Onko laihduttaminen toivotonta taistelua?

TÄMÄN TAISTELUN VOITTAMINEN EI OLE NIIN YKSINKERTAISTA KUIN LAIHAT IHMISET AJATTELEVAT!

TÄTÄ sotaa käydään monella rintamalla. Paastoamalla turhat kilot putoavat hujauksessa. Mehudieetit sulattavat ne hyvää vauhtia. Kuntoilijat hölkkäävät ne pois. Kävelijät karistavat ne verkkaisemmassa tahdissa. Ne, jotka laskevat kaloreita, pitävät lukua syömistään ruokamääristä. Jotkut turvautuvat repäisevämpiin menetelmiin. Leukoja on sidottu kiinni metallilangoin heikkojen luonteiden hillitsemiseksi silloin, kun he näkevät ruokaa. On tehty leikkauksia tiettyjen ruoansulatuskanavan osien ohittamiseksi, kurottu vatsalaukkuja pienemmiksi sekä suoritettu toimenpiteitä, joissa rasvakerroksista on imetty rasvapisaroita. Kaikkien näiden vaihtoehtojen ollessa kyseessä odotetaan nopeaa voittoa.

Mutta ei saa hätäillä! Kerran nujerretut rasvasolut tulevat hetkessä takaisin. Pudotetut kilot kertyvät jälleen, usein korkojen kanssa. Kamppailu poukkoilee edestakaisin masentavien epäonnistumisten seuratessa tilapäisiä onnistumisia. Taistelu jatkuu ja jatkuu, lannistuneisuus pääsee voitolle ja tuskastuneet laihduttajat ovat valmiita antautumaan. Heidän ei pitäisi luovuttaa. Matka on pitkä ja tie kivinen, mutta voitto odottaa niitä sinnikkäitä yrittäjiä, jotka jatkavat hellittämättä. Ryhdistäydy siis ja muista, että mitä ankarampi taistelu, sitä makeammalta voitto maistuu. Heti lihavuutta vastaan käymäsi taiston alusta pitäen sinun täytyy koota myös henkiset voimavarasi voidaksesi säilyttää itsekunnioituksesi ja omanarvontuntosi. Joudut ehkä kestämään solakkuutta pakkomielteenään pitävän yhteisön syrjintää ja halveksivia huomautuksia.

Sinun täytyy pyristellä vastaan, kun ajattelemattomat emännät anelevat sinua syömään sellaista, mitä sinun ei pitäisi syödä. Sinun on selvittävä niiden julmien arvostelijoiden hampaista, jotka leimaavat sinut ahmatiksi.a Ensin mainitut nitistäisivät sinut ylenmääräisellä ystävällisyydellään, jälkimmäiset ulkomuotoasi kohtaan tuntemallaan ennakkoluuloisuudella.

Et saa välittää tietämättömien yksioikoisista ilmoituksista: ”Et olisi ylipainoinen, jos et söisi liikaa!” He saavat asian kuulostamaan kovin yksinkertaiselta, mutta se on hyvin monimutkainen. On totta, että jos et syö enempää kaloreita kuin mitä kulutat, et liho. Monissa tapauksissa kaikki syödyt kalorit eivät kuitenkaan tule käytetyiksi. Eri syistä niitä varastoituu paljon rasvaksi rasvasoluihin. Taistelu liikapainoa vastaan voi olla toisinaan yksinäinen taistelu, ellei ole kannustavia ystäviä, jotka ovat selvillä laihduttajien kohtaamista vastamäistä. Ja nuo vastamäet saattavat olla todella valtaisia.

Ennen tuon monimutkaisen kamppailun pyörteisiin heittäytymistä tulee kuitenkin harkita seuraavaa kysymystä: onko sinun tarpeen pudottaa painoasi? Joissakin maissa laihuutta ihannoidaan miltei sairaalloisesti. Jotkut ovat muuttuneet aivan aliravitun luiseviksi tai ajautuneet jopa sellaisiin äärimmäisyyksiin kuin anorexia nervosaan tai bulimiaan. Sen sijaan että käytettäisiin pelkkää painoa arviointiperusteena, tutkijat pitävät ruumiin rasvaprosenttia parempana osviittana. He määrittelevät liikapainon olevan liikalihavuutta silloin, kun miehillä 20–25 prosenttia ruumiinpainosta on rasvaa, ja naisilla silloin, kun heidän rasvaprosenttinsa on 25–30.

Taulukoihin merkityt nimenomaiset, pelkästään pituuteen ja painoon perustuvat kilomäärät ovat varmasti epätarkkoja. Eräs tutkija sanookin: ”Joka tapauksessa taulukot eivät kerro sitä, että kaksi samanpainoista ja -pituista ihmistä voi olla aivan erilaisia ruumiinrakenteeltaan ja fyysiseltä yleiskunnoltaan. Kiinteä kudos ja lihas painavat enemmän tilavuuteensa nähden kuin rasva, joten pelkkä paino ei ole kovinkaan hyvä terveyden tai sopusuhtaisuuden mitta.” Sellaiset taulukot, joissa otetaan huomioon ikä, sukupuoli ja ruumiinrakenne ja esitetään ihannepainolle sopivat ääriarvot, ovat luotettavampia suunnannäyttäjiä – vaikka ne ovat silti puutteellisia. Sivulla 7 on yksi tällainen taulukko.

Monet ihmiset otaksuvat, että rasvasolut (adiposyytit) ovat erittäin laiskoja, että ne vain levittäytyvät ympäri kehoa vallaten lisää tilaa – aivan liian paljon tilaa! Rasvakudos on muutakin kuin vain triglyseridien (rasvojen) varasto. Noin 95 prosenttia rasvakudoksesta on elotonta rasvaa, mutta loput 5 prosenttia on hajallaan rakennusaineissa, veressä, verisuonissa ja aineenvaihdunnassa toimivissa elävissä soluissa. Nämä solut voivat olla erittäin ahnaita kahmaisemaan rasvakudoksen sisällä olevissa hiussuonissa kiertävästä verestä ravintoaineita ja muuttamaan niitä rasvaksi. Tietyt hormonit edistävät joko rasva-ainesynteesiä tai sitten rasvojen pilkkoutumista rasvahapoiksi vereen täyttämään elimistön energiantarpeen. Sen sijaan että joidenkuiden ihmisten rasvasolut olisivat laiskoja, ne heidän harmikseen tekevätkin ylitöitä!

Ennen ajateltiin, että kehoon kerran muodostuneet rasvasolut eivät enää lisäänny, ne ainoastaan kasvavat. Myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet asian olevan toisin. Eräs tiedelehti sanookin: ”Rasvakudoksen varastointikyvyn kasvu tapahtuu ensin lisäämällä adiposyyteissä varastoituneena olevan rasvan, triglyseridin, määrää, ja myöhemmin, kun käytettävissä olevat adiposyytit ovat ääriään myöten täynnä, muodostamalla uusia rasvasoluja.” Kun adiposyytit ovat lähes tyhjiä, ne ovat hyvin pieniä, mutta kun ne keräävät rasvaa, ne voivat kasvattaa läpimittansa kymmenkertaiseksi, mikä merkitsee noin tuhatkertaista tilavuuden kasvua.

Vartalossa on tiettyjä rasvavarastoja, joihin rasva pyrkii kerääntymään. Miehillä yksi tällainen paikka on vyötärönympärys. Naisilla rasva kertyy lanteille ja reisiin. Jotkut saattavat kyllä laihtua, mutta näissä paikoissa rasva pysyy todella tiukasti. Tutkijat ovat havainneet, että rasvasolujen pinnalla on alfa- ja beetareseptoreiksi kutsuttuja pieniä molekyylejä. Alfareseptorit kiihdyttävät rasvan kertymistä; beetareseptorit edistävät rasvan hajoamista. Ne reseptorit, jotka edistävät rasvan kasautumista, ovat vallitsevina naisten lanteiden ja reisien ja miesten vatsan rasvasoluissa. Eräs nainen pääsi eroon 15 prosentista kehonsa rasvasta, mutta käytännöllisesti katsoen yhtään rasvaa ei hävinnyt hänen lanteiltaan eikä reisistään. Muuan mies pudotti painoaan rajusti, mutta hänen möhömahansa säilyi.

Kaloreiden laskeminen ei ole monien kuvittelema yksinkertainen laihdutusratkaisu. Kaikki kalorit eivät ole samanarvoisia. Jos syöt 100 kaloria hiilihydraatteina, saatat varastoida niistä 77 kaloria ruumiiseesi rasvana – 23 kaloria palaa sulatettaessa näitä hiilihydraatteja. Mutta jos syöt 100 kaloria voinokareessa, 97 kaloria varastoituu rasvaksi ja vain 3 kaloria kuluu ruoansulatukseen. Syy tähän on se, että ravintorasva on jo valmiiksi kemialliselta koostumukseltaan lähellä elimistön rasvaa, niinpä se sellaisenaan varastoituu paljon helpommin. Kalorien laskeminen on vain osa laihdutustarinaa. Noiden kaloreiden lähde on myös merkityksellinen. Rasvaisten ruokien jokainen kalori on lihottavampi ja ravitsemattomampi kuin hiilihydraattien. Eräässä tutkimuksessa miehet, jotka söivät liikaa erittäin hiilihydraattipitoisia ruokia seitsemän kuukauden ajan, lihoivat 14 kiloa, mutta ne miehet, jotka söivät runsaasti erittäin rasvaisia ruokia, lihoivat 14 kiloa kolmessa kuukaudessa.

Mehudieetit pudottavat painoa nopeasti, mistä usein aiheutuu lisävaikeuksia. 1970-luvulla suosittiin neste-proteiinidieettejä, ja vuoden 1977 loppuun mennessä noin 60 kuolemantapausta luettiin niiden syyksi. Useissa näissä kuolemantapauksissa rytmihäiriöiden eli sydämen kammioiden nopean ja epäsäännöllisen sykkimisen arveltiin olevan välittömänä kuolinsyynä. Nykyisiä nestedieettejä on paranneltu siten, että proteiinien ohella ruokavalioon on lisätty myös hiilihydraatteja, rasvoja, vitamiineja ja kivennäisaineita. Tällaisilla vähän energiaa sisältävillä dieeteillä, joilla paino putoaa nopeasti, on silti omat varjopuolensa.

Jyrkkä kalorien vähentäminen ruokavaliosta, mikä saa aikaan nopean painonpudotuksen, hidastaa kehon aineenvaihduntaa – hidastuminen alkaa vuorokauden kuluessa ja kahdessa viikossa aineenvaihdunta voi olla jopa 20 prosenttia heikompaa. Eräs lääkäri kommentoi vähäkalorisia mehudieettejä seuraavasti: ”Aineenvaihduntasi hidastuu kitkuttamaan vähillä kaloreilla, ja toteat olevasi ärtyisä ja väsynyt. Lisäksi jopa 70 prosenttia pitkäaikaisesta painonpudotuksestasi on lihaskudosta eikä rasvaa.” Laihduttajat haluavat päästä eroon rasvasta, eivät lihaksista. Lihaskudos on ruumiin paras kalorien polttaja. Sen menettäminen hidastaa perusaineenvaihduntaasi: energiamäärää, joka kuluu ruumiin perustoimintoihin, kuten hengittämiseen ja solujen uusiutumiseen. Se on yleensä noin 60–75 prosenttia elimistön kuluttaman energian kokonaismäärästä.

Tämä aineenvaihdunnan hidastuminen on syynä siihen, että laihduttajien painonpudotus usein pysähtyy muutaman viikon ankaran dieetin jälkeen. Eräs nainen, joka oli 16-vuotiaasta saakka pitänyt painonsa kurissa laihdutuskuureilla, lihoi yli 10 kiloa ensimmäisen lapsensa syntymän aikoihin mutta laihtui sitten nopeasti entiselleen. Toisen lapsensa syntymän jälkeen hän lihoi yli 20 kiloa eivätkä nuo kilot enää lähteneetkään pois. Hän kertoo: ”Erään kerran menin laihdutusklinikalle, missä päivittäinen kaloriannokseni pudotettiin 500 kaloriin. Ensimmäisen kuukauden kuluessa laihduin 4,5 kiloa, vajaan kilon toisessa kuussa, mutta seuraavien kahden kuukauden aikana painoni ei pudonnut grammaakaan, vaikka noudatin uskollisesti ohjelmaa. Kun kaloriannokseni nostettiin 800 kaloriin päivässä, painoni nousi tasaisesti noin kilon verran viikossa, kunnes tuskallisesti laihduttamani 5,5 kiloa olivat tulleet takaisin. Se oli todella masentavaa!”

Lipoproteiinilipaasi-niminen entsyymi, joka säätelee rasvakerroksia, saattaa aktivoitua varastoimaan aiempaa enemmän rasvaa rankan laihduttamisen jälkeen. Tämä vaikuttaa hidastuneen aineenvaihdunnan lisäksi siihen, että pudotetut kilot tulevat heti takaisin joillekuille, kun he alkavat taas syödä normaalisti. Itse asiassa suurin osa ihmisistä lihoo takaisin alkuperäiseen painoonsa – liikalihavista 95 prosenttia ja muista 66 prosenttia. Takaisin tulleet kilot ovat kuitenkin enimmäkseen rasvaa eivätkä menetettyä lihaskudosta, ja tämä merkitsee aineenvaihdunnan heikkenemistä, mikä taas edistää uuden rasvavaraston muodostumista.

Eräs tutkija pani merkille, että niillä, jotka olivat aiemmin laihtuneet dieeteillä ja lihoneet sitten takaisin, oli suurempia vaikeuksia pudottaa ylimääräisiä kilojaan laihdutuskuureilla myöhemmin. Hän halusi saada selville, voisivatko dieetit ehkäistä myöhempää painonpudotusta. Hyvin lihavilla rotilla tehtiin kokeita. Kun ylipainoiset rotat laihtuivat ensimmäisen kerran, ne saavuttivat normaalipainon 21 päivässä, ja kuurin päätyttyä liikapaino palautui 45 päivässä. Toisella laihdutuskerralla normaalipainon saavuttamiseen meni 46 päivää ja ylipaino palautui jo 14 päivässä – laihduttaminen kesti kaksi kertaa kauemmin kuin edellisellä kerralla ja lihomiseen meni vain kolmannes ensimmäisen vaiheen ajasta!

Pitääkö sama paikkansa ihmisistä? Vähäkalorisilla dieeteillä 111 potilasta laihtui keskimäärin 1,4 kiloa viikossa, mutta toisella kerralla he laihtuivat samalla ruokavaliolla ainoastaan kilon viikossa. Kahden muun ihmisryhmän kanssa suoritetut seurantakokeet vahvistivat nuo tulokset.

Monet asiantuntijat kutsuvat liikalihavuutta sairaudeksi; he sanovat, että se on geeneissä; väittävät, että se on perinnöllistä ja että keholla on tietty painoraja, joka määrää ehkä peruuttamattomasti sinut olemaan lihava. Mutta kaikki tutkijat eivät ole yhtä mieltä näistä liikalihavuutta koskevista teorioista. Annals of the New York Academy of Sciences -aikakauslehti sanoo, että liikapainoisuus itsessään, olipa sen syynä alun perin mikä tahansa, saattaa olla elimistön kemiallisten muutosten takana: ”Kerran hankittu liikapainoisuus voi jäädä pysyväksi myöhempien liikalihavuuden itsensä aiheuttamien aineenvaihdunnallisten muutosten vuoksi.”

Annals-aikakauslehti kiistää myös sen teorian, että joka ihmisellä olisi tietty kiinteä painoraja, sanoessaan: ”Tässä Annals-lehdessä ei ole juuri todisteita kummankaan olettamuksen tueksi.” Liikapainon aiheuttamista vaivoista mainitaan esimerkkeinä rauhasiin liittyvät ongelmat. Erityisesti aineenvaihduntaa suuresti säätelevä kilpirauhanen on ongelmallinen. Jotkut esittävät kuitenkin, että ylensyöminen saattaisi aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa. Texasilainen tri Riggle kommentoi tätä seuraavasti: ”Kilpirauhanen ohjailee aineenvaihduntaa, kuten myös aivolisäke. Mutta meidän on muistettava, että ihmiset, joilla on huonot ruokailutottumukset, riistävät näiltä rauhasilta ravintoaineet, joita ne tarvitsevat valmistaakseen tuotteitaan. Harkitsematon ruokavalio voi synnyttää rauhasiin liittyviä ongelmia.”

Hyvin monet ihmiset, myös liikalihavuutta tutkivat, yhdistävät yksinkertaisesti ylensyömisen liikalihavuuteen. ”Useimmilla pyylevillä ihmisillä liiallisen painon ja rasvakudoksen kertyminen on kuitenkin mitä todennäköisimmin merkkinä pitkäaikaisesta ja usein salakavalasta prosessista: kyllin monena päivänä he ovat syöneet ylimääräisiä kaloreita, jotka eivät ole kuluneet lihastyöhön tai aineenvaihduntaan.” (Annals of the New York Academy of Sciences, 1987, sivu 343) Sillä tavalla he altistuvat todella vakaviin terveysvaaroihin.

”Liikalihavuus yhdistetään lukuisiin terveysvaaroihin. Se saattaa heikentää sekä sydämen että keuhkojen toimintaa, muuttaa umpirauhasten toimintoja ja aiheuttaa tunneperäisiä ongelmia. Kohonnut verenpaine, huonontunut glukoosin sietokyky ja veren liiallinen kolesterolipitoisuus ovat yleisempiä liikapainoisilla kuin normaalipainoisilla ihmisillä. Niinpä ei ole mitenkään yllättävää, että liikalihavuus saattaa osaltaan edistää sairastelua ja kuolleisuutta sellaisten keskuudessa, joilla on todettu verenpainetauti, sydänkohtaus, aikuisiän diabetes, jokin syöpätyyppi tai sappivaivoja. Ajan oloon liikalihavuus voi myös yksinään olla syynä verisuonten kalkkiutumisesta aiheutuviin sydäntauteihin.” – Journal of the American Medical Association, 4.11.1988, sivu 2547.

Eikö tämä kuulostakin uhkaavalta? Mutta se ei ole vain pelkkää puhetta. Laihduttaminen on ilmeisestikin taistelu, joka täytyy voittaa. Onko voiton saamiseksi mitään apukeinoja?

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 4]

LIIKAPAINOISTEN IHMISTEN RASVASOLUT EIVÄT SUINKAAN OLE LAISKOJA – NE TEKEVÄT YLITÖITÄ

[Huomioteksti s. 5]

VOISIVATKO DIEETIT EHKÄISTÄ MYÖHEMPÄÄ PAINONPUDOTUSTA?

[Huomioteksti s. 6]

TERVEYSVAARAT OVAT TODELLA VAKAVIA

[Taulukko s. 7]

PITUUS- JA PAINOTAULUKOT

Pituus Paino

MIEHET

158 58–61 60–64 63–68

160 59–62 60–65 64–69

162 60–62 61–66 64–70

164 60–63 62–67 65–72

166 61–64 62–68 66–73

168 62–65 63–69 67–75

170 63–66 64–70 68–76

172 63–67 65–71 69–78

174 64–68 67–72 70–79

176 65–69 68–73 71–80

178 65–70 69–74 72–82

180 66–71 70–75 73–83

182 67–72 71–77 74–85

184 68–73 72–78 75–86

186 69–75 73–79 77–88

188 70–76 74–81 78–89

190 71–78 76–82 80–91

192 73–79 77–84 81–93

NAISET

148 46–51 50–55 54–60

150 47–51 50–56 54–61

152 47–52 51–57 55–62

154 48–53 52–58 56–63

156 49–54 53–59 57–64

158 49–55 54–60 58–65

160 50–56 55–61 59–67

162 51–57 56–62 61–68

164 52–58 57–63 62–70

166 53–59 58–65 63–71

168 54–60 59–66 64–72

170 56–62 60–67 65–74

172 57–63 61–68 66–75

174 58–64 62–69 67–76

176 59–65 64–70 68–78

178 60–66 65–71 69–79

180 61–67 66–72 70–80

182 62–68 67–73 71–81

[Lähdemerkintä]

Perustuu yhdysvaltalaisten vakuutusalan lääketieteellisten neuvonantajien laatimaan taulukkoon