Lukijoiden kirjeitä

Sarit

Olen juuri lukenut kirjoituksen ”Miljoonittain sareja” Herätkää!-lehdestä 8. heinäkuuta 1988, ja se teki minut hyvin iloiseksi. Katsellessani valokuvaa, jossa naisella on sari yllään, ajattelin: ’Onpa kaunis puku!’ Se oli kirjoitettu sillä tavoin, että lukija asennoituu intialaisiin naisiin myönteisesti ja alkaa kunnioittaa heitä. Tällainen kirjoitus poistaa senkin vähäisen rotuennakkoluulon, jota saatamme tuntea sydämessämme. Siinä mainittiin, miten tavallinen intialainen nainen ryhtyessään hoitamaan kotiaskareitaan pukeutuu vanhempaan ’koti-sariin’. Tämä auttoi minua täällä kaukana Japanissa hoitamaan samanlaiset työt itsekunnioitusta tuntien. Se auttoi minua myös ajattelemaan ’vaatetuksen naisellisuutta’. Tästä lähin aion kiinnittää huomiota siihen, että asuni on naisellinen ja siisti, ennen kuin lähden kotoa vaikkapa käymään lähikaupassa.

N. I., ”Nainen, joka niin mielellään sovittaisi saria”, Japani

Hampaan säästyminen

16-vuotiaalta pojaltani irtosi hammas polkupyörävahingon yhteydessä. Muistin lukeneeni Herätkää!-lehdestä [suomeksi 8.3.1984], että hammas tulee panna joko takaisin paikalleen tai pitää suussa tai panna maitoon, mutta en muistanut, mikä oli parasta, joten soitin erääseen sairaalaan. Sieltä annettiin aivan erilainen neuvo: hammas olisi pitänyt panna jäihin. Niinpä soitin toiseen sairaalaan. Kerroin, mitä muistin, ja sieltä vastattiin, että se olisi hyvä panna takaisin paikalleen, jos vain suinkin mahdollista. Tein näin, vein hänet tämän sairaalan ensiapuklinikalle, seuraavaksi suukirurgille, sen jälkeen juurihoitoon erikoistuneelle hammaslääkärille, ja joka paikassa meille sanottiin, että jos olisimme panneet hampaan jäihin, kuten ensimmäinen sairaala oli neuvonut, poika olisi menettänyt hampaansa. Te siis annatte meille arvokkaita tietoja. En haluakaan ajatella, mitä olenkaan menettänyt, kun en ole menneisyydessä lukenut huolellisesti jokaista numeroa.

P. L., Yhdysvallat

Tekoäly

Tekoälystä kertonut kirjoitus, joka oli Herätkää!-lehdessä 8. heinäkuuta 1988, oli pahasti puutteellinen. Sen tekijä joko ei tiennyt, millaista kehitystä alalla on tapahtunut, tai jos tietääkin, hän väheksyi sitä jostakin syystä. – – Kirjoituksessa ei kerrottu mitään hermoverkoista, jotka antavat tietokoneille miltei samanlaiset kyvyt kuin on ihmisen silmillä tai korvilla mallien tunnistamiseen. Tällä hetkellä tällaisilla hermoverkoilla voidaan jäljitellä ainoastaan vähemmän monimutkaisten eliöiden ganglioitten [hermosolmujen] toimintaa – –. On epävarmaa, tulevatko ne koskaan vetämään monimutkaisuudessa vertoja ihmisen hermosoluille, mutta se ei ehkä ole tarpeellistakaan – –. Pelkään tämän kirjoituksen olevan samanlainen kuin ne monet kirjoitukset, joita olen lukenut kansantajuisista lehdistä ja joissa tyrkytetään sellaista ajatusta, että ”hyvä on, te ihmiset tulette aina olemaan älykkäämpiä kuin mikään muu, mitä on maapallolla”. Minusta ihmisten on turha pelätä heitä itseään älykkäämmän olennon kohtaamista, ja tällainen pelko on myös hyvin itsekeskeistä.

J. O., Yhdysvallat

”Herätkää!”-lehti tarkasteli sitä, millaisiin käytännön sovellutuksiin tekoälyn kehittelyssä on viime aikoina päästy. Lukija J. O. on kiinnostunut lähinnä kokeiden tarjoamista tulevaisuudenodotteista, joiden hän myöntää olevan jonkin verran epämääräisiä. ”Eräs Massachusettsin teknillisen korkeakoulun Lincoln-laboratoriossa tehty tutkimus antaa ymmärtää, että viiden vuoden kuluessa pitäisi olla mahdollista rakentaa hermoverkko, joka mutkikkuudeltaan on mehiläisen aivojen veroinen”, sanoo ”New York Times” eräässä pääkirjoituksessaan. (7.9.1988) Kunnia tulee antaa sinne, minne se kuuluukin, sillä onhan tekoäly sen tasosta riippumatta vain Luojan töiden perin heiveröinen jäljitelmä. – Toimitus.