Onko yksityisyytesi uhattuna?

ON MAHDOTONTA tietää, millaiseksi vuosisatamme jälkipuolisko olisi muotoutunut, mikäli joistakin erittäin tärkeistä tapahtumista olisi tiedetty jo edeltäpäin. Ajatellaanpa vaikka japanilaisten hyökkäystä Pearl Harboriin vuonna 1941 tai sitä, minne Hitler olisi seuraavaksi hyökännyt Euroopassa, tai mitä hän olisi tehnyt, jos olisi tiennyt Englannin, Ranskan ja Yhdysvaltojen liittyvän mukaan sotaan. Tai Fidel Castron aikomuksia Kuuban vallankumouksen jälkeen vuonna 1959, samoin Pohjois-Korean vallanpitäjien suunnitelmia kesäkuussa 1950 ja Pohjois-Vietnamin vallanpitäjien suunnitelmia vuonna 1957. Maailma oli ihmeissään, koska tällaiset suunnitelmat olivat pysyneet salassa.

Historia on osoittanut, että valtiot eivät halua kokea toistensa taholta yllätyksiä. Koska elektroniikan kehitys on mahdollistanut sen, että nykyään voidaan salakuuntelulla hankkia tietoja toisten valtioitten suunnitelmista ja pitää kalliiksi tulevat yllätykset mahdollisimman pieninä, käy suurin osa valtioista toisiaan vastaan valvontarintamalla salamyhkäistä vakoilusotaa. Kerrotaan, että ”53 pienehkössä valtiossa” tutkitaan valtion keskusvirastot joka päivä kalliilla ilmaisimilla, joiden pitäisi paljastaa mahdolliset piilotetut kuuntelulaitteet.

Jo vuonna 1952 väitettiin, että Yhdysvaltain Moskovan-suurlähetystöä oli kuunneltu salaa erikoisen mallisella kuuntelulaitteella, joka oli ollut piilotettuna suurlähettilään työpöydän takana riippuvan Yhdysvaltain vaakunan sisään. Vuonna 1985 Yhdysvaltain viranomaiset ilmoittivat, että neuvostoliittolaiset olivat sijoittaneet Yhdysvaltain Moskovan-suurlähetystöön suuren määrän kuuntelulaitteilla varustettuja kirjoituskoneita.

Venäläiset puolestaan sanovat löytäneensä runsaasti elektronisia salakuuntelulaitteita. Heidän kertomansa mukaan Neuvostoliiton Washingtonin-suurlähetystöstä on löytynyt muun muassa tiiliskiveen johtoineen päivineen piilotettu lähetin. Edelleen Neuvostoliiton YK-edustaja väittää, että hänen televisionsa antenniliittimeen oli kytketty kuuntelulaite. Valtioitten harjoittama vakoilu siis vain jatkuu kaikkialla maailmassa.

Vakoilu työpaikalla

”Syntyy sellainen tunne, ettei ihmisten yksityiselämä ole enää millään tavoin turvassa”, valitteli eräs juristi. ”Se mitä näen, kauhistuttaa minua”, sanoi toinen juristi. ”Meistä on tullut vakoilijoitten valtio.” Todellisuudessa koko maailma on muuttunut vakoilijoitten maailmaksi. Viestintätekniikan nopea kehitys – tietokoneet, pienikokoiset radiolähettimet, mikroaaltojen ja satelliittien avulla tapahtuva puhelujensiirto – on ollut myötävaikuttamassa tähän. Uuden tekniikan tulo on ollut niin nopeaa, ettei yksityishenkilöitten elämänpiirin ja liikeyritysten tietojen turvaamiseksi tarkoitettu lainsäädäntö ole pysynyt perässä.

Tässä yksi esimerkki. Kun jo olemassa olevaan tietokonejärjestelmään asennetaan ylimääräinen ohjelma, voivat työnantajat nykyään valvoa lähes jokaista näyttöpäätteenkäyttäjän liikettä. Tällaisia työntekijöitä ovat sihteerit, lentoyhtiöitten paikkavarausvirkailijat, postin työntekijät ja valintamyymälöitten kassat, vain muutamia mainitaksemme. Asiantuntijat arvioivat, että yksin Yhdysvalloissa on tällaisen valvonnan piirissä jo yli 13 miljoonaa näyttöpäätteen ääressä työskentelevää, ja heidän lukumääränsä kasvaa kaiken aikaa. He pitävät todennäköisenä myös sitä, että vuonna 2000 siellä on jo 30–40 miljoonaa näyttöpäätteenkäyttäjää ja että heistä 50–75 prosenttia työskentelee valvonnan alaisena. Välineitten kehittyessä ”odotetaan jopa insinöörien, kirjanpitäjien ja lääkäreitten joutuvan elektronisen silmälläpidon piiriin”, kirjoittaa aikakauslehti U.S.News & World Report.

Tällainen elektronisen valvonnan aiheuttama henkilökohtaisen vapauden riisto on jo kovasti kiristänyt esimiesten ja työntekijöitten välejä. Näin sanoo eräs tietokoneohjelmien valmistaja työntekijöitten valvontaan tarkoitetusta ohjelmastaan: ”Sen avulla voidaan kaikkia käyttäjiä tarkkailla kaiken aikaa.” Työpaikoilta tulleista uutisista päätellen tällainen kehuskelu ei ole tyhjää sanahelinää. ”En voi käydä edes WC:ssä ilman, että minua tarkkaillaan”, valitti muuan puhelunvälittäjä. Näin sanoo erään naisten ammattiliiton johtaja: ”Monet työnantajan menetelmistä ovat sikamainen loukkaus yksilön oikeuksia vastaan.” ”Ihmisestä tulee hermoraunio. Stressi on armotonta”, sanoo eräs vimmastunut työntekijä. ”Se tekee työnteon hyvin raskaaksi. Olo käy joskus aivan sietämättömäksi, kun joutuu olemaan kytkettynä kuvaputkeen eikä pääse liikkumaan”, lisää eräs toinen työntekijä. Onko tämä mikään ihme, kun näyttöpääte saattaa yhtäkkiä alkaa moittia käyttäjäänsä kuvaruutuun välähtävällä tekstillä, joka kuuluu: ”Et ole yhtä ahkera kuin vieressä istuva työtoverisi.” Onko työntekoon tarvittava rauha luisumassa työntekijöiltä läpi sormien?

Yritysvakoilu

Täysin tyyntä ei ole myöskään liikeyritysten johtoportaissa. Yksikin konttoriin tai neuvotteluhuoneeseen piilotettu pienoismikrofoni voi merkitä miljoonatulojen menoa jonkin toisen yhtiön kassaan ja vakoilun kohteeksi joutuneelle yhtiölle laajoja irtisanomisia. Kun eräs merkittävä Yhdysvaltain armeijan tavarantoimittaja menetti 200 miljoonan dollarin sopimuksen tarjouksellaan, joka oli vain muutaman tuhat dollaria kilpailijan tarjousta kalliimpi, paikalle kutsuttiin ryhmä salakuuntelulaitteiden paljastajia. Etsinnöissä neuvotteluhuoneesta löytyi kattoon piilotettu mikrofoni. Alhaalla, eteishallin miesten WC:ssä ollut nauhuri oli tallentanut jokaisen neuvotteluhuoneessa lausutun sanan.

Yritysmaailmassa elektroninen vakoilu on nykyään niin yleistä, että viiden viime vuoden aikana yhtiöt ovat sijoittaneet kilpailijoittensa toimitiloihin arviolta 100000 salakuuntelulaitetta. Salakuuntelijoita kiinnostaa kaikki mahdollinen sopimustarjouksista ja kauppasalaisuuksista uusiin tuotteisiin ja työntekijöitten kanssa käytäviin salaisiin neuvotteluihin asti. Kerrotaan, että ”sadat Fortune-lehden menestyvimmiksi ilmoittamista 500 yrityksestä” tutkituttavat joka päivä konttorinsa ja kokoushuoneensa vakoilulaitteiden paljastimilla. ”Minusta suuryhtiöissä esiintyy nykyään jo todellista vainoharhaisuutta – luullaan, ettei mistään enää löydy turvallista paikkaa”, toteaa suuren newyorkilaisen kuuntelulaitteiden etsintään erikoistuneen yhtiön apulaisjohtaja.

Entä millaisessa asemassa olet sinä tavallisena kansalaisena, jolla ei ole paljoakaan tekemistä suuryhtiöitten maailman tai ylimmän valtionhallinnon kanssa? Onko todennäköistä, että yksityiselämästäsi pyritään jonkinlaisella valvontajärjestelmällä urkkimaan esiin sellaista, minkä haluaisit pitää omana tietonasi? Seuraavassa muutamia tosiasioita harkittavaksi. Eräässä raportissa kerrotaan tutkimuksista, joissa oli löytynyt puhelinlinjoihin kytkettynä olleita kuuntelulaitteita, ja samalla oli käynyt ilmi, että seitsemässä tapauksessa kymmenestä oli joku yksityishenkilö halunnut näin tarkkailla jonkun toisen puuhia. Useimmiten kyseessä oli ollut jokin sukulaisten tai perheenjäsenten keskinen asia, yleensä aviolliset ristiriidat. Monesti oli palkattu yksityisetsiviä kokoamaan todisteita aviorikoksesta, näyttöä isän tai äidin kelpaamattomuudesta lapsen tai lasten huoltajaksi tai todisteita petollisuudesta. Erään raportin mukaan ”80 prosenttia laitteista, joita puhelinyhtiöt joka vuosi löytävät, on asunnoissa”.

Erään kirjoittajan mukaan voi myös puhelinyhtiö itse syyllistyä salakuunteluun, ja hän luonnehtiikin puhelinyhtiöitä ”pahimmiksi puhelinsalaisuuden loukkaajiksi”. Näin sanoo eräs entinen Yhdysvaltain tiedustelupalvelun CIA:n tutkija: ”Sinä ainoastaan viiden vuoden pituisena ajanjaksona, jolta tarkkoja lukuja on käytettävissä, kuuntelivat puhelinpoliisit ilman minkäänlaista valtuutusta 1,8 miljoonaa puhelinkeskustelua sillä verukkeella, että he halusivat saada kiinni puhelumaksupinnareita.” Hänen mukaansa nämä salakuuntelijat olivat olleet läheisessä yhteydessä paikallisiin, osavaltion ja liittovaltion poliiseihin, ja näiden välillä oli joskus ollut tietojen vaihtoa.

Ei pidä unohtaa myöskään toimeenpanoviranomaisia, jotka voivat kuunnella yksityishenkilöitten puhelinlinjoja, joko tuomioistuimen luvalla tai ilman sitä. Paljastui, että eräässä Yhdysvaltain suurkaupungissa oli poliisi muutaman vuoden aikana kuunnellut laittomasti yli 3000 ihmisen puhelinta. Monissa muissakin sikäläisissä suurkaupungeissa on poliisia vastaan esitetty samanlaisia salakuuntelusyytöksiä. Eräs kirjoittaja toteaa: ”Suurten johtajien, radikaalien ja rikollisten lisäksi salakuuntelun kohteina on ollut myös tavallisia ihmisiä.” Pahaa mieltä synnytti se, että luterilaisen kirkonkin puhelimia oli kuunneltu. Muitakin kirkkokuntia on joutunut elektronisen valvonnan kohteeksi.

Lopuksi esittää eräs sosiologian professori seuraavanlaisen kauaskantoisen havainnon: ”Jos hallitus olisi toisenlainen ja yleisö suvaitsemattomampaa, samoja [salakuuntelu]laitteita voitaisiin helposti käyttää ’väärän’ poliittisen aatteen kannattajia, kansallisia vähemmistöjä tai uskonnollisia vähemmistöjä vastaan tai niitä vastaan, joiden elintapaa enemmistö paheksuu.”

Jos lukeudut niihin, jotka pitävät yksityiselämäänsä suuressa arvossa, jotka haluavat olla rauhassa, niin nauti siitä nyt. Monien mielestä tällainen vapaus on uhattuna.

[Kuva s. 7]

Hän lukee näyttöpäätteeltään: ”Et ole yhtä ahkera kuin työtoverisi”

[Kuva s. 8]

Neuvotteluhuoneisiin on joskus piilotettu kuuntelulaitteita