Nuoret kysyvät:
Miksi omatuntoni vaivaa minua?
KOLMETOISTAVUOTIAAN Sorayan paino vain putosi – eikä se johtunut mistään uusimmasta dieetistä vaan kuten Soraya selittää: ”Jouduin koulussa huonoon porukkaan. Tiesin seuran kyllä olevan huonoa, mutta toverit painostivat minua jatkuvasti. Pian minulla oli poikaystävä, joka käytti huumeita.” Mitä tekemistä tällä kaikella sitten oli hänen painonsa putoamisen kanssa? ”Omatuntoni vaivasi minua niin kovasti, etten voinut syödä.”
Seitsenvuotiaan Alexin havaittiin piinaavan itseään. Hän oli kaatanut riisinjyviä lattialle ja konttasi niiden päällä paljain polvin, niin että se teki kipeää. Syynä tähän oli se, että Alex ei ollut totellut vanhempiaan ja oli siksi päättänyt rangaista itseään.
Molemmat näistä nuorista reagoivat, vieläpä melko voimakkaasti, siihen, mitä Raamattu kutsuu omaksitunnoksi, sisäiseksi ääneksi, joka on kiusannut Jumalan palvelijoitakin, kun he ovat tehneet jotakin väärää. ”[Ei ole] luissani rauhaa”, kirjoitti Daavid tehtyään aviorikoksen. (Psalmi 38:4) Myös Joosefin veljet kärsivät syyllisyydentunteista, kun he olivat mustasukkaisen vihan puuskassa myyneet Joosefin orjuuteen. Yli 20 vuotta myöhemmin he muistivat yhä, miten Joosef oli ’anonut heiltä armoa’. Miten ahdistavan tuon muiston on täytynytkään olla! – 1. Mooseksen kirja 37:18–36; 42:21.
Huono omatunto voi tosiaankin tuottaa tuskaa ja aiheuttaa tunneperäistä ahdistusta. Sitä vastoin hyvä omatunto tuottaa tyydytystä ja iloa! Epäilemättä juuri sen vuoksi Neuvostoliitossa tehdyn tuhansia nuoria koskeneen tutkimuksen mukaan ”puhdasta omaatuntoa pidettiin kaikkein tärkeimpänä” elämänarvona. (Soviet Monthly Digest, heinäkuu 1983) Kristityille tärkeintä on kuitenkin se, että Raamattu käskee ’säilyttämään hyvän omantunnon’. (1. Pietari 3:16) Miten sitten voi säilyttää hyvän omantunnon? Ensiksikin täytyy ymmärtää, mikä omatunto on ja miten se toimii.
Mikä omatunto on?
Yli sata vuotta sitten italialainen kirjailija Carlo Collodi keksi kuuluisan lastensatunsa Pinocchiosta, puisesta nukkepojasta, jolla oli kyky joutua hankaluuksiin. Puhuva hyönteinen, Samusirkka, kuritti ja oikaisi usein Pinocchiota. Se oli itse asiassa Pinocchion omatunto. Sinäkin voit samoin verrata omaatuntoasi ääneen tai hälytyskelloon, joka soi joko ennen kuin olet tehnyt väärin tai oikein, tai sen jälkeen.
Eräs keksijä on käyttänyt hyväkseen tätä käsitettä kehittämällä laitteen, jota kutsutaan laihdutusomaksitunnoksi. Se on paristolla toimiva laite, joka kiinnitetään jääkaappiin tai keittiön kaapin oveen. Joka kerta kun ovi avataan ääni sanoo: ”Taasko sinä syöt? Häpeäisit vähän.”
Mutta toisin kuin Samusirkka tai jokin ihmistekoinen laite, sinun omatuntosi on jokin sisälläsi. Raamattu kuvailee omaatuntoa sisäiseksi ’todistajaksi’, joka osoittaa, onko jokin teko oikein vai väärin. (Roomalaisille 2:15) Mistä tämä omantunnon kyky sitten on lähtöisin?
Synnynnäinen kyky
On totta, että opimme paljon siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, vanhemmiltamme ja toisilta. Raamattu osoittaa siitä huolimatta, että omatunto on synnynnäinen. Roomalaiskirjeen 2:14:ssä puhutaan siitä, miten ”kansojen ihmiset – – luonnostaan tekevät lakiin kuuluvaa”.
Näyttää siis siltä, että moraalin perusperiaatteet kuuluvat luonnostaan ihmisen ajatteluun. Muista, että ihminen on luotu ”Jumalan kuvaksi”, ja hän heijastaa siksi jossakin määrin jumalista viisautta ja oikeudenmukaisuutta. (1. Mooseksen kirja 1:27) Tämä on epäilemättä syy siihen, miksi kansoilla kautta maailman on lakeja, jotka tuomitsevat murhan, varastamisen ja sukurutsauksen.
Omantunnon ääni voidaan kuulla pientenkin asioiden ollessa kyseessä. Eräässä tavaratalossa vedottiin sen vuoksi ihmisten omaantuntoon myymällä muovikasseja lukitsemattomasta automaatista. Raha-aukon yläpuolella roikkui kyltti, jossa luki: ”Omatuntosi on ainoa suojani.” Se että useimmilla ihmisillä on toimiva omatunto koituu tosiaan meidän hyödyksemme. Muutoin henkemme ja omaisuutemme olisivat vielä pahemmassa vaarassa!
Valmenna sitä!
Vaikka omatunto on synnynnäinen, se on kaikkea muuta kuin erehtymätön. Raamattu esimerkiksi puhuu sellaisista, joilla on ”heikko” omatunto. (1. Korinttolaisille 8:7) Väärien tietojen vuoksi sellaiset ihmiset voivat olla taipuvaisia reagoimaan liioitellusti joihinkin tilanteisiin ja kärsivät siksi tarpeettomasta levottomuudesta. Toisaalta joidenkuiden ”omatunto on kuin poltinraudalla merkitty”. (1. Timoteukselle 4:2) Heidän omatuntonsa on turta kuin liha, joka on poltinraudan arpeuttama.
Mietipä Adolf Eichmannin, natsirikollisen, tapausta. Hänet tuomittiin ja hirtettiin siksi, että hän oli ollut osallisena kuuden miljoonan juutalaisen murhaan. Vaivasivatko häntä koskaan syyllisyydentunteet? Psykiatri I. S. Kulscar kysyi häneltä juuri tätä, mihin Eichmann vastasi: ”Vaivasivat toki, kerran tai pari pinnattuani koulusta.” Miten kieroutunutta! Eichmann oli ilmeisesti oppinut vaientamaan omantuntonsa. Psykoanalyytikko Willard Gaylin sanookin: ”Luonnevikaisen tai epäsosiaalisen ihmisen pohjimmainen vika on se, ettei hän kykene tuntemaan syyllisyyttä.”
Miten voit sitten olla varma siitä, että omatuntosi toimii oikein? Ensiksikin sitä täytyy valmentaa oikein. Miten? Tutkimalla ja mietiskelemällä Jumalan sanaa. Tämä auttaa sinua hienosäätämään omaatuntoasi siten, että opit Jumalan mittapuut ja ’uudistat mielesi’. (Roomalaisille 12:2) Kun omatuntosi on oikein valmennettu, se ei ainoastaan kurita sinua sen jälkeen, kun olet tehnyt väärin, vaan se auttaa sinua välttämään väärintekemistä – silloinkin, kun lähelläsi ei ole ketään, joka hyväksyisi tai paheksuisi tekojasi.
Kuuntele sitä!
Pelkästään sen tietäminen, mikä on oikein ja mikä väärin, ei kuitenkaan merkitse kaikkea. Sinun täytyy oppia kuuntelemaan omaatuntoasi, jotta se auttaisi sinua! Tämä ei tietenkään merkitse sitä, että kulkisit koko ajan ympäriinsä syyllisyyttä tuntien tai ryhtyisit äärimmäisiin toimiin rangaistaksesi itseäsi. On toki selvää, että me olemme epätäydellisiä. Mutta Raamattu sanoo Psalmissa 103:13: ”Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.” Jumalan armo ja anteeksianto auttavat meitä elämään epätäydellisyyksinemme.
Omantunnon kolkutuksen tulisi kuitenkin toisinaan kannustaa meitä ryhtymään oikeisiin tekoihin. Lester David kirjoittaa Senior Scholastic -lehdessä: ”Petitkö lupauksen, rikoitko säännön, teitkö vastoin kieltoa, loukkasitko jotakuta, valehtelitko, petitkö? – – Pyydä anteeksi jos voit, korjaa väärinteko sopivimmalla mahdollisella tavalla. Puhu siitä jonkun kanssa.” Alussa mainittu Soraya teki juuri näin. Sen sijaan että hän olisi vain tuntenut syyllisyyttä, hän keskusteli asioista vanhempiensa kanssa. Hän kertoo, että hän ”alkoi tuntea olonsa paljon paremmaksi” noudatettuaan vanhempiensa neuvoja.
Kun tosiaan toimit Raamatun ohjeiden avulla valmennetun omantuntosi mukaan, silloin saat siitä hyötyä. Esimerkiksi eräs Bill-niminen nuorimies meni mukaan nuorisojengiin. Mutta Bill kertoo mitä sitten tapahtui: ”Näin yhden ystäväni joutuvan vankilaan murhasta. Omatuntoni kertoi silloin minulle, että se kaikki oli typerää – se ei tosiaankaan ollut minua varten!” Mutta tunsiko Bill ainoastaan syyllisyyttä ja antoiko hän asian jäädä siihen? Ei, sillä hän sanoo: ”Lähdin jengistä.”
Muuan Tony-niminen nuorimies antoi omantuntonsa auttaa häntä toisella tavalla. Tony on Jehovan todistaja. Hänen omatuntonsa sai hänet käyttämään vapaaehtoisesti 90 tuntia siihen, että hän käy ihmisten luona ja opettaa heille Raamattua. (Matteus 24:14; 28:19, 20) ”Nautin todella ihmisten tapaamisesta”, kertoo Tony. ”Lisäksi minulla oli hyvä osa-aikatyö ja oma auto ja pidin asuinpaikastani. Aloin kuitenkin tuntea syyllisyyttä siitä, etten tehnyt enemmän – palvellut siellä, missä minun kaltaisiani nuoria miehiä tarvittiin enemmän.”
Miten erinomainen esimerkki toimivasta omastatunnosta! Tony toimi omantuntonsa mukaan ja tarjoutui palvelemaan Jehovan todistajien maailmankeskuksessa, missä tuotetaan Raamattuja ja Raamatun tutkimisen apuvälineitä, jollainen myös tämä lehti on. Hän on palvellut siellä nyt yhdeksän vuotta!
Kuunteletko sinä omantuntosi ääntä? Se voi olla, kuten muuan nuori sanoi, kuin ”tosi ystävä, joka käyttää aikaa ja näkee vaivaa oikaistakseen sinua”. Se voi myös kannustaa sinua täyttämään henkilökohtaiset ja kristilliset vastuusi. Sinun täytyy kuitenkin valmentaa sitä oikein ja kuunnella sitä! Omatunto on tosiaan suurenmoinen lahja. Kunnioita sitä ja käytä sitä hyvin.
[Huomioteksti s. 14]
Vaikka omatunto on synnynnäinen, se on kaikkea muuta kuin erehtymätön. Sitä täytyy valmentaa oikein
[Kuva s. 13]
Huono omatunto voi aiheuttaa suurta tunneperäistä ahdinkoa