Nuoret kysyvät:

Miksei äiti ole kotona, kun tulen koulusta?

JOKAISENA koulupäivänä noin puoli neljän aikaan iltapäivällä pieni Bruce saapuu kotiin. Hänen äitinsä ei kuitenkaan ole siellä ottamassa häntä vastaan. Brucen äiti on silloin vielä työssä New Yorkin liikealueella. Hänen isänsäkään ei ole kotona kyselemässä päivän tapahtumista, koska hän on kokopäivätyössä eräässä sanomalehdessä. ”Minulla on oma avaimeni”, selittää Bruce. ”Menen sisään ja ryhdyn tekemään kotitehtäviäni.”

Bruce on ”avainlapsi”. Tätä ilmausta käytetään lapsesta, jonka täytyy selviytyä omin neuvoin siihen asti, kun hänen vanhempansa tulevat kotiin. Onneksi Brucen ei tarvitse olla kauan yksin. Hänen isoäitinsä saapuu pian Brucen pikkusiskon kanssa. Ja jos sattuu jotakin, vieressä asuva ystävällinen naapuri on aina paikalla.

Aikoinaan avainlapsia oli köyhyyden takia. Nykyään heitä voi nähdä kulkemassa avaimet kaulassa sekä rikollisilla slummialueilla että vaurailla esikaupunkialueilla. Jotkut arvioivat, että yksistään Yhdysvalloissa on kahdesta neljään miljoonaa iältään 7–13-vuotiasta avainlasta! Syynä on se, että yhä useammat naiset käyvät työssä kodin ulkopuolella. Useinkaan he eivät yksinkertaisesti löydä sopivaa hoitopaikkaa, johon heillä olisi varaa.

Yksin jätetyt lapset

Bruce kertoo: ”Joskus minusta on kiva olla yksin. Silloin kotona on paljon rauhallisempaa.” Kaikki lapset eivät kuitenkaan ole mielellään kotona silloin, kun siellä ei ole keitään muita. Denver Post -lehti kertoi psykologi Lynette Longin tutkimustuloksista. Haastateltuaan 38:aa nuorta avainlasta tri Long sanoi tuloksiaan ”masentaviksi, synkiksi ja joissakin tapauksissa järkyttäviksi”. Syynä oli se, että nuo lapset kärsivät hyvin paljon yksinäisyydestä. ”Heitä on ankarasti kielletty menemästä ulos ja päästämästä ketään sisään”, selitti Long. Lisäksi, ”noin kolmasosa heistä pelkää hyvin paljon – – sitä, että joku murtautuu sisään”.

Kaksitoistavuotias Gerald tuo esiin toisen yleisen pelonaiheen. Kun häneltä kysyttiin, mitä mieltä hän on tyhjään kotiin tulemisesta, hän sanoi: ”No, ei se niin kauheaa ole. On rauhallista. Laitan television auki. Se pitää minulle seuraa.” Mutta kun häneltä kysyttiin, ikävöikö hän äitiään tai isäänsä, hän vastasi: ”Luulen niin. Joo, kyllä minun on heitä ikävä. – – Tuntuu jotenkin omituiselta, kun menee jonkun kaverin luokse ja hänen äitinsä on kotona. Sitä jotenkin miettii, välittääkö oma äiti minusta ollenkaan. Mutta olen varma, että hän välittää.”

Eräs Tonya-niminen teini-ikäinen oli samalla tavoin huolissaan: ”Kun olin nuorempi, äiti oli aina kotona odottamassa. Tultuani koulusta söimme yhdessä jotakin pientä ja puhuimme siitä, mitä päivän aikana oli tapahtunut. Mutta siitä lähtien kun äiti alkoi käydä työssä, tulen ja syön välipalaa tyhjässä kodissa. Kun äiti palaa työstä, hän ei ehdi viettää aikaa minun kanssani. Ja päivällisen jälkeen hän on liian väsynyt.”

Jos olet vähän vanhempi ja vastuuntuntoisempi nuori, saattaa olla, ettet pidä äitisi työssä käymisestä hieman eri syystä: silloin joudut tekemään itse enemmän. Sinua ehkä harmittaa joutuessasi huolehtimaan nuoremmista veljistä tai sisarista, juuri kun haluaisit olla ystäviesi kanssa, tai joutuessasi valmistamaan ruokaa, juuri kun haluaisit pelata palloa.

’Miksei äiti sitten voi olla kotona, kun tulen koulusta?’ saatat ihmetellä.

Miksi äiti käy työssä?

Diane on yksinhuoltaja, joka on käynyt ansiotyössä siitä lähtien, kun hänen poikansa oli kahden kuukauden ikäinen. Hän tuskin meni työhön luodakseen jonkin elämänuran tai tullakseen ”tasa-arvoiseksi” naiseksi, tai siksi, ettei hän olisi rakastanut poikaansa, vaan ”saadakseen rahat riittämään”, kuten hän selittää. Diane kertoo, että huolehtiakseen pienestä pojastaan hänen on usein täytynyt ottaa vastaan työtä, josta ei makseta hyvin ja josta hän ei ole yhtään pitänyt.

Yleensä ansiotyössä käyvät äidit ovat alun perin menneet töihin taloudellisista syistä. Jumala onkin antanut vanhemmille velvollisuuden huolehtia lapsistaan. (1. Timoteukselle 5:8) Ja jo raamatullisina aikoina ’kelpo vaimo’ osallistui tavaroiden valmistukseen ja kaupankäyntiin hankkiakseen tarpeellisia tuloja. (Sananlaskut 31:10, 24) Työt tosin tehtiin silloin pääasiassa kotipiirissä, joten vanhempien oli siten helpompi tehdä työtä ja samalla huolehtia lapsistaan.

Nuoret eivät kuitenkaan aina ymmärrä sitä suurta taloudellista rasitusta, joka vanhemmilla on nykyään. Esimerkiksi hyvinvoivissa Yhdysvalloissa nuoret vaativat ilman muuta itselleen kalliit urheilutossut, kotitietokoneen ja stereolaitteet, ikään kuin ne kuuluisivat heille automaattisesti ja ikään kuin heidän vanhempansa omistaisivat pankin. Mutta koska me elämme ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä”, pelkkä elämän välttämättömyyksistä huolehtiminen vaatii vanhemmilta usein valtavasti ponnistelua. – 2. Timoteukselle 3:1.

Yhdysvalloissa vaatteiden hinnat lähes kaksinkertaistuivat vuosina 1970–1983. Ruokaan, asumiseen ja matkustamiseen käytetyt menot käytännöllisesti katsoen kolminkertaistuivat! (Statistical Abstract of the United States 1984) Monet isät eivät yksinkertaisesti ansaitse niin paljon, että pysyisivät nousevien hintojen tasalla. Sen vuoksi ennätysmäärä naisia on alkanut käydä työssä kodin ulkopuolella. Tutkimusjärjestö Worldwatch Instituten erään raportin mukaan ansiotyössä käyvien naisten lukumäärä maailmassa ”kohosi 344 miljoonasta 576 miljoonaan vuosina 1950–1975”!

Jos siis äitisi käy työssä kodin ulkopuolella, hän todennäköisesti pitää sitä ainoana vaihtoehtona. Ei ole siksi syytä päätellä, että hänen rakkautensa sinuun olisi viilentynyt. Se että hän jättää sinut yksin tai että hän uskoo nuoremmista sisaruksistasi huolehtimisen sinulle, saattaa sen sijaan osoittaa, kuinka paljon vanhempasi luottavat sinuun.

Ole yhteistoiminnallinen

Tietenkään se, että ymmärrät, miksi äiti käy työssä, ei saa sinua välttämättä pitämään siitä. Epäilemättä hänen työssä käymisestään aiheutuu sinulle monia ongelmia: myöhäisiä aterioita, ajoittaisia yksinäisyyden puuskia ja huolestuneisuutta. Olosi tuntuu helposti kurjalta, jos annat ajatustesi viipyä noissa vaikeuksissa. Toisaalta Raamattu sanoo: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35) Huomiosi kohdistaminen siihen, miten voit olla yhteistoiminnassa vanhempiesi kanssa ja auttaa heitä, estää varmasti sinua vaipumasta itsesääliin.

Ajattelehan, mitä esimerkiksi nigerialainen sanomalehti Sunday Sketch sanoi: ”YK:n tilastot paljastavat, että naiset tekevät kaksi kolmasosaa kaikesta työstä maailmassa, kun taas miehet yhden kolmasosan. – – On myös tultu siihen johtopäätökseen – –, että naiset kärsivät lähinnä liian suuren työmäärän aiheuttamasta pysyvästä väsymyksestä ja uupumuksesta, mikä vaikuttaa heidän terveyteensä.” Vaikka tämä saattaa pitää paikkansa erityisesti kehitysmaissa, usein myös vauraammissa länsimaissa naiset ovat samalla tavoin uupuneita yrittäessään täyttää osansa sekä perheenhuoltajana että -äitinä.

Oletko siksi myötätuntoinen? Rohkaisetko äitiäsi ja osoitatko arvostusta, kun havaitset, että hän on väsynyt pitkästä päivätyöstä? (Sananlaskut 25:11) Oletko yrittänyt tarjota apuasi kotiaskareissa? Vai teetkö niitä vastahakoisesti? (Vrt. 2. Korinttolaisille 9:7.) Eräs työssä käyvä äiti sanoi: ”Jos poikani ei auta ollenkaan, se tekee minut turhautuneeksi. Kun saavun kotiin ja työt ovat tekemättä, tulen hyvin masentuneeksi. Silloin ei enää huvita tehdä sellaista, mitä haluaisikin, esimerkiksi valmistaa hänelle maittavaa ateriaa.”

Kirja Working Couples (Työssä käyvät avioparit) huomautti lisäksi: ”Useimmat työssä käyvät vanhemmat joutuvat heti ulko-oven aukaistessaan lastensa kysymysten ja pyyntöjen ristituleen näiden vaatiessa heidän huomiotaan. – – Tuo kultainen hetki päivän lopussa on usein uupumuksen, kiireen ja huonotuulisuuden sävyttämä.” Entä jos antaisit kysymystesi ja vaatimustesi odottaa niin kauan, että äitisi tai isäsi ehtii hengähtää muutaman hyvin ansaitun minuutin?

Tyhjään kotiin tuleminen ei tietenkään ole mukavaa, mutta jos ’et pidä silmällä henkilökohtaisesti kiinnostuneena vain omia asioitasi, vaan myös henkilökohtaisesti kiinnostuneena vanhempiesi asioita’, voit selviytyä tilanteesta parhaalla mahdollisella tavalla. Tuleva artikkeli osoittaa, miten jotkut nuoret ovat tehneet sen. – Filippiläisille 2:4.

[Huomioteksti s. 22]

Jos äitisi käy työssä kodin ulkopuolella, hän todennäköisesti pitää sitä ainoana vaihtoehtona