Ydinaseet – vaikea pulma

AAMU ei ollut vielä sarastanut Yhdysvaltain New Mexicon -osavaltion autiomaa-alueella. Kapean tornin huipussa oli suurehko metallipallo, jota miehet kutsuivat ”Laitteeksi”. Yhdeksän kilometrin päässä bunkkereissa olleet fyysikot, kemistit, matemaatikot ja sotilaat liikehtivät hermostuneesti, katselivat kelloaan ja pohtivat, toimisiko ”Laite” laisinkaan.

Se toimi. 15 sekuntia ennen puolta kuutta aamulla ”Laite” räjähti ja päästi ydinenergiansa valloilleen miljoonasosasekunnissa. Se synnytti tulipallon, joka olisi voitu nähdä toiselta planeetalta, ja sai aikaan jyrisevän äänen, joka kuultiin 300 kilometrin päähän. ”Laitteen” räjähdyksen kuumuus – sen keskusta oli kuumempi kuin auringon keskusta – sulatti autiomaan hiekan lähes kilometrin levyiseltä rengasmaiselta alueelta jadenvihreäksi radioaktiiviseksi lasiksi. Jotkut olivat vuorenvarmoja siitä, että aurinko nousi kahdesti tuona päivänä.

21 päivää myöhemmin, 6. elokuuta 1945, tuhosi toinen atomipommi japanilaisen Hiroshiman kaupungin ja surmasi loppujen lopuksi arviolta 148000 ihmistä. Ydinaseaika oli alkanut.

Tuo kaikki tapahtui 43 vuotta sitten. Sen jälkeen on kokeiltu jopa 4000 kertaa voimakkaampia aseita. Maailman kaikkien taistelukärkien yhteenlasketun voiman on arvioitu vastaavan 20:ta miljardia tonnia trotyyliä – tuhovoimaltaan yli miljoonaa Hiroshiman pommia!

Poistamista vaaditaan

Maailman terveysjärjestön vuonna 1983 tekemän tutkimuksen mukaan täysimittainen ydinsota surmaisi heti miljardi ihmistä. Toiset miljardi ihmistä kuolisi myöhemmin räjähdysaallon, tulen ja säteilyn vaikutuksesta. Tuoreimmat tutkimukset ovat vieläkin pessimistisempiä. On siksi ymmärrettävää, että ydinaseiden täydellistä poistamista koskevia ääniä on alkanut kuulua.

Kaikkia vaatimuksia niiden poistamiseksi ei kuitenkaan esitetä puhtaasti humanitaarisista syistä. Jotkut väittävät, että ydinaseilla on kerrassaan vain vähän tai ei mitään arvoa todellisessa sodankäynnissä. Niiden pelkoaherättävän tuhovoiman vuoksi vain kaikkein äärimmäisin yllyke voisi jotenkin tehdä niiden käytön puolustettavaksi. Sen vuoksi Yhdysvallat ei käyttänyt niitä Koreassa tai Vietnamissa, englantilaiset eivät käyttäneet niitä Falklandinsaarilla eivätkä neuvostoliittolaiset käyttäneet niitä Afganistanissa. Yhdysvaltain entinen puolustusministeri Robert McNamara sanoo: ”Ydinaseet eivät edistä kerrassaan mitään sotilaallista päämäärää. Ne ovat täysin tarpeettomia – paitsi että ne saavat vastustajan luopumaan niiden käytöstä.”

Ydinaseista ei myöskään ole paljoa hyötyä diplomatian aseena toisten kansojen uhkailemiseen tai niihin vaikuttamiseen. Supervallat ovat molemmin puolin yhtä lailla vaaravyöhykkeessä. Ja ydinaseettomat valtiot uskaltavat usein nousta supervaltoja vastaan tarvitsematta juuri pelätä ydinasein tehtävää kostoiskua.

Lopuksi on hintakysymys. Bulletin of the Atomic Scientists -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan yksistään Yhdysvallat on vuosina 1945–1985 valmistanut noin 60000 ydinkärkeä.a Kuinka paljon ne tulivat maksamaan? Lähes 82000000000 dollaria (noin 340000000000 markkaa) – se on paljon rahaa sellaisesta, minkä toivotaan jäävän täysin käyttämättä.

Ydinpommi pelotteena

Pelotteen käsite on luultavasti yhtä vanha kuin selkkausten historiakin. Mutta ydinaseiden aikakaudella pelote on saanut uusia ulottuvuuksia. Jos jokin valtio aikoo tehdä ydinhyökkäyksen, se tietää aivan varmasti itse joutuvansa nopean ja tuhoisan ydinkostoiskun kohteeksi.

Yhdysvaltain strategisten ilmavoimien komentaja, kenraali B. L. Davis, sanookin sen vuoksi: ”Voidaan löytää vakuuttavia perusteita sille, että ydinaseet – – ovat tehneet maailmasta turvallisemman paikan. Ne eivät suinkaan ole lopettaneet sodankäyntiä; joka vuosi tuhansia ihmisiä kuolee selkkauksissa, jotka eivät missään nimessä ole pieniä niissä osapuolina olevien kansojen kannalta. Mutta se, missä määrin supervallat voivat olla mukana tällaisissa selkkauksissa, arvioidaan huolellisesti, jotta vältyttäisiin suoralta vastatusten joutumiselta, koska silloin on olemassa mahdollisuus, että selkkaus laajenee suureksi maailmanpaloksi – jossa käytetään joko ydinaseita tai tavanomaisia aseita.”

Jos jonkun kotona on ladattuja aseita, aina on kuitenkin olemassa se vaara, että joku ammutaan vahingossa. Sama periaate pätee maailmassa, joka on täynnä ydinaseita. Ydinsota voisi siksi syttyä seuraavissa olosuhteissa:

1) Tietokoneeseen tai mekaanisiin laitteisiin saattaa tulla toimintahäiriö, joka saa valtion uskomaan, että se on ydinhyökkäyksen kohteena. Siihen vastattaisiin ydinhyökkäyksellä.

2) Ydinaseita voisi joutua sellaisen äärimmäisyys- tai terroristiryhmän käsiin, joka ei olisi yhtä pidättyväinen niiden käytössä kuin nykyiset ydinasevallat.

3) Pienehkö sota sellaisella alueella, johon supervaltojen edut kytkeytyvät – esimerkiksi Persianlahdella – saattaa laajeta ydinsodaksi.

Tällaisista vaaroista huolimatta kansat ovat tähän mennessä harjoittaneet turvallisuuspolitiikkaa ydinpelotteen avulla. Ydinaseita täynnä olevassa maailmassa ihmiset eivät kuitenkaan tunne oloaan turvalliseksi. Voimatasapaino on todellisuudessa kauhun tasapainoa, itsemurhasopimus, jonka maailman miljardit ihmiset ovat vasten tahtoaan joutuneet allekirjoittamaan. Jos ydinaseita verrataan Damokleen miekkaan, ydinpelote on se jouhikarva, joka pitää miekan paikallaan. Mutta entä jos tuo pelote pettää? Vastaus on liian kammottava pohdittavaksi.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 6]

YHDEN MEGATONNIN POMMIN VOIMA

Lämpösäteily (valo ja lämpö): Ydinräjähdys saa aikaan voimakkaan valonvälähdyksen, joka sokaisee ihmiset tai häikäisee heitä vielä kaukana räjähdyspaikasta – yhden megatonnin pommin räjähtäessä jopa yli 20 kilometrin päässä päiväsaikaan ja 85 kilometrin päässä yöllä.

Aivan pommin räjähdyspaikan alla ja sen lähellä tulipallon äärimmäinen kuumuus höyrystää ihmiset. Kauempana (vajaan 20 kilometrin säteellä) olevat ihmiset saavat paljaalle iholleen toisen ja kolmannen asteen palovammoja. Vaatetus syttyy tuleen. Matot ja huonekalut syttyvät palamaan. Tietyissä olosuhteissa syntyy ylikuumentunut tulimyrsky, joka imaisee ihmiset hehkuvaan hornaan.

Tuulen vaikutus: Ydinräjähdys synnyttää voimakkuudeltaan pyörremyrskyä vastaavia tuulia. Räjähdyspaikan alla tuho on täydellistä. Kauempana rakennuksissa olevat ihmiset murskaantuvat sortuvien kattojen ja seinien alle; lentävät pirstaleet ja huonekalut aiheuttavat vammoja joillekuille tai surmaavat heidät. Jotkut tukehtuvat murentuneesta laastista tai tiilistä syntyneeseen paksuun pölyyn. Tuulen aiheuttama ylipaine puhkaisee tärykalvot tai aikaansaa verenvuotoa keuhkoissa.

Säteily: Voimakas neutronien ja gammasäteiden purkaus pääsee valloilleen. Keskinkertainen säteilyannos saa aikaan sairauden, jolle on tunnusomaista pahoinvointi, oksentelu ja väsymys. Verisolujen kärsimät vauriot heikentävät vastustuskykyä tartunnoille ja pitkittävät vammojen parantumista. Suuri säteilyannos aikaansaa kouristuksia, vapinaa, hapuilua ja horrostilan. Kuolema seuraa 1–48 tunnissa.

Säteilyä saaneille eloon jääville puhkeaa helposti syöpä. Mitä todennäköisimmin he myös siirtävät jälkeläisilleen perinnöllisiä vajavuuksia, joita ovat esimerkiksi alhaisempi hedelmällisyys, tahattomat keskenmenot, lasten syntyminen epämuodostuneina tai kuolleina sekä määrittelemättömät yleisrakenteelliset heikkoudet.

Lähde: Yhdistyneiden kansakuntien julkaisema Comprehensive Study on Nuclear Weapons.