Miksi kuolleita esi-isiä palvotaan yhä?

Herätkää-lehden Etelä-Afrikan-kirjeenvaihtajalta

”LÄNSIMAINEN sivistys”, kirjoitti protestanttinen lähetyssaarnaaja Willoughby vuonna 1928, ”riittää sinänsä antamaan kuoliniskun kuolleitten esi-isien palvonnalle.” Hänen ennustuksensa vastaisesti esi-isien palvonta kuitenkin kukoistaa Afrikassa edelleen. Monet elävät alituisessa kuolleitten esi-isiensä pelossa. Ja kun sairauksia ilmaantuu, monet kääntyvät yhä meedioiden ja noitatohtoreiden puoleen toivoen, että sairaiden kuolleet esi-isät voisivat parantaa heidät.

Miksi sitten kuolleita esi-isiä yhä palvotaan huolimatta siitä, että kristikunta on yrittänyt uutterasti juuria sen pois? Pane merkille, mitä tietosanakirja Encyclopædia Britannica sanoo: ”Esi-isien palvontaa vastaa kristillisyydessä vainajien ja pyhimysten palvonta.” Tällaiset ’vastaavuudet’ johtuvat siitä kristikunnan uskomuksesta, että ihmisellä on kuolematon sielu. Ironista kylläkin, kristikunnan lähetyssaarnaajat ovat pikemminkin vahvistaneet afrikkalaisten uskomusta, että heidän kuolleet esi-isänsä voivat auttaa ja vahingoittaa heitä. Tri Ngubane sanoo kirjassaan Body and Mind in Zulu Medicine (Ruumis ja mieli zulujen lääketieteessä): ”Kristitty zulu, joka elää oman heimonsa asuma-alueella, ei yleensä näe kristillisten käsitysten ja omien esi-isiin liittyvien käsitystensä välillä mitään ristiriitaa.”

Jotkut meediot ja noitatohtorit ovat jopa liittyneet joihinkin kristikunnan kirkkoihin. Zimbabwen yliopistossa toimivan tri Chavundukan suorittama tutkimus osoitti, että 145 kansanparantajan keskuudessa oli metodisteja, roomalaiskatolilaisia, anglikaaneja, seitsemännen päivän adventisteja ja Hollannin reformoidun kirkon jäseniä. ”Kirkkokunnan jäsenyys ei estä yksilöä osallistumasta perinteisen uskonnon harjoittamiseen”, hän sanoi lopuksi.

Toinen syy siihen, että esi-isien palvonta kukoistaa edelleen, on nykyaikaisen lääkintähenkilöstön puute. Jokaista 5000 afrikkalaista kohti on vähemmän kuin yksi lääkäri, ja joillakin alueilla käy vain sairaala-auto silloin tällöin. Kansanparantajia, ennustajia ja noitatohtoreita taas on tarjolla runsaasti. Niinpä on yksinkertaisesti helpompaa tavoittaa noitatohtori kuin yliopistokoulutuksen saanut lääkäri.

On hämmästyttävää, että monet potilaat ovat täysin tyytyväisiä saamaansa hoitoon. ”Näiden parantajien palvelukset”, kirjoittivat psykiatrit Griffiths ja Cheetham eteläafrikkalaisessa lääketieteellisessä lehdessä, ”näyttävät osoittautuneen merkittävän tehokkaiksi sekä fyysisten että tunne-elämän häiriöiden lievittämisessä, ja kirjoittajien mielestä [kansanparantajat] tulevat aina jakamaan merkittävän osan afrikkalaisen yhteiskunnan terveyspalveluista – –. Silloinkin kun mustaihoiset tunnustavat länsimaiset hoitotavat arvokkaiksi ja tehokkaiksi, niiden hyväksyminen on usein vain osittaista, ja monet – – kääntyvät iSangoman (meedion) puoleen sairaalahoidon jälkeen ’täydentääkseen’ hoitonsa.” – South African Medical Journal.

Jotkut terveydenhoitoviranomaiset ovat sen vuoksi päättäneet, etteivät he yritäkään tehdä loppua kansanparantajien toiminnasta, vaan yrittävät sen sijaan olla yhteistoiminnassa heidän kanssaan. Vuonna 1979 roomalaiskatolinen kirkko esimerkiksi tuki Ghanassa ohjelmaa, jonka tarkoitus oli antaa kansanparantajille terveydenhoidon alkeiskoulutusta. Vuoteen 1980 mennessä 41 kansanparantajaa oli perehdytetty länsimaisiin hoitomenetelmiin. Antropologi tri Warren totesi, että ”tämä ohjelma heijastaa muuttunutta asennetta kansanparantajia kohtaan. Nyt heitä pidetään arvokkaina liittolaisina työskenneltäessä terveydenhuolto-olojen parantamiseksi.”

Menneinä aikoina kirkko vastusti meedioiden ja noitatohtoreiden toimintaa, mutta nyt se on muuttanut menettelyään. Samalla kun se hyväksyy nykyaikaisen lääketieteen suuntaukset se yrittää säilyttää niiden jäseniensä tuen, jotka pitävät yhä kiinni esi-isiä koskevista uskomuksistaan.

Mikä selittää parantumiset?

Miksi sitten afrikkalaiset kansanparantajat useinkin onnistuvat parantamaan sairauksia? Epäilemättä joillakin yrteillä, joita on määrätty lääkkeeksi, on lääketieteellistä merkitystä. Myös psykosomaattisilla syillä voi olla vaikutuksensa. Joka tapauksessa tietäjät ja noitatohtorit näyttävät onnistuvan sellaisten sairauksien parantamisessa, joihin länsimaisen lääketieteen menetelmät eivät ole tehonneet. Voisiko yrttien käyttö pelkästään selittää tämän? Se on epätodennäköistä. Onko sitten mahdollista, että kuolleet voivat todellakin auttaa eläviä?

Ei ainakaan katolisen lähetyssaarnaajan ja lääkärin, tri Kohlerin mukaan. Hän on sanonut afrikkalaisten tietäjien toiminnan olevan ”ovelien huijareitten tai hullujen työtä”. Todellakin monet kristikunnan jäsenet häpeävät tunnustaa näkymättömien, yli-inhimillisten henkivoimien olemassaoloa.

Näiden yli-inhimillisten henkivoimien olemassaoloa ei kuitenkaan voi noin vain syrjäyttää. Esimerkiksi Edinburghin yliopistossa Skotlannissa pidettiin joitakin vuosia sitten seminaari, jonka teemana oli ”Noituus ja parantaminen”. Professori Jahoda sanoi pitämässään esitelmässä: ”Monet opiskelijoista, joita opetin siellä olivat hyvin älykkäitä – –. Olin todella hämmästynyt havaitessani, että useat heistä tuntuivat olevan täysin vakuuttuneita monien sellaisten ilmiöiden olemassaolosta, joihin heidän ’kollegansa’ tässä maassa eivät alkuunkaan uskoisi.’

’Voisivatko kuolleet esi-isät sittenkin auttaa tai vahingoittaa eläviä’, jotkut miettivät. Raamattu vastaa selkeästi: ”Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään.’ (Saarnaaja 9:5) Kun ihminen kuolee, ”hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin”. (Psalmit 146:4) Ei ole olemassa ihmisruumiista erkanevaa kuolematonta sielua, joka voisi parantaa tai pelotella eläviä. Raamattu osoittaa selvästi, että ”se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava”. (Hesekiel 18:4; Roomalaisille 3:23) Mikä sitten selittää kaikki ne ilmiöt, jotka esiintyvät kuolleitten esi-isien palvonnan yhteydessä? Saatana Panettelijan johtamat pahat henkiluomukset eli demonit! (Ilmestys 12:9, 12) Ilmeisesti Saatanan demoniseuraajat tuntevat mielihyvää voidessaan eksyttää ihmisiä esiintymällä heidän kuolleina esi-isinään. – Vrt. 1. Samuelin kirja 28:7–19.

Tosin kristikunnan papisto usein kiihkeästi kieltää demoneiden olemassaolon. Mutta itse Jeesus Kristus kohtasi Saatanan henkilökohtaisesti. (Luukas 4:1–13) Raamattu jopa kertoo, kuinka hän ajoi pahoja henkiä ulos demonien kiusaamista ihmisistä. (Luukas 4:33–37; 8:27–33; 9:37–42) Esi-isiään palvovat ihmiset ovat siten tahtomattaan yhteistoiminnassa ihmisen pahimman vihollisen, Saatanan, kanssa!

Monet ovat vapautuneet kuolleitten pelosta

Jehovan todistajat ovat auttaneet monia afrikkalaisia vapautumaan kuolleitten pelosta ja luopumaan esi-isien palvonnasta opettamalla heille Raamatun totuuksia. Se ei ole aina ollut helppoa. 19-vuotias Thembukwazi-niminen poika alkoi tutkia Raamattua. Kun hän oli oppinut, että on väärin palvoa esi-isiään, hän kieltäytyi kiittämästä kuolleita omaisiaan eräässä perherituaalissa. Se loukkasi hänen perheensä jäseniä niin paljon, että hänen oli lopulta lähdettävä kotoa. Itse asiassa se Jehovan todistajien perhe, joka otti pojan luoksensa asumaan, uhattiin murhata! Thembukwazi jatkoi kaikesta huolimatta Raamatun tutkimista, ja hänet kastettiin vuonna 1979 Jehovan todistajaksi.

Alphina-niminen nainen joutui myös kamppailemaan vapautuakseen taikauskoisesta palvonnasta. Muuan Etelä-Afrikassa Hammarsdalessa toimivan nasarealaisen kirkon pappi, perehdytti hänet spiritismiin. Hän kutsui Alphinan asumaan yhteen kodeistaan ja lupasi, että tämä saisi ”erikoislahjan” kuolleilta esi-isiltään, jos hän muuttaisi sinne. Alphina hyväksyi tarjouksen, mutta pian alkoi ilmaantua ongelmia. ”Pahat henget hyökkäsivät ankarasti kimppuuni”, Alphina muistelee. ”Ruumiini vapisi hyvin voimakkaasti ja sitten tuntui kuin lihaksiani olisi revitty jollain terävällä esineellä.” Pian hän saikin ”lahjan” – kyvyn suorittaa ”ihmeparannuksia”! Demoneitten hyökkäykset kuitenkin jatkuivat, ja neljän vuoden kuluttua hän erosi kirkosta epätoivoisena.

Hän joutui myöhemmin kosketuksiin erään Jehovan todistajan kanssa, joka alkoi tutkia hänen kanssaan Raamattua. ”Minulle selvisi täysin, että ne, joiden luulin olevan kuolleita esi-isiäni, olivatkin todellisuudessa pahoja henkiä. Niinpä tuhottuani esineet, jotka liittyivät demonismiin”, hän sanoo, ”vapauduin pahojen henkien vaikutuksesta.” – Apostolien teot 19:18–20.

Noitatohtori hylkää esi-isien palvonnan

Nuori Simon oli edistynyt meediosta noitatohtoriksi. ”Kieltääkö Raamattu ihmisiä ryhtymästä meedioiksi tai noitatohtoreiksi?” hän kysyi Joyce-serkultaan, joka on Jehovan todistaja. ”Kieltää”, tämä vastasi ja näytti Raamatusta 5. Mooseksen kirjan 18. luvun jakeita 10–12, joissa sanotaan: ”Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen. Sillä jokainen, joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle, ja sellaisten kauhistusten tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi.”

Usein ne, jotka ajattelevat saaneensa ”kutsun” toimia noitatohtoreina, pelkäävät, että tuosta ammatista luopuminen olisi kohtalokasta. Simon kuitenkin kiinnostui Raamatun totuudesta ja alkoi tutkia sitä säännöllisesti.

Joyce kertoo: ”Tutkistelun alkuvaiheessa demonit hyökkäsivät joskus Simonin kimppuun. Saatoin nähdä, kuinka hänen ruumiinsa alkoi kauttaaltaan täristä. Aloin rukoilla aina heti niiden hyökättyä, ja demonit lähtivät tiehensä. Näiden hyökkäysten vuoksi päätin tutkia Simonin kanssa kirjasta Näkymättömät henget – auttavatko vai vahingoittavatko ne meitä?a Aloitin myös siitä lähtien jokaisen tutkistelun rukouksella, jossa pyysin Jehova Jumalan apua, jotta demonit eivät häiritsisi meitä. Tämän jälkeen demonit eivät enää koskaan häirinneet raamatuntutkistelujamme.” – Matteus 6:9, 13.

Aikaa myöten Simon edistyi ja lakkasi toimimasta noitatohtorina. Hän heitti myös kaikki noituuteen liittyvät esineet jokeen. ”Sitä pidetään afrikkalaisessa yhteisössä vaarallisena”, selittää Joyce, ”ja Simonin isä olikin huolissaan. Hän kertoi asiasta sille noitatohtorille, joka oli valmentanut Simonia. Tämä mies sanoi, että Simonin kuolleet esi-isät tappaisivat hänet, koska hän ei enää totellut heitä.”

Mutta Simon on yhä elossa! Hänet kastettiin vuonna 1983 Jehovan todistajaksi. ”Olen iloinen, että Jehova auttoi minua vapautumaan demonien palvonnasta”, sanoo Simon.

Iloisia ovat myös ne tuhannet, jotka ovat vapautuneet samalla tavalla kuolleitten esi-isien pelosta!

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 24]

Kristikunnan opetukset ovat vahvistaneet kuolleitten esi-isien palvontaa Afrikassa

[Huomioteksti s. 25]

Jehovan todistajat auttavat ihmisiä ymmärtämään, että kuolleet ovat tiedottomassa tilassa