Tupakoimattomuus – soveltuuko se yhteen kristillisyyden kanssa?
”Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.” – 1. Kor. 7:1.
OLI heinäkuun 18. 1953, sen päivän aatto, jolloin Jehovan todistajain Uuden maailman yhteiskunnan konventin piti alkaa Yankee Stadiumilla New Yorkin kaupungissa. Innokkaitten ja uteliaitten katselijoitten joukossa stadionin ulkopuolella nähtiin nuori mies, joka poltti savuketta. Vaikka siellä oli toisiakin, jotka polttivat, niin tämä erityinen nuorukainen kiinnitti kuitenkin huomiota. Miksi? Koska hänellä oli myös merkki, mikä ilmaisi hänet yhdeksi Jehovan todistajista. Kun hänen kanssaan ryhdyttiin keskustelemaan, niin hän ilmaisi asuvansa aivan stadionin lähellä ja kiinnostuneensa vasta äskettäin Jehovan todistajain työhön sekä että se todistaja, joka johti Raamatun tutkistelua hänen kodissaan, ei ollut kertaakaan ottanut puheeksi tupakoimisasiaa.
Miksi Jehovan todistajat paheksuvat tupakan käyttöä? Kieltääkö Raamattu nimenomaan polttamisen selvin sanoin? Ei, se ei tee sitä. Mutta koko Raamatun henki on, että tupakan käyttö ei sovellu yhteen tosi kristillisyyden kanssa.
Kristus Jeesus teki yhteenvedon tosi kristillisyydestä sanoen: ”Rakasta Herraa [Jehovaa], sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi” ja ”rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”. (Matt. 12:30, 31) Tupakankäyttöä ei voida saada sopusointuun näitä kahta suurta käskyä kohtaan osoitettavan tottelevaisuuden kanssa noin kymmenestä eri syystä.
YHTEENSOVELTUMATON ENSIMMÄISEN KÄSKYN KANSSA
Jehovan rakastaminen kaikesta voimastamme merkitsee sitä, että me annamme Jumalan palvelukseen parhaan, mitä ruumiimme voi antaa. Mutta me emme suinkaan voi tehdä sitä, jos me noudatamme tahallamme tapoja, mitkä vahingoittavat ruumistamme. Ja tupakan käyttö on vahingollista. Tutkijat, jotka työskentelevät neljässä enimmän arvonantoa nauttivassa tutkimuskeskuksessa Yhdysvalloissa, pitivät äskettäin kokouksen ja ilmoittivat, että keuhkosyövän lisääntymisestä ja eräistä verenkierto- ja sydänvioista täytyy syyttää suoraan lisääntyvää savukkeenpolttoa. Ja eräs lääkäri ja kirjailija, joka oli kymmenen vuotta erään suurehkon tupakkayhtiön tutkimusten ohjaaja, varoittaa tupakan sisältävän kolmekymmentä eri ainetta, kuten nikotiinia, arsenikkia, alkoholia ja ammoniakkia. Hänen sanojensa mukaan ”tupakka sisältää yhtä hyvän myrkkykokoelman, kuin minkä voi tavata mistä tahansa pienestä pakkauksesta”.
Kristityillä on paljon ja tärkeää työtä tehtävänä, ja he tarvitsevat kaiken voiman, minkä heidän ruumiinsa voi antaa. Jos kunnioituksen ruumistamme kohtaan pitäisi riittää ehkäisemään tupakankäyttö, niin varmasti kunnioituksen Jumalan palvelusta kohtaan pitäisi vielä voimakkaammin vaikuttaa sen käyttämistä vastaan. Tupakankäyttö ei sovellu yhteen sen kanssa, että me rakastamme Jumalaa kaikesta voimastamme.
Jehovan rakastaminen kaikesta sydämestämme, mielestämme, sielustamme ja voimastamme merkitsee myös hänen palvomistaan puhtain ruumiin. Jehova ja kaikki hänen yhteydessään, hänen Sanansa ja järjestönsä, ovat puhtaita ja vanhurskaita. Tupakka likaa ruumiin, hengityksen, vaatteet ja kodin. Raamattu kehoittaa meitä olemaan koskematta tai olematta missään tekemisissä sen kanssa, mikä on epäpuhdasta, ja tämä soveltuu kirjaimelliseen yhtä hyvin kuin kuvaannolliseenkin epäpuhtauteen: ”Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.” ”Kaikki lihan saastutus” sisältää tupakankin aiheuttaman saastutuksen. Meitä neuvotaan lisäksi, ettei meillä saa olla ”minkäänlaista saastaisuutta” ja että meidän tulee ”panna pois kaikki saastaisuus”. – 2. Kor. 7:1; Ef. 5:3; Jaak. 1:21; 2. Kor. 6:17; Kol. 3:5–9.
Meidän ruumiimme ovat Jumalan pyhän hengen astioita, saviastioita, mitkä sisältävät evankeliuminpalveluksen aarteen ja mitkä on sen tähden pidettävä puhtaina. Tupakan tahraamat ja tupakan kyllästämät ruumiit, vaatteet ja kodit eivät sovellu yhteen kristillisyyden kanssa. – 2. Kor. 4:7.
Jehovan rakastaminen kaikesta sielustamme merkitsee edelleen myös hänen rakastamistaan kaikin keinoin, mitkä ovat käytettävissämme, ja ne sisältävät rahammekin. Koska tupakka ei ole välttämätön hyvinvoinnillemme, vaan päinvastoin vaikuttaa vahingollisesti terveyteemme, niin ei ole mitään puolustusta sille, että tuhlaamme rahamme siihen. Jos me poltamme laatikon savukkeita päivässä, niin me olemme kuluttaneet vuodessa tupakkaan 20 000–30 000 markkaa. Monet polttavat enemmän kuin laatikollisen päivässä. Miten paljon parempi onkaan käyttää se raha Jumalan valtakunnan totuuden levittämisen auttamiseksi ulkomailla tai Valtakunnan todistuksen tukemiseksi omalla alueellamme! Tai siten säästetty raha voitaisiin käyttää matkamme maksamiseen johonkin Jehovan todistajain kansainväliseen konventtiin tai raittiin huvituksen ja rentoutumisen hankkimiseksi itsellemme ja perheillemme. Tupakoimistottumus merkitsee tosiaan rahantuhlausta, mikä ei sovellu yhteen tosi kristillisyyden kanssa.
Ja edelleen: Jehovan rakastaminen koko sielustamme merkitsee, että meidän tahtomme täytyy olla hänen tahtonsa, alamainen hänelle ja vain hänelle. Raamattu osoittaa, että me olemme hänen orjiaan sen perusteella, että meidät on ostettu Kristuksen verellä ja että me olemme antautuneet tekemään Jumalan tahdon, ja siksi me emme voi olla ihmisten emmekä minkään pahan tavan orjia. (1. Kor. 6:20; 7:23) Meidän täytyy olla vapaita ihmisiä, mutta me emme saa kuitenkaan käyttää vapauttamme moraalisen pahuuden verhona. – 1. Piet. 2:16.
Mutta on hyvin tunnettu tosiasia, että tupakka on huumausaine, enimmän käytetty kaikista huumausaineista. Huumausaineet muodostuvat tavaksi ja saattavat ihmisen orjuuteensa. Monet henkilöt myöntävät, että he jatkavat tupakoimista vain, koska he eivät voi lakata. Vaikka jotkut kerskuvat, että he voisivat lopettaa sen, jos haluaisivat, niin tuollaiset kerskaukset ovat kuitenkin luultavimmin selittelyä, koska he eivät ole halukkaita myöntämään olevansa tupakoimistottumuksen orjia. Me olemme sen orjia, mitä me tottelemme, ja tupakoimistavan orjuus ei sovellu yhteen kristillisyyden kanssa, mikä on vapaa.
Jos me rakastaisimme Jumalaa kaikesta sydämestämme, mielestämme, sielustamme ja voimastamme, niin meidän täytyisi myöskin välttää kaikkea hänen vihollisensa, Saatana Perkeleen, saastuttamaa. Israelilaisia kiellettiin ankarasti olemasta missään tekemisissä pakanallisen epäjumalanpalveluksen kanssa missään muodossa, eikä kristittyjen laki ole vähemmän ankara. (1. Kor. 10:19–24) Historialliset tosiasiat osoittavat, että Amerikan intiaanit käyttivät pääasiallisesti tupakkaa ”merkityksellisimpien ja juhlallisimpien heimomenojen” yhteydessä, mitkä olivat luonnollisesti pakanallisen paholaistenpalvonnan kyllästämät. Tämä tupakan alkuperäinen käyttö on jälleen eräs syy, miksi sen käyttö nykyään ei sovellu yhteen kristillisyyden kanssa.
EI SOVELLU YHTEEN LÄHIMMÄISEN RAKKAUDEN KANSSA
Tosi kristillisyys sellaisena, kuin Kristus Jeesus näytti sen, merkitsee myöskin lähimmäisemme rakastamista niinkuin rakastamme itseämme, sen lisäksi, että se vaatii meitä rakastamaan Jehova Jumalaa kaikesta sydämestämme, mielestämme, sielustamme ja voimastamme. – Mark. 12:31.
Ottaen huomioon ne monet vahingolliset aineet, joita tupakansavu sisältää, kysymme: Rakastammeko me lähimmäistämme niinkuin itseämme, teemmekö me toisille, niinkuin tahtoisimme heidän tekevän itsellemme, kun saastutamme tupakansavulla heidän hengittämänsä ilman, vaikka monet heistä eivät tupakoi, vaan pitävät tupakansavua hyvin vastenmielisenä? Emme suinkaan! Me voimme puhaltaa oman savumme pois itsestämme ja siten vähentää sen itsellemme tekemää vahinkoa olemalla hengittämättä sitä keuhkoihimme, mutta miten on toisten laita? Ja kaikki tämä on erityisesti anteeksiantamatonta, kun se tehdään kodeissa, työpaikoissa tai yleisissä kulkuneuvoissa huonolla säällä. Sellainen ajattelemattomuus ei sovellu totisesti yhteen kristityn lähimmäisenrakkauden kanssa.
Lähimmäistemme rakastaminen niinkuin rakastamme itseämme vaatii myöskin meitä antamaan hyvän esimerkin. Niinkuin me emme tahtoisi toisten kompastuttavan itseämme eikä vaikuttavan itseemme väärällä tavalla, niin meidän pitäisi myöskin olla huolellisia siinä, ettemme pane toisia kompastumaan emmekä vaikuta pahasti heihin. Paavali olisi kieltäytynyt syömästä määrättyä lihaakin, jos se olisi saattanut toisen kompastumaan. Ja hän neuvoi Timoteusta: ”Ole sinä uskovaisten [uskollisten] esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa.” (1. Tim. 4:12; 1. Kor. 8:13) Onko ajattelemattomuus lähimmäistemme tai kristittyjen tovereittemme hengellisen hyvinvoinnin suhteen yhteensoveltuva kristillisyyden kanssa?
Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunta on saanut edelleen maineen siitä, että se on puhdas järjestö, ja se tunnustetaan evankeliuminpalvelijain yhteiskunnaksi. Meidän tulee evankeliuminpalvelijoina olla erittäin tarkkoja siinä, että vaikutuksemme toisiin on hyvä. Monet, jotka ovat ”tietoisia hengellisestä tarpeestaan”, jotka ”isoavat ja janoavat vanhurskautta”, voivat ennakkoluuloisesti olla haluttomia ottamaan vastaan meiltä apua, jos he huomaavat meidän käyttävän tupakkaa. Me olemme ”teatterinäytelmä maailmalle”, meidän on noudatettava Kristuksen Jeesuksen antamaa esimerkkiä, me olemme lähettiläitä hänen sijastaan. (Matt. 5:3; 5:6; 1. Kor. 4:9, Um; 1. Piet. 2:21; 2. Kor. 5:20) Voisimmeko kuvitella Kristuksen Jeesuksen polttavan? Jollemme voi sitä tehdä, niin meidän täytyy myöntää, ettei tupakanpoltto ole sovellutettavissa yhteen kristillisyyden kanssa.
Ja lopuksi on olemassa toivo saada iankaikkinen elämä Jehovan vanhurskaassa uudessa maailmassa. Ihmiset eivät käytä tuossa uudessa maailmassa mitään huumausaineita, sillä siellä ei ole kipua, surua eikä kuolemaa. Se on puhdas maailma, ja sen asukkaat ovat puhtaita. Voimmeko me iloita tuosta uudesta maailmasta, jos me menemme sinne tupakoimistavan orjina? Koska meillä on tämä puhtaan uuden maailman toivo, niin sen pitäisi auttaa meitä olemaan puhtaita nytkin, sillä eikö meidän tule elää nyt samojen ohjeitten ja periaatteitten mukaan, mitkä silloinkin vallitsevat? Onko näin ollen johdonmukaista polttaa nyt tupakkaa, samalla kun tarjoamme toisille haluttavaa ihanan puhtaan uuden maailman toivoa, missä maailmassa ei tupakoida?
EI OLE MITÄÄN TODISTUKSIA TUPAKAN PUOLESTA
Jotkut väittävät, että koska Raamattu ei nimenomaan kiellä tupakan käyttöä, niin sitä vastaan ei voi olla mitään sanomista. Mutta nämä sivuuttavat sen historiallisen seikan, että tupakankäyttö oli rajoittunut läntisellä pallonpuoliskolla asuneisiin intiaaneihin tuon pallonpuoliskon löytämiseen asti, joten ei ollut mitään syytä mainita tai kieltää tupakkaa Jehovan palvelijoilta.
Jotkut väittävät taas, että on epäjohdonmukaista olla niin jyrkkä tupakkaan nähden ja kuitenkin sallia alkoholipitoisten juomien käyttö, niinkuin Jehovan todistajat tekevät. Mutta huomattakoon, että Raamattu sanoo Jehova Jumalan varanneen viinin tekemään ihmisen sydämen iloiseksi, ja Paavali neuvoi Timoteusta ottamaan vähän viiniä vatsansa tähden. Se oli käynyttä viiniä, sillä ilman nykyisiä säilytyskeinoja ei rypälemehu voinut pysyä käymättömänä. Mutta jos sinä et tarvitse sitä, niin ei ole tarpeellista käyttää sitä. (Ps. 104:15; 1. Tim. 5:23) On luonnollisesti väärin juoda liian paljon, samoin kuin on väärin syödäkin liikaa, ja siksihän Raamattu tuomitsee sekä mässäyksen että juopottelun. Sellaisissa maissa kuin Ranskassa, Saksassa ja Italiassa olevat kristityt evankeliuminpalvelijat, jotka juovat viiniä tai olutta säännöllisesti aterioillaan, eivät aiheuta mitään häpeää Jehovalle eivätkä vahingoita ruumistaan noudattamalla kansan tapaa. Viinin ja senkaltaisten juomien kohtuullinen käyttö soveltuu yhteen kristillisyyden eli Jehova Jumalan rakastamisen kanssa kaikesta sydämestämme, mielestämme, sielustamme ja voimastamme sekä lähimmäisemme rakastamisen kanssa niinkuin itseämme rakastamme. Mutta muista kohtuullisuus, niin ettet tule koskaan juovuksiin!
Mutta tupakka ei ole ravintoa, se on tottumukseksi tuleva huumausaine. Kun sitä otetaan ensiksi elimistöön, niin se aiheuttaa tavallisesti sairautta, mikä osoittaa, että ruumis kapinoi myrkkyä vastaan. Tupakoimistapa vahingoittaa ihmisen terveyttä, on epäpuhdas, rahan tuhlausta, orjuuttaa käyttäjänsä; sen alkuperä liittyy paholaistenpalvontaan, eikä mikään tällainen sovellu yhteen sen kanssa, että me rakastamme Jehovaa kaikesta sydämestämme, mielestämme, sielustamme ja voimastamme. Ja koska se saastuttaa ilman, mitä toisten täytyy hengittää, antaa heille huonon esimerkin ja tekee huonon vaikutelman uuden maailman yhteiskunnasta, niin sen käyttö ilmaisee lähimmäisen rakkauden puutetta. Se, että tupakoitsijat ovat taipuvaisia olemaan välinpitämättömiä toisten oikeuksista, ilmenee niiden tulipalojen määrästä, jotka huolimattomat tupakoitsijat ovat aiheuttaneet ja joita on yksistään Yhdysvalloissa noin 15 prosenttia eli 100 000 tulipaloa vuodessa huolimattomien tupakoitsijoitten tilillä. Jehovan uudessa maailmassa ei polteta tupakkaa.
Jotkut polttavat jännittymisen, hermostumisen tai levottomuuden vuoksi. Mutta näiden pitäisi tunkeutua tilansa syyhyn eikä ottaa vahingollista huumausainetta oireitten lievittämiseksi. Itsetutkistelu saattaisi ilmaista sellaisia piirteitä kuin ahneus, kilpailu tai kunnianhimo; tai se saattaa ilmaista kaksimielisyyttä, tai sitten syyllisen omantunnon pistot voivat olla sen aiheuttajina. Sellaisissa tapauksissa on ’jumalisuus ja tyytyväisyys eli omaansa tyytyminen’ paranne. – 1. Tim. 6:6.
Kymmenettuhannet Jehovan kristityt evankeliuminpalvelijat ovat olleet joskus tupakoimistavan orjia, mutta he ovat lopettaneet sen, koska he ovat havainneet sen soveltumattomaksi kristillisyyteen. Kaikki, jotka ottavat kristillisyyden vakavasti, hylkäävät sen varmasti, jos se vaivaa heitä. Tupakoimisen voi lopettaa, jos haluaa sitä todellisesti. On oltava täysin vakuuttunut siitä, että tupakoiminen ei miellytä Jehova Jumalaa, että se ilmaisee lähimmäisen rakkauden puutetta eikä ole hyvä tupakoitsijalle ruumiillisesti, henkisesti, hengellisesti eikä moraalisesti. Ohimennen sanoen, osoittakoon tupakoitsija lähimmäisen rakkautta pitämällä paheensa omana tietonaan ja ollen levittämättä hulluuttaan, kunnes on voittanut sen. (Sananl. 13:16) Niinkuin apostoli Paavali sanoi: ”Kaikkeen minulla on tarmoa hänen avullaan, joka antaa voimaa minulle.” Tämä sisältää voiman voittaa tupakoimistottumuksen. – Fil. 4:13, Um.