Epäjumalanpalveluksen hyödyttömyys
Vuoden 1986 kesällä William Murray, joka kirjoittaa New Yorker -aikakauslehteen, vieraili Italiassa Sperlongassa, joka on hyvin vanha kalastajakylä Italian länsirannikolla noin 120 kilometriä Roomasta kaakkoon. Seisoessaan eräänä aamuna kahvilassa maistelemassa kahvia Murray tapasi keski-ikäisen miehen nimeltä Fernando De Fabritiis. Heidän keskustelunsa aikana De Fabritiis, joka on asunut Sperlongassa koko ikänsä, kertoi melko huvittavan tarinan, jonka hän on tuntenut lapsuudestaan saakka.
”Eräällä miehellä on päärynäpuumetsikkö, mutta yksi sen puista ei tuota mitään, joten hän hakkaa sen maahan ja myy sen eräälle puusepälle”, kertoo De Fabritiis. ”Puuseppä veistää siitä pyhän Joosefin patsaan ja antaa sen paikalliseen kirkkoon. Puun alkuaan omistanut mies menee kirkkoon eräänä sunnuntaina, ja kaikki rukoilevat siellä pyhän Joosefin patsaan edessä. Tämä mies ei halua rukoilla sen edessä. Hän tuntee tuon puupölkyn. ’Se ei pystynyt tuottamaan edes yhtä ainoata päärynää’, hän kertoo kaikille. ’Miten se sitten tekisi ihmeen?’”
De Fabritiiksen kertomus on hyvin samanlainen kuin se kuvaus, jota Jehova Jumala käytti opettaessaan muinaiselle Israelille, miten kertakaikkisen hyödytöntä epäjumalanpalvelus on. Miksi et ottaisi esiin Raamattuasi ja lukisi tuota kuvausta Jesajan 44:14–20:stä?