Nälkäinen maailma – ei ole kysymys vain ravinnosta
”35 miljoonaa ihmistä näkee nälkää ’kuivuuden vaivaamassa Afrikassa”
”Nälänhätä ja byrokratia näännyttävät mantereen”
”Kuivuutta, kuolemaa ja epätoivoa”
OLET varmasti viime vuosina nähnyt paljon näiden kaltaisia lehtiotsikoita. Niiden ohessa on yleensä kuvia nälkäisistä lapsista, joilla on tyhjä katse ja turvonnut maha, tai kurjista pakolaisleireistä, jotka ovat tupaten täynnä pelkkää luuta ja nahkaa olevia ihmisiä, tai rutikuivasta maasta, jossa lojuu eläinten raatoja. Tällaiset näyt jäävät pakostakin kummittelemaan mieleen.
Itse kirjoitukset ovat yhtä järkyttäviä. Erikoisnumerossaan Courier-lehti, yksi Yhdistyneitten Kansakuntien virallisista julkaisuista, mainitsee monien olleen vielä kymmenen vuotta sitten optimistisia ja lisää: ”Nykyään on kuitenkin pakko myöntää, että maailman huono-osaisten ahdinko vääjäämättä pahenee. Nälkä on jokapäiväinen uhka lähes 500 miljoonalle köyhyysloukkuun jääneelle ihmiselle.” YK:n Maailman elintarvikeneuvosto arvioi, että ”kehitysmaissa kuolee vuosittain 15 miljoonaa lasta aliravitsemukseen”, mikä merkitsee 30-kertaista lapsikuolleisuutta kehittyneisiin maihin verrattuna. Lisäksi Maailmanpankin mukaan 200 miljoonaa afrikkalaista, siis yli 60 prosenttia tuon mantereen väestöstä, syö vähemmän kuin elämän ylläpitäminen vähintään vaatisi.
Olet toisaalta ehkä lukenut optimistisia raportteja, joissa ylistetään geenitekniikan suuria läpimurtoja, ja lupauksia runsassatoisista, sairauksia ja kuivuutta kestävistä viljelykasvilajeista. Uusia ja mullistavia viljelymenetelmiä kehitetään tuottavuuden parantamiseksi. Hallitukset ja järjestöt kaikkialla maailmassa käynnistävät jos jonkinlaisia avustusohjelmia. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö on arvioinut, että mikäli kaikki maailmassa tuotetut elintarvikkeet lopulta jaettaisiin tasan, jokainen saisi noin 3000 kalorin päiväannoksen, mikä on enemmän kuin useimmat itse asiassa tarvitsevatkaan. Todellisuudessa monien maiden hallitukset jopa maksavat viljelijöille siitä, että nämä vähentävät tuotantoaan elintarvikkeiden ylijäämän pitämiseksi kurissa ja hintatason vakauttamiseksi. Kaikesta tästä saa sellaisen kuvan, että nälkäongelma on väistymäisillään.
Tarkastellessamme tosiasioita voimme selvästi havaita yhden piirteen. Maailman nälkäisten ruokkimista koskeva ongelma ei ole niin yksinkertainen kuin miltä se näyttää. Tiedemiehillä ja maanviljelijöillä saattaa kyllä olla teknistä tietoa ja taitoa elintarviketuotannon lisäämiseksi. Hallituksilla ja maailman järjestöillä saattaa olla lupaavia ehdotuksia ja ohjelmia monien ongelmien ratkaisemiseksi. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että todellisten tulosten tiellä on salahautoja ja että taistelussa nälkää vastaan ollaan alakynnessä. Miksi näin on? Mitä ovat nämä salahaudat? Entä voidaanko maailman nälkäänäkevät todella ruokkia?
[Tekstiruutu s. 3]
Nälkäkuolema
”TERVE aikuinen, joka saa vettä mutta ei ruokaa, kuolee 50–70 päivässä. Aliravitsemuksen heikentämänä uhri altistuu kuitenkin melkein aina muille sairauksille. Kuolema seuraa sen jälkeen, kun nälkiintyneen ihmisen elimistö on lähes täysin kuluttanut itsensä. Elimistö pystyy varastoimaan parhaimmillaan päivän tarpeen verran pääasiallista energianlähdettään, glukoosia, ja kun nämä varastot on kulutettu loppuun, se alkaa tuottaa energiaa polttamalla rasvoja, joko rasvahappoina tai ketoneina. Kun rasva elimistössä loppuu, se joutuu hajottamaan lihaksissa ja muissa elintärkeissä kudoksissa olevia proteiineja, jolloin sydän, munuaiset, perna ja muut elimet tuhoutuvat. Usein tällaisen henkilön vatsa pöhöttyy tai turpoaa nesteen epänormaalin keräytymisen vuoksi. Kun lihaskudos häviää, iho kuivuu, luut haurastuvat ja hiukset putoavat. Verenpaine laskee. Lasten aivot lakkaavat kehittymästä. Immuunijärjestelmä alkaa pettää, mikä tavallisesti johtaa kuolettavaan infektioon. Suolisto surkastuu. Näkö, kuulo ja puhekyky heikkenevät. Elimistön yrittäessä supistaa energiantarvettaan lämpö laskee ja vajaalämpöisyyttä esiintyy usein. Lopulta elimistö nääntyy ja kuolema seuraa monien elinten lakatessa toimimasta.” – New York Times -lehden tiedeosasto, 1. 1. 1985.