”Oi, jospa kaikki olisivat profeettoja!”

PAAVI Johannes Paavali II osoitti seuraavan viestin eräälle Raamattua arvostavien katolilaisten kokoukselle: ”Lähetän sydämelliset terveiseni niille, jotka ovat kokoontuneet tähän Katolisen raamattuapostolaatin maailmanliiton yleiskokoukseen, ja vakuutan heille olevani hengessä läsnä. Olen hyvin iloinen saatuani tietää, että tälle kokoukselle ovat olleet innoituksen antajina kokousteemaa valittaessa Mooseksen sanat ’oi, jospa kaikki olisivat profeettoja’ (4. Moos. 11:29) ja että se on soveltanut tätä ajatusta tehtäviin, joita se aikoo ryhtyä suorittamaan.” – Sanomalehti L’Osservatore Romano, 24.8.1984.

Katolisen sisälähetyksen uudet tuulet

Katolisen raamattuapostolaatin maailmanliiton kolmas yleiskokous pidettiin Bangaloressa Intiassa elokuussa 1984. Valtuutettuja tuli 53 maasta. Liiton syntysanat lausuttiin Roomassa vuonna 1969, kolme vuotta sen jälkeen kun paavi Paavali VI oli antanut eräälle Roomassa olleelle saksalaiselle kardinaalille tehtäväksi tutkia katolisen kirkon tarpeet Raamattuun liittyvissä kysymyksissä. Tällä hetkellä liiton puheenjohtajana toimii Italiassa sijaitsevan Livornon piispa Ablondi.

Viestissään paavi Johannes Paavali kehotti liittoa myös tarkastelemaan uudelleen tavoitteitaan, kun hän sanoi: ”Liiton velvollisuutena on tehdä Jumalan sanan ääreen pääseminen helpoksi katolilaisille kaikkialla maailmassa. – – Kaiken kirkon toiminnan ja todistamisen pitää tosiaankin perustua elävään Sanaan. – – Jumalan kansan ’profeetallista virkaa’ tulee tietoisesti hoitaa aitona sananpalveluksena. – – Osallistuessamme Sanan kääntämiseen, painamiseen ja levittämiseen me tyydytämme niiden tarpeita, jotka kaipaavat ja janoavat Jumalan sanaa (Aam. 8:11). Tämä soveltuu myös niiden kasvattamiseen ja opettamiseen, jotka jonakin päivänä vihkiytyvät opettamaan ja saarnaamaan Raamattua.”

Loppujulkilausumassaan tämä sisälähetyskokous esitti teemansa mukaisesti: ”Liitto on selvillä siitä, että mikäli kaikki Jumalan kansaan kuuluvat aikovat näytellä profeetallista osaansa, heillä täytyy olla käytettävissään Jumalan sana (kullakin oma Raamattunsa omalla kielellään). Heillä on oikeus saada opetusta Raamatun tuntemuksessa. – – Tämä kokous vahvistaa uudelleen sen, että Raamatulla on keskeinen asema kirkon evankelioimistyössä.”

Mahdoton tilanne

Katolilaisia kehotetaan siis nyt paitsi lukemaan Raamattua myös osallistumaan aktiivisesti Raamatun ympärille keskittyvään evankelioimiseen. Tämä on kiitettävää. Mutta näin he joutuvat mahdottomaan tilanteeseen.

Ensinnäkin katolinen kirkko opettaa, että traditio menee Raamatun edelle. Miten perusteltua on odottaa, että katolilaisesta tulee innokas Raamatun opettaja, jos hänen on samalla pysyttävä uskollisena kirkolleen? Esimerkiksi hän lukee Raamatusta: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” (Hesekiel 18:4, 19) Hänen kirkkonsa opettaa kuitenkin, että sielu on kuolematon ja että kaikki sielut ovat joko helvetissä, limbuksessa, kiirastulessa tai taivaassa. Kumpaa hänen pitäisi opettaa, katolisia opinkappaleita vai Raamattua?

Sitä paitsi katolisen kirkon hyväksymät raamatunlaitokset sisältävät huomautuksia, jotka voivat vain jäytää lukijan luottamusta Raamattuun Jumalan henkeyttämänä sanana. Esimerkiksi The New American Bible -käännös alkaa paavi Paavali VI:n allekirjoittamalla siunauksella, ja käännöksen johdanto-osassa ”Miten Raamattua tulee lukea” todetaan: ”Mistä lukija tietää, milloin tarkastellaan historiaa ja milloin taas käytetään kuvakieltä? – – Useimmilla tiedemiehillä on se käsitys, että ihminen on jotenkin kehittynyt alemmista eliölajeista. Tällainen tieto on auttanut kristittyjä ajattelemaan uudelleen sitä miten Jumala on tehnyt luomistyönsä ja ymmärtämään, etteivät 1. Mooseksen kirjan 2. ja 3. luku opeta antropologiaa, vaan ovat vertaus, jolla meille halutaan opettaa se läksy, että synti on kaiken pahan juuri.”

Tämän katolisen Raamatun lukijoille kerrotaan siis jo ennen kuin he ovat päässeet 1. Mooseksen kirjan alkulehdille, että se mitä he nyt alkavat lukea, ei olekaan historiaa, vaan pelkästään vertauskuvallista tekstiä. Se on samaa kuin jos sanottaisiin, että Jeesus perusti kristillistä yksiavioisuutta koskevan todistelunsa vertauskuvalle käyttäessään esimerkkinä Aadamia ja Eevaa. (Matteus 19:3–9; 1. Mooseksen kirja 1:27; 2:24) Lisäksi jollei koko ihmiskunnalla ole samaa kantaisää, putoaa Kristuksen lunastusuhria koskevalta kristillisyyden perusopilta pohja pois. – Matteus 20:28; Roomalaisille 5:12, 17–19; 1. Korinttolaisille 15:45.

Samainen katolinen Raamattu saattaa epäilyksen alaiseksi Raamattuun muistiin merkittyjen Jeesuksen sanojen aitouden. Johdanto-osassaan ”Miten Raamattua tulee lukea” se sanoo: ”Meidän tulee muistaa, että evankeliuminkirjoittajien tarkoituksena ei ollut kirjoittaa tieteelliset kriteerit kestävää historiaa. – – Oliko Jeesus mukana näissä keskusteluissa? Vastasiko hän täsmälleen niin kuin Raamatussa kerrotaan? Siitä ei ole täyttä varmuutta.”

Miten vilpittömät katolilaiset voivat Raamattua lukiessaan uskoa siihen ja ”vihkiytyä opettamaan ja saarnaamaan Raamattua” toisille, kun heidän kirkkonsa antaa julkaisuluvan tällaisille uskoa murentaville lausunnoille? Samankaltaisia uskoa heikentäviä lausuntoja voidaan löytää The Jerusalem Bible -käännöksestä sekä muista katolisista Raamatuista ja tietosanakirjoista. Rehellisyyden nimessä on kuitenkin lisättävä, että monet protestanttiset raamatunselitysteokset heikentävät aivan yhtä tuhoisasti uskoa Raamattuun.

Kaikki tosi kristityt OVAT profeettoja

The New American Bible sanoo aivan oikein: ”Profeetalla tarkoitetaan ’sellaista, joka puhuu jonkun toisen’, varsinkin Jumalan, puolesta. Se ei välttämättä merkitse sitä, että hän ennustaisi tulevaisuutta.” Paavi Johannes Paavali II on sanonut: ”Jumalan kansan ’profeetallista virkaa’ tulee tietoisesti hoitaa aitona sananpalveluksena.” Mutta kuten olemme nähneet, katolilaisten on mahdotonta olla Jumalan sanan, Raamatun, tosi profeettoja eli todistajia, elleivät he samalla paljasta vääräksi katolisen kirkon oppia, joka pääosin perustuu perimätietoon.

Loppujulkilausumassaan Bangaloren kokous ilmaisi, että tarvitaan varsinkin nuorten ja köyhien keskuuteen suunnattua raamattuopetusta, sekä huokeita Raamattuja ja huokeaa raamatullista opetuskirjallisuutta, raamatunkäännöksiä ja raamatunkääntäjiä ja kokopäiväisiä työntekijöitä. Edelleen osoitettiin, että kaikkien kristittyjen pitäisi saarnata ja opettaa, elää Raamatun mukaan ja ”lukea aikain merkkejä”.

Sinua varmaankin kiinnostaa tietää, että Jumalalla on maan päällä kansa, johon kuuluvat ovat kaikki Jumalan profeettoja eli todistajia. Heidät tunnetaan kaikkialla maailmassa Jehovan todistajina. Rakkaudesta Jumalaan ja hänen Sanaansa kohtaan he suorittavat kautta maailman raamatullista opetustyötä vanhojen ja nuorten, rikkaitten ja köyhien keskuudessa. Heillä on satojatuhansia vapaaehtoisia kokoaikaisia työntekijöitä, joista jotkut kääntävät ja painavat Raamattuja ja raamatullista opetuskirjallisuutta, jota levitetään pientä korvausta vastaan ja jopa ilmaiseksi. Heillä on apunaan miljoonia osa-aikaisia työntekijöitä. Kuka tahansa heistä mielellään auttaa sinua ”lukemaan aikain merkkejä” ja oppimaan sen suurenmoisen toivon, jonka Jumalan sana, Raamattu, tarjoaa.

[Huomioteksti s. 8]

”Evankeliuminkirjoittajien tarkoituksena ei ollut kirjoittaa historiaa”, väittää The New American Bible

[Kuva s. 9]

Tosi kristityt ovat profeettoja siinä mielessä, että he opettavat toisille Jumalan sanaa

[Kuvan lähdemerkintä s. 7]

UPI/Bettmann Newsphotos