Miten Mariasta tuli palvonnan kohde

HISTORIOITSIJAT myöntävät, että varhaiskristityt eivät palvoneet eivätkä kunnioittaneet Mariaa tai keitään muitakaan luomuksia. Miksi niin monista katolilaisista on sitten tullut ”Marian palvojia”, jota nimitystä pappi Franco Molinari heistä käyttää?

Syitä on monia. Eräät niistä ovat suoraan lähtöisin katolisen kirkon opeista. Esimerkiksi koska kirkko opettaa Jeesuksen olevan yhdenvertainen Jumalan kanssa, Jumalan ja ihmisten väliltä häviää itsenäinen välimies. Jumalaa ja Kristusta, joita kolminaisuuden mysteeri ympäröi sädekehän tavoin, ei voida enää lähestyä, ja tästä syystä Mariasta on tehty ”välittäjä” Jumalan ja ihmisten välille. Eräissä Maria-liikkeissä on usein esillä esimerkiksi sellaisia tunnuslauseita kuin ”Jeesuksen luo Marian kautta” tai ”Neitsyt Maria, yhdistävä rengas meidän ja Kristuksen välillä”. Marian vuoden avajaisissa pitämässään puheessa Johannes Paavali II sanoi, että ihmisten täytyy ”palata Jumalan luon Marian avulla”.

Läpi historian Jumala ja Kristus on usein kuvattu säälimättömiksi ja joustamattomiksi tuomareiksi. Sen tähden ei ole mikään yllätys – kuten teologi René Laurentin myöntää – että jotkut katolilaiset ”ovat asettaneet Kristuksen rankaisevan tuomion vastakohdaksi hänen Äitinsä armeliaisuuden: ’Jeesus haluaa tuomita, Maria haluaa pelastaa.’” Eräs piispa kirjoittaa: ”Vaikka olisimme tehneet paljonkin syntejä, taivaallinen Äiti antaa meille hellästi anteeksi; jos pelkäämme Jumalan tuomiota, emme varmastikaan pelkää Äidin sydäntä.” Ilmeisestikään ”Jumala ei tarjoa riittävästi lohdutusta” katolilaisille, toteaa italialainen aikakauslehti Panorama.

Useat eri kirkolliskokoukset ja paavit ovat vuosisatojen aikana kannustaneet ja kannustavat yhä osoittamaan kunnioitusta Marialle ja häntä esittäville kuville ja veistoksille. Katolinen teologia käyttää erilaisia kreikkalaisperäisiä nimityksiä erottamaan erilaisia palvonnan asteita toisistaan: latria on Jumalan saamaa palvontaa, dulia pyhimysten saamaa kunnioitusta ja hyperdulia Marialle varattua ”erityistä kunnioitusta”. Sopusoinnussa näiden määritelmien kanssa Johannes Paavali II on äskettäin julkaisemassaan kiertokirjeessä vahvistanut, että ”Neitsyt Marian kuvilla ja patsailla on kunniapaikka kirkoissa ja kodeissa” sen takia, että hän on ”erityisen kunnioituksen” arvoinen.

Eikö kuitenkin ole käynyt niin, että tällaisen ”erityisen kunnioituksen” takia jotkut teologit ovat alkaneet pitää häntä ”pyhän kolminaisuuden neljäntenä persoonana”, Panorama-lehteä lainataksemme? Eikö olekin totta, että se on saanut heidät julistamaan, että ”hänen suuruutensa hipoo ääretöntä”, kuten sanotaan eräässä mariaanisessa katekismuksessa? – Chi e’ Maria? – Catechismo Mariano.

Niinpä käsitys Mariasta ”kaikkien hyveitten täydellisenä mallina” tyydyttää Panorama-lehden mukaan sitä ”turvallisuuden tarvetta”, jota hartaat katolilaiset tuntevat, ennen muuta nykyistä sukupolvea ahdistavien huolten johdosta. Pitäisikö meille siksi tulla yllätyksenä sen, että jotkut katoliset papit ovat tuominneet tällaisen laumaansa kuuluvien äärimmäisyyksiinmenon uskonnollisen hartauden harjoittamisessa?

Tiennäyttäjä vuotta 2000 varten?

Kuten on jo todettu, nykyisen paavin tarkoituksena on, että Marian elpyminen henkilönä tulisi auttamaan vuoteen 2000 valmistautumisessa. Koska ”tässä sukupolvessa havaittavat levottomuuden oireet” aiheuttavat pelkoa ja ahdistuneisuutta, paavi on pannut luottamuksensa Mariaan, jotta tämä voisi esittää Jumalalle rukouksia ihmisten puolesta ja ratkaista maailman ongelmat. Ohjaako Raamattu kuitenkaan meitä odottamaan Marialta ratkaisua tällaisiin ”levottomuuden oireisiin”? Kehen meidän tulee todellisuudessa panna luottamuksemme voidaksemme itse nähdä ”toivon uudesta aikakaudesta, uudesta maailmasta” toteutuneena?

[Kuva s. 8]

Mariaa palvotaan kaikkialla katolisessa maailmassa monin eri tavoin