Vapaudenpatsas – pitääkö se sen, mitä se lupaa?

HÄN on tullut maailmaan Ranskassa, mutta kaksivuotiaana hän sitten muutti pysyvästi Yhdysvaltoihin. Hän on nyt jo yli satavuotias, ja hänelle on juuri tehty miljoonia dollareita maksanut nuorennusleikkaus. Kuka tämä ”hän” on? Tämä ”vanha rouva” on New Yorkin Vapaudenpatsas, maailman kuuluisimpia patsaita.

46 metrin korkuisena ”vanha rouva” on myös maailman suurimpia patsaita. Jalusta mukaan luettuna sillä on korkeutta 93 metriä, joten sillä on hyvät näköalat New Yorkin lahdelle, vaikkei se näekään tyhjillä silmillään mitään. Se on ollut tervetuliaissymbolina miljoonille siirtolaisille kuluneitten sadan vuoden aikana. Miksi Vapaudenpatsaan pitäisi sitten kiinnostaa jokaista? Sen tähden, että se nimensä mukaisesti kuvaa vapautta, asiaa, joka nykyään varmasti koskettaa kaikkia ihmisiä. Vaikka aikaa on kulunut jo paljon ja nyt eletään vuotta 1986, niin vapautta ei tunneta kaikissa maissa ja monissa muissa sitä pyritään heikentämään.

Mistä syystä tämä patsas alun perin valmistettiin? Ja miksi vuosi 1986 on sille tärkeä vuosi? Onko sen ”kultainen ovi” edelleen yhtä avoinna ja ovatko sen takaa avautuvat mahdollisuudet edelleen yhtä kultaisia kuin ennenkin?

Merkittävät päivälliset

Vuonna 1865 oli Glatignyssä Ranskassa kokoontunut päivälliselle joukko ranskalaisia oppineita ja poliitikkoja. Heidät oli kutsunut professori Édouard de Laboulaye, Ranskan orjuutta vastustavan seuran puheenjohtaja. He kaikki ihailivat Yhdysvaltain perustuslakia ja sen valtiollista kehitystä. Isäntä ehdotti, että Yhdysvaltain kansalle lähetettäisiin lahja kunnianosoituksena Yhdysvaltoja ja sen sata vuotta kestänyttä itsenäisyyttä kohtaan, jonka se oli vuonna 1776 saanut Englannista.

Nämä keisarivallan alaisuudessa eläneet vapaamieliset ranskalaiset eivät toimineet täysin pyyteettömistä vaikuttimista. Charles Mercer kirjoittaa: ”Heidän ideansa kuului niihin keinoihin, joilla he halusivat saada sekä ranskalaiset että yhdysvaltalaiset tukemaan omaa poliittista päämääräänsä: kolmannen tasavallan perustamista [Ranskaan].” – Statue of Liberty.

Kuvanveistäjä jolla oli suuria ideoita

Yksi idean kannattajista oli kuvanveistäjä Auguste Bartholdi. France-aikakauslehden mukaan hän ”oli mieltynyt valtavan suuriin rakennelmiin jo Lähi-itään tekemällään matkalla, jolloin pyramidit olivat tehneet häneen suuren vaikutuksen”. Patsaalle sopivana muotoideana hänen mielessään väikkyi pitkään viittaan puettu nainen, joka oikeassa kädessään pitää palavaa soihtua.

Hankkeen toteutuminen kuitenkin viivästyi, sillä tuolloin ei ollut poliittisesti tarkoituksenmukaista kiinnittää keisarillisessa Ranskassa kovin paljon huomiota voimistuvan Pohjois-Amerikan tasavallan hyviin puoliin. Mutta kun keisari Napoleon III kukistui vuonna 1871, ajatus lahjan antamisesta Yhdysvalloille heräsi jälleen henkiin. Saman vuoden heinäkuussa Bartholdi kävi Yhdysvalloissa ja keksi tulevalle patsaalle mielestään mitä parhaimman paikan, New Yorkin lahdessa sijaitsevan pienen Bedloe’s Island -nimisen saaren (jonka nimenä vuodesta 1956 lähtien on ollut Liberty Island).

Bartholdin haavekuva vapauden maasta ei kuitenkaan vastannut todellisuutta. Charles Mercer selittää: ”Vaikka kaikki Yhdysvaltain mustat oli äskettäin julistettu vapaiksi, melkein kaikki olivat toivottoman köyhyyden, työttömyyden tai työn niukkuuden ja lähes täydellisen koulunkäymättömyyden orjuuttamia. Naisilla [yleensä] ei ollut edes äänioikeutta.”

Intoa pursuten Bartholdi jatkoi suunnitelmien laatimista mielessään vaikuttavan näköinen patsas. Niiden saatua muodon ilmeni, että hän oli liittänyt luonnokseensa vapaamuurarijärjestön symboleita: soihdun, kirjan vasempaan käteen ja päähän seitsenkärkisen otsarivan. Tämä ei varmaankaan ollut suuri yllätys, koskapa hän itse oli vapaamuurari.a

Syntymä Ranskassa, maailmanmaine Yhdysvalloissa

Bartholdin suunnitelmien toteutus vaati vielä toisenkin huomattavan ranskalaisen työpanosta. Hän oli Gustave Eiffel, joka myöhemmin tuli kuuluisaksi Pariisiin pystytetystä Eiffel-tornistaan. Hän suunnitteli ”rouvalle” teräksisen tukirangan kannattamaan lähes sadan tonnin painoisia kuparipäällysteitä, ”rouvan” ulkomuotoja ja viittaa.

Vuonna 1884 patsas, jonka alkuperäisenä nimenä oli ”Vapaus maailmaa valaisemassa”, oli kohonnut täyteen mittaansa yli niiden pariisilaisten verstaiden kattojen, joissa sitä oli rakennettu. Neljäs heinäkuuta samana vuonna se luovutettiin virallisesti Yhdysvaltain Pariisin suurlähettiläälle.

Se täytyi nyt kuljettaa uuteen kotimaahansa, joten ”rouvasta” tuli miljoonien muitten tavoin siirtolainen. Patsas purettiin osiin, pakattiin 200 laatikkoon ja kuljetettiin laivalla New Yorkiin. 26. lokakuuta 1886 pidettiin Vapaudenpatsaan vihkiäiset Bedloe’s Islandilla.

Korjaustyöt ja nuorennus

Lähes sata vuotta myöhemmin, vuonna 1984, oli nähtävissä, että tuulet, sateet ja myrskyt olivat jättäneet patsaaseen jälkensä. Niinpä patsas suljettiin yleisöltä, jotta sitä ehdittäisiin korjata ja se voitaisiin avata uudelleen itsenäisyyspäivän juhlallisuuksissa 4. heinäkuuta 1986.

Tämän New Yorkin tunnetuimman maamerkin muotoja ei kahteen vuoteen paljon erottanut rakennustelineitten takaa ranskalaisten ja amerikkalaisten asiantuntijoitten kunnostaessa sitä. Patsaan sisällä olleiden terästukien tilalla on nyt 1700 ruostumattomasta teräksestä tehtyä tankoa. Ranskalaiset entistäjät ovat vaivaa nähden silanneet uuden soihdun 24 karaatin lehtikullalla, jota meni 425 grammaa. Tällä määrällä on pieniä pinsettejä apuna käyttäen silattu kaikkiaan noin 17 neliömetriä, mutta silaaminen onnistui vain 12–13 neliösentin suuruiselle alueelle kerrallaan.

On tehty myös muita parannuksia ajatellen niitä kahta miljoonaa turistia, jotka vuosittain tulevat eri puolilta maailmaa katsomaan patsasta. Patsaaseen on asennettu Pohjois-Amerikan korkeimmalle nostava hydraulinen hissi. Sen nostokorkeus on 30 metriä, ja sen lasiseinäisessä hissikorissa vierailijat pääsevät jalustan päälle. Sieltä he kapuavat kierreportaita patsaan päähän.

Otsarivan seitsemän piikkiä, jotka kuvaavat seitsemää merta ja mannerta, on entistetty ja niitä on vahvistettu. New York Times -lehden mukaan yhtä näistä 2,7 metrin mittaisista piikeistä oli siirrettävä sen takia, että tuulen liikutellessa patsasta se oli tehnyt koholla olevaan oikeaan käteen reiän.

Vuoden 1986 satavuotisjuhlallisuudet

Miksi ”vanhan rouvan” satavuotispäivä herätti mielenkiintoa kaikkialla maailmassa? Lee A. Iacocca, Vapaudenpatsaan entistämissäätiön puheenjohtaja, sanoi juhlallisuuksien edellä: ”Patsaan edustamilla vapauden ihanteilla on yleismaailmallista kantavuutta, ja tästä tulee tapahtuma, jota kuunnellaan ja katsellaan ympäri koko maailman.” Hän selitti, että tämänkesäistä ”Vapauden viikonloppua” (3.–6. heinäkuuta) varten oli suunniteltu erilaisia tilaisuuksia, jotka tuovat New Yorkiin myös valtionpäämiehiä.

Juhlallisuuksiin osallistui paljon eri maista tulleita sotalaivoja ja monia purjelaivoja. Ainakin 117 maata oli saanut kutsun lähettää sotalaivojaan osallistumaan suureen kansainväliseen laivastoparaatiin. Lisäksi 141:tä maata oli pyydetty lähettämään suuria purjelaivojaan.

Satavuotispäivää juhlistettiin myös musiikilla ja ilotulituksella. Raketit ammuttiin 30:stä satamassa olleesta proomusta, ja ne valaisivat räiskynällään iltataivaan.

Vapaudenpatsaan maailmalle osoittaman tervetuliaistoivotuksen ilmentymänä myönsi korkeimman oikeuden puheenjohtaja lähellä sijaitsevalla Ellis Islandilla, entisellä siirtolaisten maihinnousu- ja tarkastuspaikalla, 5000 ihmiselle Yhdysvaltain kansalaisuuden. Samanaikaisesti vannoi 20000 muuta valansa muissa suurkaupungeissa eri puolilla maata. Tapahtumat välitettiin satelliitin avulla.

Nämä juhlamenot herättivät silti mielenkiintoisia kysymyksiä. Kuinka kauan ”vanha rouva” kykenee vielä pitämään ”kultaisen ovensa” sepposen selällään siirtolaisille? Onko sillä edelleen varaa kutsua maailman ’köyhiä ja ahdistettuja’ luokseen?

Vapauden sanoma ja todellisuus

Vuoden 1886 jälkeen on U.S.News & World Report -lehden mukaan ”lähes 40 miljoonaa siirtolaista käynyt sisään ’kultaisesta ovesta’ ja lopulta saanut Yhdysvaltojen kansalaisuuden”. Useimmat heistä ovat löytäneet paikkansa tässä toimeliaassa kansakunnassa. Puhtaasti aineellisesta näkökulmasta katsoen jotkut näyttäisivät päässeen hyvinkin pitkälle, sillä heistä on tullut miljonäärejä. Mutta siirtolaisvirralla on myös varjopuolensa.

Laillisten siirtolaisten lisäksi on myös paljon luvatta tulleita siirtolaisia. Mikä ajaa ihmisiä tällä tavalla Yhdysvaltoihin? John Crewdson kirjoitti: ”Pitipä Yhdysvallat tällaisesta roolista tai ei, niin sen täytyy vahvojen demokraattisten perinteittensä ja vertaansa vailla olevan vaurautensa johdosta tyytyä siihen, että siitä tulee entistä houkuttelevampi turvapaikka niille, jotka pakenevat poliittista tai taloudellista sortoa.” – The Tarnished Door.

Näitä kutsumattomia vieraita tulee etupäässä Meksikosta ja Keski- ja Etelä-Amerikasta. Usein heidän köyhyytensä muuttuu muuton johdosta vain toisenlaiseksi. Monet asuvat syöpäläisiä kuhisevissa rakennuksissa, joissa useimmat syntyperäiset yhdysvaltalaiset eivät suostuisi asumaan. Heidän on tyydyttävä heikoimmin palkattuihin ja halpa-arvoisimpina pidettyihin töihin. Miksi heitä sitten koko ajan virtaa lisää rajan yli Yhdysvaltoihin, kun kerran heitä odottaa siellä tällaiset olosuhteet?

Lydia Anderson vastaa tähän kysymykseen: ”Luvattomia siirtolaisia – kuten muitakin siirtolaisia – tulee sen takia, että – – elämä on edelleen siedettävämpää Amerikassa kuin siellä mistä he tulevat. Yhdysvaltain ja toisaalta Meksikon, Etelä-Amerikan ja kolmannen maailman maiden taloudellisen tilanteen välillä on huima ero. – – Siirtolaiset voivat usein ansaita täällä päivässä sen minkä hankkimiseen heiltä menisi kotona viikko tai kauemminkin – jos työtä ylipäätään olisi tarjolla.” – Immigration.

Eräs poliisi Yhdysvaltain rajavartiostosta sanoi kiertelemättä: ”Rajan takana ihmiset kuolevat nälkään. Heillä on kaikki voitettavanaan [tulemalla Yhdysvaltoihin] eikä heillä ole mitään menetettävää. Kun rikkaalla maalla on vieressään köyhä maa, syntyy väistämättä luvatonta siirtolaisuutta ongelmaksi asti.” (The Tarnished Door) Toisin sanoen köyhyyskin Yhdysvalloissa voittaa aina kotimaan olot.

Maahanmuuttoluvat eniten tarjoaville

Tänä vuonna ”vanha rouva” säteilee jälleen entisessä loistossaan ja kutsuu yhä uupuneita, köyhiä ja kodittomia hakemaan turvaa maansa rannoilta, mutta ei aivan samalla tavoin kuin ennen. Tänä päivänä Yhdysvalloissa arvostellaan voimakkaasti maan siirtolaispolitiikkaa. Jotkut pitävät sitä liian löyhänä, toiset taas liian ankarana. Jotkut katoliset ja protestanttiset papit tarjoavat luvattomille siirtolaisille turvapaikkaa, mutta toiselta puolelta vaaditaan tiukempaa kontrollia. Vapaudenpatsaan tervetuliaistoivotus on vääristymässä ja käymässä epäselväksi.

Esimerkkinä voidaan mainita ehdotus, jonka Julian L. Simon konservatiivisesta Heritage-säätiöstä äskettäin teki New York Timesin palstoilla: ”Myytäköön maahanmuuttoluvat huutokaupalla.” Hän on sillä kannalla, että maahanmuuttoluvat pitäisi vuotuisten siirtolaiskiintiöiden puitteissa myydä eniten tarjoaville. Simonin mukaan ostajat saisivat ”muuttaa heti ja maksaa myöhemmin tuloverotuksen yhteydessä. Maksujen laiminlyönti voisi johtaa karkotukseen.” Hänen mukaansa tällaisesta menettelytavasta olisi Yhdysvalloille paljon etua, sillä ”sen avulla löytyisivät ne, jotka erityisen hyvin kykenevät tuottamaan taloudellisesti suuriarvoisia hyödykkeitä”.

Millaisia ihmisiä tällainen ajatus kiinnostaisi? Julian Simon kirjoittaa: ”Kunnianhimoisia ihmisiä, joille Yhdysvalloilla on tarjottavanaan suuret, rikkaat markkinat, joilla he voivat vuolla paljon rahaa.” Hänen suunnitelmansa vaatisi voimakkaampien keinojen käyttämistä kaikkia luvattomia siirtolaisia vastaan. Tällainen politiikka tuskin olisi sopusoinnussa runoilija Emma Lazaruksen sanojen kanssa: ”Minulle köyhänne ja uupuneenne tuokaa, – – rannoiltanne kurjain tänne tulla suokaa.” Sanoman pitäisi päinvastoin kuulua: ”Minulle kunnianhimoisenne ja lahjakkaanne tuokaa, kurjanne ja sorrettunne pitäkää.”

Todellisen vapauden lähde

Mikä perimmältään ajaa ihmisiä sankoin joukoin siirtolaisuuden tielle? John Crewdson vastaa: ”Köyhyyden ja ylikansoituksen aiheuttama paine kaikkialla maailmassa sekä nälkä, poliittinen sorto ja sisällissota, joita muuten ei pääse pakoon.” Tällaisista ongelmista on kärsitty vuosisatoja, eikä mikään poliittinen järjestelmä ole kyennyt tarjoamaan pysyvää ratkaisua. Sen tähden herääkin kysymys: mistä me sitten voimme odottaa todellista vapautta – vapautta köyhyydestä, sorrosta, sairauksista ja kuolemasta?

Millään maalla ja millään poliittisella maailmankatsomuksella ei ole täysin tyydyttävää ratkaisua ihmiskunnan tarpeisiin. Mistä se johtuu? Siitä, että niihin soveltuu se sama periaate, jonka Pietari sovelsi luopiokristittyihin: ”Vaikka he lupaavat heille vapautta, he itse ovat turmeluksen orjia.” (2. Pietari 2:19) Saatanalla, ”valheen isällä”, on nykyinen maailmanjärjestelmä käskyvallassaan. Poliittiset vallat, joita Saatana valvoo näkymättömästä maailmasta käsin, ovat läpeensä turmeltuneita. Vapaus, arvot ja moraalikäsitykset uhrataan poliittisen tarkoituksenmukaisuuden ja itsekkään voitontavoittelun alttarilla. – Johannes 8:44; 1. Johannes 5:19.

Vastakohtana Jeesus Kristus sanoi 1900 vuotta sitten: ”Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus vapauttaa teidät.” Nämä sanat pitävät nykyään paikkansa yhtä lailla kuin silloinkin. Mistä totuudesta Jeesus sitten puhui? Hänen Pontius Pilatukselle antamansa vastaus tarjoaa yhden johtolangan: ”Sinä itse sanot sen, että olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten olen tullut maailmaan, että todistaisin totuudesta. Jokainen, joka on totuuden puolella, kuuntelee minun ääntäni.” – Johannes 8:32; 18:37.

Tämä totuus liittyy Jumalan lupaamaan hallitukseen, jota Kristus johtaa. Näyssä profeetta Daniel näki, miten Messias, ”Ihmisen Poika”, tuotiin Jumalan eteen. Luemme Raamatusta: ”Hänelle [Messiaalle] annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa.” – Daniel 7:13, 14.

Todellista vapautta ei siis ole missään muualla kuin Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen Jumalan perustaman valtakuntahallituksensa alaisuudessa. Pian hänen vanhurskas hallitusvaltansa tekee lopun kaikesta sorrosta ja sairauksista ja kuolemasta täällä maan päällä. Tällaiseen vapauteen kannattaa varmasti tutustua. – Matteus 6:9, 10; Ilmestys 21:3, 4.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 15]

Vapaudenpatsas ja Manhattanin pilvenpiirtäjiä

[Lähdemerkintä]

New York Convention & Visitors Bureau

[Kuvan lähdemerkintä s. 12]

New York Convention & Visitors Bureau