Jugoslavia – kiehtovan vaihteleva maa

Herätkää!-lehden Jugoslavian-kirjeenvaihtajalta

”MITEN se sanotaan jugoslavian kielellä?” Tämäntapaiseen jonkun ulkomaalaisen esittämään kysymykseen saatetaan antaa ainakin kolme erilaista vastausta – kukin eri kielellä! Jos lisäksi kysyt joltakulta Jugoslaviassa syntyneeltä: ”Mihin kansallisuuteen sinä kuulut?”, niin on todennäköistä, että hän esittää jonkin ainakin kuudesta erilaisesta vastauksesta – ja mahdollisesti yksikään niistä ei kuulu: ”Jugoslaaveihin”!

Jugoslavia on tosiaankin yllättävän vaihteleva maa. Osittain tähän on syynä sen maantieteellinen sijainti. Jugoslavia sijaitsee Balkanin niemimaalla Kaakkois-Euroopassa Adrianmeren itäpuolella. Koska Jugoslavialla on seitsemän naapurimaata – Italia, Itävalta, Unkari, Romania, Bulgaria, Kreikka ja Albania – se on alttiina monille erilaisille kulttuurivaikutteille.

Sääkin vaihtelee: rannikolla kesät ovat kuumia ja kuivia ja talvet leutoja ja sateisia, vuoristoseuduilla kesät ovat lyhyitä ja viileitä ja talvet pitkiä ja lumisia, pohjoisen tasangoilla taas kesät ovat kuumia ja talvet kylmiä. Kaikkea tätä voi kohdata maassa, joka on vain noin 1000 kilometriä pitkä ja leveimmältä kohdaltaan itä-länsisuunnassa noin 600 kilometriä leveä.

Monista eri kansoista muodostuva kansakunta

Vieläkin suurempaa vaihtelua voi kuitenkin tavata sen ihmisten keskuudesta. Vuonna 1987 tehdyn arvion mukaan maan 23,5 miljoonasta asukkaasta vain pieni osa tunnustautuu kuuluvansa jugoslaaveihin (eteläslaaveihin). Muu osa väestöstä katsoo kuuluvansa serbeihin, kroaatteihin, bosnialaisiin, sloveeneihin, makedonialaisiin, montenegrolaisiin tai johonkin lukuisista vähemmistökansallisuuksista.

Sen vuoksi ei ole olemassa ”jugoslavian” kieltä; Jugoslavian virallisten kielten asemassa ovat serbokroaatti, sloveeni ja makedonia. Vaihtelevuutta lisää vielä se, että täällä käytetään kahta kirjaimistoa: latinalaista ja kyrillistä.

Tämä vaihtelevuus johtuu siitä, että Jugoslavia on todellisuudessa useiden pienehköjen kansojen sekoitus, ja niillä kullakin on omat kielensä, tapansa, kulttuurinsa ja perinteensä. Tämä kansojen yhteensulautuma on kuitenkin ollut olemassa suhteellisen lyhyen aikaa, koska nuo kansat yhdistyivät vasta vuonna 1918, jolloin muodostettiin Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunta. Liittoutuma ei ollut kovin vakaa, mutta se kesti aina toisen maailmansodan syttymiseen asti. Tuon sodan jälkeen muodostettiin Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta. Jugoslavia on siis alusta saakka ollut täynnä vaihtelua. Lisäksi sen kulttuuriin ovat jättäneet leimansa myös kaksi suurta keisarikuntaa, jotka olivat vallassa menneinä aikoina: pohjoisessa sijainnut Itävalta-Unkari ja etelässä sijainnut osmanien valtakunta.

Vaihtelevuus joka saa veden herahtamaan kielelle

Koska vaihtelevuus on niin luonteenomaista tälle maalle, voi tuskin odottaa löytävänsä tyypillistä jugoslavialaista ruokalajia. Maan luoteisosissa voi nauttia keskieurooppalaisesta ruoasta. Maan keski- ja kaakkoisosissa voi syödä turkkilais-itämaisia herkkuja. Rannikolla tarjotaan kalaa ja hyvää viiniä. Tietyt ruokalajit ovat kuitenkin melko suosittuja turistien keskuudessa. Monet valitsevat ruoakseen ćevapčićin, grillatun, maustetun lihakääryleen, jossa on makuhermoja kiihottava aromi. Kysyttyä on myös šljivovica, kuuluisa luumuviina. Ja kaikissa vieraanvaraisissa kodeissa ympäri maata tarjotaan lähes aina turska kafaa, vahvaa, mustaa turkkilaista kahvia. Sitä on tarjolla aina, kun ystävät kokoontuvat yhteen. Vaikka sitä tarjotaankin pienestä kupista, jota kutsutaan nimellä fildžan, sitä tulee siemailla hitaasti, niin että se kestää yhtä pitkään kuin keskustelukin.

Vastakkaisia luonteita

Vaihtelua voi havaita myös jugoslavialaisten ulkonäössä ja luonteessa. Pohjoisessa ihmiset muistuttavat keskieurooppalaisia. He ovat enemmän tai vähemmän pidättyväisiä, rajoittavat ihmissuhteiden läheisyyttä tietylle tasolle ja kunnioittavat toisten yksityisyyttä. Etelässä asuvilla on kuitenkin taipumus pitää tällaista käytöstä kiinnostuksen puutteena lähimmäisten hyvinvointia kohtaan. Heillä sen sijaan on balkanilaisille tyypillisempi temperamentti: he ilmaisevat tunteensa avoimesti, arvostavat läheisiä ihmissuhteita, ovat avuliaita ja tiedonhaluisia, joidenkuiden mielestä jopa tunkeilevan uteliaita!

Esimerkiksi etelässä voi tavallisesti iltaisin nähdä ihmisten kävelevän ryhminä edestakaisin jotakin katua pitkin selvästikin ilman mitään selvää päämäärää. Tätä kutsutaan nimellä korzo – se tarkoittaa kadulla kävelyä, jonka aikana voi varmasti tavata ystäviään tai tutustua uusiin. Miesryhmien voi myös nähdä joka päivä istuvan kotiensa tai suosikkiliikkeidensä edessä. Vieraat eivät voi mitenkään jäädä huomaamatta näillä seuduin. Kun ensimmäistä kertaa menet käymään jonkun luona, olet pian lasten ja aikuisten ympäröimänä, ja he tekevät sinulle innokkaasti sellaisia kysymyksiä kuin: ”Kuka sinä olet?” ”Mistä sinä tulet?” ”Mitä sinä haluat?” Mutta kun tulet seuraavan kerran, kaikki tuolla kadulla tietävät, kuka sinä olet!

Erilaisia uskontoja

Tämä vaikuttaa kiinnostavalla tavalla Jehovan todistajien työhön. Jehovan todistajat tunnetaan kautta maailman kotikäynneistään, ja niistä heidät tunnetaan tässäkin maassa, missä ensimmäinen käynti herättää usein paljon huomiota naapurien keskuudessa. Palatessaan Jehovan todistajat usein havaitsevat, että jokainen tuolla alueella asuva on muodostanut voimakkaat mielipiteet heistä. Siellä missä heihin suhtaudutaan myönteisesti, heidät otetaan lämpimästi vastaan.

Jehovan todistajat kohtaavat työssään monenlaisia eri uskonkäsityksiä. Serbian ortodoksinen kirkko, roomalaiskatolinen kirkko, islaminusko ja Makedonian ortodoksinen kirkko sanovat, että niillä on eniten kannattajia. Jälleen kerran tällainen moninaisuus on historian muovaamaa. Kristikunnan lähetystyöntekijät – idästä tulleet kreikkalaiset lähetystyöntekijät ja lännestä tulleet frankkilaiset lähetystyöntekijät – käännyttivät slaavilaiset 800-luvulla. Mutta myöhemmin tapahtunut kristikunnan jakautuminen läntiseen roomalaiskatoliseen ja itäiseen kreikkalaiskatoliseen kirkkoon jakoi myös slaavilaiset. Tähän asti roomalaiskatolisuudella on ollut valta-asema maan luoteisosassa, kun taas kreikkalaiskatolisuus on vallalla Jugoslavian kaakkoisosassa. Osmanien tunkeutuminen Balkanille toi tähän maahan myös islaminuskon.

On kiitettävää, että Jugoslavian hallitus on ottanut suvaitsevaisen kannan tähän erilaisten uskontojen esiintymiseen. Jehovan todistajat arvostavat erityisesti sitä, että he voivat palvoa yhdessä vapaasti. Viime vuosina he ovat Slovenian alueella saaneet jopa luvan käyttää julkisia saleja ja urheilutiloja konventtiensa pitämiseen. He ovat iloisia voidessaan kertoa Raamatun totuuksia toisille tässä kiehtovan vaihtelevassa maassa asuville.

[Kartta/Kuva s. 13]

(Ks. painettu julkaisu)

JUGOSLAVIA

Belgrad

ITÄVALTA

UNKARI

ROMANIA

ITALIA

BULGARIA

Adrianmeri

ALBANIA

KREIKKA

[Lähdemerkintä]

Mladinska knjiga; Turistička štampa

[Kuvan lähdemerkintä s. 15]

Mladinska knjiga; Turistička štampa