”Pyhä lehti” joka saavutti suosiota

Eurooppalaiset käyttivät tupakkaa kolme vuosisataa lääkkeenä. Lääkärit määräsivät kasvia erilaisiin vaivoihin pahanhajuisesta hengityksestä aina känsiin asti. Kaikki alkoi vuonna 1492, jolloin Kolumbus miehineen ensimmäisinä eurooppalaisina, jotka näkivät tupakan, havaitsivat Länsi-Intian saariston asukkaiden polttavan alkeellisia sikareita heimoseremonioissaan.

Kauan ennen Kolumbusta lähes kaikki Pohjois-, Väli- ja Etelä-Amerikan varhaiset kansat pitivät tupakkaa pyhänä. Alun perin tupakanpoltto oli noitatohtorien ja pappien oikeus ja tehtävä. He käyttivät sen huumaavaa vaikutusta saadakseen aikaan näkyjä juhlallisten heimoriittien aikana. ”Tupakka liittyi läheisesti heidän jumaliinsa”, kertoo historioitsija W. F. Axton, ”paitsi heidän uskonnollisissa menoissaan, myös heidän parannusmenetelmissään, jotka kaikki olivat tavalla tai toisella yhteydessä heidän uskontoonsa.” Mutta vaikka espanjalaisten ja portugalilaisten tutkimusmatkailijoitten huomion olisikin aluksi kiinnittänyt tupakan lääkinnällinen käyttö, sitä alettiin pian käyttää myös nautintoaineena.

”Sytytän taas uuden savukkeen sir Walter Raleigh’ta kiroten”, lauloivat Beatlesien John Lennon ja Paul McCartney. Sir Walter, jota on sanottu ”parhaiten tunnetuksi englantilaiseksi piipun huvipolton puolestapuhujaksi”, kasvatti tupakkaa maatilallaan Irlannissa. Hän teki parhaansa, jotta tavasta olisi tullut suosittu hienostopiireissä. Aikaansa edellä hän tuo mieleen ’savukkeiden vuosisadan’ tupakkateollisuusmiehet ja mainosmiehet.

Mutta ei sir Walterin viehätysvoima vaan Euroopassa käyty kolmikymmenvuotinen sota teki 1600-luvusta ”piipun kulta-ajan”, sanoo Jerome E. Brooks. Hänen mukaansa ”pääasiassa sodan vaikutuksesta tupakointi levisi halki Euroopan mantereen” ja Aasiaan ja Afrikkaan. Samanlainen kehitys oli antava sysäyksen savukkeiden aikakaudelle.