiltään ja isiltään, heidän on vaikea kohdella rakkaudellisesti omia jälkeläisiään. (Vrt. 1. Johannes 4:19.) Lasten vähäpätöiset laiminlyönnit otetaan henkilökohtaisena loukkauksena, ja se päästää valloilleen arvostelun myrskyn ja itsetuntoa nakertavia loukkauksia.

Muista myös, että koska me elämme ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä”, elatuksen hankkimisen ja lastenkasvattamisen aiheuttamat paineet voivat olla musertavia. (2. Timoteukselle 3:1) Näiden taakkojen alla jotkut vanhemmat reagoivat kohtuuttoman voimakkaasti mihin tahansa itsepäisyydestä kertovaan merkkiin, minkä he näkevät pojassaan tai tyttäressään.

Solvaamista ei silti voida millään tavoin puolustella. (Kolossalaisille 3:8) Vanhempia käsketään olemaan ’ärsyttämättä lapsiaan, jotteivät he masentuisi’. (Kolossalaisille 3:21) Kun nuori kuitenkin ymmärtää, että solvaava isä tai äiti voi olla syvästi huolissaan tai valtaisan paineen alla, se voi auttaa häntä näkemään loukkaavan puheen oikeasta perspektiivistä. Kun solvausten kohteeksi joutunut nuori kykenee osoittamaan tällaista ymmärrystä, se voi jopa ’tehdä hänestä pitkämielisen’. – Sananlaskut 19:11.

Solvaamisen kestäminen

Jos vanhempasi kärsivät joistakin tunne-elämän vaikeuksista, sinä et yleensä ole niistä vastuussa. Et oikeastaan ole sellaisessa asemassa, että voisit auttaa paljoakaan sellaisten ongelmien voittamisessa. Toisinaan sanallinen väkivalta on niin vakavaa, että nuoren on viisasta etsiä ulkopuolista apua, lähestyä kenties jotakuta paikallisen seurakuntansa kristittyä vanhinta. – Jesaja 32:1, 2.

Silti on usein olemassa keinoja, joilla voit tehdä tilanteen siedettävämmäksi. Ensinnäkin voit aina yrittää ’kunnioittaa vanhempiasi’ – silloinkin kun heidän käytöksensä tuntuu kestämättömältä. (Efesolaisille 6:2) Nenäkkäästi vastaaminen tai – mikä pahempaa – heille huutaminen ei miellytä Jumalaa ja yleensä vain pahentaa selkkausta.

Teoksessaan My Parents Are Driving Me Crazy (Vanhempani tekevät minut hulluksi) kirjailija Joyce Vedral esittää tilanteen, jossa vihainen äiti on tokaissut: ”Kiroan sen päivän, jona synnyit.” Huutamalla takaisin: ”Kiroan sen päivän, jolloin sain sinut äidikseni” riita vain jatkuu. Vedral ehdottaa siksi seuraavankaltaista vastausta: ”Tiedän, että sinulla on joskus kovaa minun vuokseni. Vanhempana oleminen on varmaan vaikeaa.” Raivokohtaukseen vastaaminen ystävällisyydellä ei ole helppoa, mutta se saattaa hyvinkin sammuttaa taistelun tulen. – Vrt. Sananlaskut 26:20.

Joskus tarpeettomia yhteenottoja voidaan jopa välttää. Kun nuori Barbara-niminen nainen muistelee joitakin kiistoja, joita hänellä oli vanhempiensa kanssa aiemmin, hän myöntää: ”Olisin voinut ajatella enemmän ennen kuin puhuin. Minulla olisi pitänyt olla enemmän havaintokykyä. Jos huomaat, että vanhempasi ovat jo vihaisia jostakin, odota myöhempää ajankohtaa. Muutoin ainoastaan valat öljyä tuleen.”

Eräs toinen nuori sanoo: ”Tajuan nyt, että useimmiten vihanpuuskat pani alulle se, etten ollut tehnyt jotain, mitä minun olisi pitänyt tehdä. Tulin huolellisemmaksi tehtävieni suorittamisessa, kuten astioiden pesemisessä ja roskien viemisessä ulos.” Mikä oli tulos? Vähemmän yhteenottoja.

Itsekunnioituksen kohentaminen

Sanallinen väkivalta voi silti järkyttää itsetuntoa. Ann, joka mainittiin alussa, myöntää: ”Joskus jopa alan uskoa, että olen tyhmä eikä minusta ole mihinkään ja että olen taakkana.” Miten voit karkottaa itsestäsi tällaiset kielteiset ajatukset?

Monet nuoret onnistuvat tulemaan toimeen vaikeassakin kotiympäristössä, eikä heissä ilmene juuri minkäänlaisia tunne-elämän vaurioita. Tutkimukset paljastavat, että sellaisilla nuorilla ”on elämässään tavallisesti ainakin yksi henkilö, joka huolehtii heistä”. Sosiaalityöntekijä Janet Drobes sanookin: ”Nuorten on tarpeellista käyttää aikaansa myönteisten ja heitä arvossa pitävien ihmisten parissa.” Ehkäpä olet edelleen hyvissä väleissä ainakin toisen vanhempasi kanssa ja voit vetäytyä lähelle häntä. Kristillisessä seurakunnassa on myös paljon sellaisia yksilöitä, jotka ovat kiinnostuneita hyvinvoinnistasi ja voivat olla todelliseksi avuksi ja tukea sinua. – Sananlaskut 13:20.

Voit myös kohentaa itsekunnioitustasi siten, että ryhdyt harrastamaan jotakin rakentavaa, esimerkiksi opettelet soittamaan jotain instrumenttia tai hallitsemaan jonkin vieraan kielen. Ja erityisen paljon voit saada tyydytystä siitä, että autat toisia tutustumaan Jumalan sanaan – varsinkin kun näet Jumalan siunaavan ponnistelusi. (Vrt. 1. Korinttolaisille 3:6–9.) Ann kertoo: ”[Kokoajan]palveluksen kautta, johon Jehova on rakkaudellisesti antanut minun osallistua, olen oppinut ymmärtämään, etten ole niin tyhmä kuin olen ehkä isäni mielestä.”

Onneksi pahimmatkaan tilanteet eivät kestä ikuisesti. Eikä vanhempiesi toiminta millään lailla sinetöi sitä, että sinusta tulee huono isä tai äiti tulevaisuudessa. Jumalan sanalla voi olla paljon suurempi vaikutus siihen, millainen isä tai äiti sinusta tulee, kuin millään vanhempiesi asettamalla huonolla esimerkillä. Sillä välin pyydä Jehova Jumalalta apua voidaksesi kestää. Ponnistelusi käyttäytyäksesi hyvin huonon kohtelun edessä ilahduttaa hänen sydäntään. – Sananlaskut 27:11.

On jopa mahdollista, että kypsä toimintasi näissä asioissa saa vanhempasi muuttumaan. Alussa mainittu Marleen, joka aiemmin oli hyvin masentunut huonon kohtelun johdosta, sanoo nyt: ”Koko elämäni oli sitä, että äiti huusi minulle ja minä huusin takaisin. Mutta nyt yritän toteuttaa käytännössä sitä, mitä Jumalan sana sanoo. Se toimii. Äidin asenne on muuttunut. Soveltaessani Raamattua aloin ymmärtää häntä paremmin. Välimme ovat parantuneet.” Kun otat aloitteen, sinullekin voi käydä samoin.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 12]

Eräs tutkimus paljasti, että 85 prosenttia solvaavista vanhemmista oli kokenut solvausta lapsena

[Kuva s. 13]

Ryhtymällä harrastamaan jotakin rakentavaa, kuten opettelemalla soittamaan jotakin instrumenttia, voi kohentaa itsekunnioitusta