Vanhemmat, suojelkaa lapsianne
MITÄ tekisit, jos poikasi kertoisi, että hänen koulutoverinsa painostavat häntä ottamaan huumeita? Tai miten suhtautuisit asiaan, jos tyttäresi kertoisi, että pojat ahdistelevat häntä koulussa?
Et varmaankaan hukkaisi hetkeäkään tehdäksesi jotakin asian hyväksi. Yrittäisit ottaa selvää tosiasioista ja katsoa, mitä voisit tehdä lapsesi suojelemiseksi. Sinusta tuntuu, että isänä tai äitinä suhtautuisit juuri näin. Mutta todellisuudessa näin ei aina tapahdu. Vanhempien saadessa selville tällaiset asiat on jo yleensä liian myöhäistä. Aivan liian usein ainoa reaktio on: ”Miten tällaista saattoi tapahtua minun pojalleni (tai tyttärelleni)?”
Nuoret paineen alaisina
Jos olet isä tai äiti, niin tiedätkö millaisen paineen alaisina lapsesi ovat? Oletko perillä siitä, mitä he joutuvat päivittäin kohtaamaan? Apostoli Pietari varoitti: ”Pysykää järkevinä, olkaa valppaat. Teidän vastustajanne, Panettelija, vaeltaa ympäri niin kuin karjuva leijona etsien kenet niellä.” (1. Pietari 5:8) Vaikka Saatanalla on tähtäimessä koko ihmiskunnan, sekä nuorten että vanhojen, voittaminen ja orjuuttaminen, hän on selvästikin suurempi uhka kokemattomille nuorille ja painostaa heitä näin ollen ankarasti.
Harkitsehan vain muutamia esimerkkejä. Japanissa ilmestyvä Mainichi Daily News -lehti kertoo otsikon ”Alaikäiset syyllisiä 52 prosenttiin kaikista rikoksista” alla, että nuorisorikollisuudessa ”14-vuotiaiden tekemät rikokset johtavat tilastoja”. Yhdysvalloissa on 3,3 miljoonaa 14–17-vuotiasta nuorta, jotka kärsivät alkoholiongelmasta, joka kuudes teini-ikäinen käyttää huumeita säännöllisesti ja teini-ikäiset äidit synnyttävät vuosittain lähes puoli miljoonaa aviotonta lasta. Tosiasia on, että asutpa missä tahansa, lapsesi eivät ole immuuneja koko maailman yli pyyhkäisevälle nuorisorikollisuuden, väkivallan ja moraalittomuuden aallolle.
Sinä voit auttaa heitä
Kaikki tämä tähdentää sitä, että nykynuoret ovat mukana vaikeassa taistelussa. Tajuavatpa he sitä tai eivät, he tarvitsevat kypsien, kokeneiden ihmisten apua voidakseen selviytyä siitä voittajina. Jos olet isä tai äiti, niin pystytkö antamaan lapsillesi sellaista apua? Ja oletko halukas ryhtymään tarvittaviin ponnisteluihin heidän auttamisekseen?
Lasten auttamisesta on sanottu ja kirjoitettu hyvin paljon; tätä aihetta koskevista neuvoista ei ole puutetta. Itse asiassa ongelma onkin ennen kaikkea sen ratkaisemisessa, mitä näistä monista ristiriitaisista mielipiteistä tulisi noudattaa. Joku asiantuntija esimerkiksi saattaa sanoa, että selkäsauna tekee hyvää. Toinen sanoo, ettei lapselle saisi koskaan antaa selkään. Tai joku asiantuntija saattaa neuvoa, ettei tulisi palkita lasta hänen saavutuksistaan, ellei halua hemmoteltua lasta. Joku toinen taas on sitä mieltä, että kiitokset ja palkkiot ovat ehdottoman tärkeitä, ellei halua epävarmaa lasta. Ei siksi ole mikään ihme, että erään torontolaisen lastensairaalan henkilökuntaan kuuluvan sanoja lainataksemme nykyään elää ”vanhempien sukupolvi, joka miltei pelkää vanhempana olemista”.
Koska olet nähnyt, miten vakava tilanne on ja miten monet ovat epäonnistuneet, saatat ihmetellä, onko tänä aikana yleensä mahdollista kasvattaa lapsista kypsiä, tasapainoisia ja ennen kaikkea jumalisia yksilöitä. Ennen kuin vaivut siihen käsitykseen, että se on mahdotonta, muista mitä apostoli Paavali kirjoitti: ”Te isät, älkää ärsyttäkö lapsianne, vaan kasvattakaa heitä jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa.” (Efesolaisille 6:4) Jumala ei olisi varmastikaan antanut vanhemmille tällaista vastuuta, jos sitä ei pystyttäisi täyttämään.
Esimerkillinen perhe
Nooa ja hänen perheensä elivät meidän aikaamme muistuttavana aikana. Raamatun kertomuksen mukaan tuohon aikaan ”Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, – –Jumala näki, että maa oli turmeltunut; sillä kaikki liha oli turmellut vaelluksensa maan päällä”. – 1. Mooseksen kirja 6:5, 12.
Miltä sinusta tuntuisi, jos sinun täytyisi kasvattaa lapsesi tuollaisissa olosuhteissa? Kun vertaamme 1. Mooseksen kirjan 5:32:ta 7:6:een, huomaamme, että kaikki Nooan pojat syntyivät vedenpaisumusta edeltäneiden sadan vuoden aikana. Ja kuitenkin olosuhteet olivat jo 120 vuotta ennen vedenpaisumusta niin huonot, että Jehova Jumala sanoi: ”Minun Henkeni ei ole vallitseva ihmisessä iankaikkisesti, koska hän on liha. Niin olkoon hänen aikansa satakaksikymmentä vuotta.” – 1. Mooseksen kirja 6:3.
Tällaisista epäedullisista olosuhteista huolimatta Nooa ja hänen vaimonsa kasvattivat menestyksellisesti kolme poikaansa jumalaapelkääviksi nuoriksi miehiksi. Koska he olivat tottelevaisesti yhteistoiminnassa vanhempiensa kanssa, he säilyivät elossa vedenpaisumuksesta, joka tuhosi tuon jumalattoman sukupolven.
Mikä oli Nooan menestyksen avain? Apostoli Paavali henkeytettiin sanomaan Heprealaiskirjeen 11:7:ssä: ”Uskon vaikutuksesta osoitti Nooa, kun hänelle oli annettu jumalallinen varoitus siitä mitä ei vielä nähty, jumalanpelkoa ja rakensi arkin huonekuntansa pelastamiseksi.” 1. Mooseksen kirja 6:22 kertoi itse asiassa: ”Nooa teki näin; aivan niin kuin Jumala hänen käski tehdä, niin hän teki.”
Nooan uskollisuus ja ahkeruus Jehovan edessä olivat epäilemättä juurruttaneet syvästi hänen poikiensa mieleen sen, miten tärkeätä heidän oli ilmaista näitä samoja ominaisuuksia elämässään. Arkin rakentamisen yhteydessä hänen on täytynyt viettää paljon aikaa työskennellen, puhuen ja tehden kaikenlaista heidän kanssaan. Ja koska Nooa oli ”vanhurskauden saarnaaja”, hänen on täytynyt opettaa omalle perheelleen Jumalan lait ja vaatimukset. Tämän johdosta Nooan perhe säilyi elossa tuon muinaisen ”jumalattomien maailman” lopusta. – 2. Pietari 2:5.
Mitä sinä voit tehdä
Näin ollen tulisi olla varsin selvää, että vanhempien omalla esimerkillä on tärkeä osa lasten opettamisessa ja valmentamisessa menestyksellisesti. Kun erästä lehtimiestä pyydettiin mainitsemaan suurin este, minkä vanhemmat kohtaavat lasten kasvattamisessa, hän vastasi yksinkertaisesti: ”He itse.” Vanhemmat jotka eivät itse harjoita sitä, mitä saarnaavat, toimivat omien etujensa ja lastensa etujen vastaisesti. (Vrt. Roomalaisille 2:21–23.) Johdonmukaisuus on tässä suhteessa ehdottoman tärkeää. Vanhempien täytyy siksi kysyä itseltään: Mitkä ovat mielestäni elämän tärkeimpiä asioita? Millaisia ovat omat tavoitteeni?
5. Mooseksen kirjan 6:7:ssä vanhempia käsketään: ”Teroita niitä [Jehovan sanoja] lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.” Tämä merkitsee ajatustenvaihtoa. Kaikenlainen puhuminen ei kuitenkaan ole välttämättä ajatustenvaihtoa. Muuan 17-vuotias poika kertoo, että hän yritti kahteen otteeseen puhua äidilleen koulussa kohtaamastaan huumeongelmasta. ”Äiti käski minun pysyä erossa [huumeiden välittäjistä]”, hän sanoi. Auttoiko se? Ilmeisesti ei, koska poika tunsi yhä olevansa satimessa painostuksen vuoksi, eikä hän tiennyt, miten päästä vapaaksi.
Kun nuorten eteen tulee ongelmia, joita he eivät pysty ratkaisemaan, he turvautuvat yleensä ensiksi vanhempiinsa vastausten saamiseksi – ja se on hyvä. Mutta tuollainen luottamus voi helposti tuhoutua, jos vanhemmat eivät suhtaudu ymmärtäväisesti lastensa tilanteeseen. Vaikka ratkaisua ei heti löytyisikään, niin viestintäyhteydet pysyvät avoinna, kun osoitetaan ymmärrystä.
Myös ojennus on välttämätöntä lasten kasvatuksessa. Eräs Raamatun sananlasku sanoo: ”Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä.” – Sananlaskut 29:15.
Jonkin aikaa sitten Houstonin poliisilaitos levitti Texasissa kirjasta, jonka nimi on ”12 ohjetta rikollisten lasten kasvattamiseksi”. Sen ironisen liioitteleva tyyli voi vetää huulet hymyyn, mutta lähes jokainen näistä selventävistä ”ohjeista” liittyy jollakin tavoin ojennukseen tai sen puuttumiseen. Tässä muutama esimerkki:
◻ ”Ala pienokaisesta lähtien antaa lapselle kaikki mitä hän haluaa. Tällä tavoin hän kasvaa uskomaan, että maailma on hänelle elatuksen velkaa.”
◻ ”Kun hän oppii rumia sanoja, naura hänelle. Tämä saa hänet luulemaan, että hän on nokkela. – –”
◻ ”Älä anna hänelle minkäänlaista hengellistä valmennusta. Odota kunnes hän täyttää 21 vuotta, ja anna hänen sitten ’ratkaista itse’.”
◻ ”Vältä ’väärin’-sanan käyttöä. Se voi saada aikaan syyllisyyskompleksin. – –”
Kristityt vanhemmat ovat luonnollisesti kiinnostuneita lastensa kasvattamisesta ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa”. (Efesolaisille 6:4) Se ei onnistu ponnistelematta, ilman suurta vaivannäköä. Vaikka siihen pitäisi sijoittaa kuinka paljon tahansa aikaa ja ponnisteluja, niin mikään ei ole liikaa, kun lopputuloksena on elämä teille ja lapsillenne. – 5. Mooseksen kirja 6:2.
Antoisa tehtävä
”Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti”, sanoo psalmista. (Psalmit 127:3) Ajan kulumisesta ja yhteiskunnallisten tapojen muuttumisesta huolimatta tuo lausunto pitää yhä paikkansa. Osoitus siitä voidaan nähdä monissa, monissa Jehovan todistajien kristilliseen järjestöön kuuluvissa nuorissa, jotka ovat kasvaneet vastuuntuntoisiksi, kunnioitettaviksi ja neuvokkaiksi nuoriksi ihmisiksi. He ovat kunniaksi itselleen, vanhemmilleen ja ennen kaikkea Luojalleen, Jehova Jumalalle.
Sinä voit saada palkaksi lastesi kasvattamisesta tuollaisia tyydyttäviä tuloksia, jos ryhdyt nyt toimiin valmentaaksesi, opettaaksesi ja suojellaksesi heitä.
[Kuva s. 20]
Johdonmukainen ohjaus, hyvät viestintäyhteydet ja rakkaudellinen ojennus ovat välttämättömiä lastenne valmentamisessa