Yksi- vai moniavioinen – onko sillä merkitystä?
Herätkää-lehden Nigerian-kirjeenvaihtajalta
IBADANIN konventti Nigeriassa oli päättynyt, ja iloiset vaikkakin väsyneet konventtilaiset olivat lähdössä kotiin. Johnson-niminen mies kuitenkin jäi bamburuokoisen konventtikatoksen taakse kolmen vaimonsa ja kymmenen lapsensa kanssa. Hän oli tekemässä järjestelyjä purkaakseen monivaimoisen avioliittonsa.
Se mitä Johnson ja muut kuulivat Jehovan todistajien konventissa, kosketti heitä niin perin pohjin, että se sai heidät luopumaan ikivanhasta afrikkalaisesta tavasta: moniavioisuudesta. Mutta mitä he kuulivat? Perustuiko heidän päätöksensä tehdä tämä muutos puhtaasti käytännön näkökohtiin? Vai saiko jokin heidät vakuuttuneiksi siitä, että moniavioisuus on väärin?
Moniavioisuus vai yksiavioisuus
Jotkut vilpittömät ihmiset asettaisivat kyseenalaiseksi Johnsonin menettelyn epäilemättä sen vuoksi, että moniavioisuutta esiintyy monissa kulttuureissa sekä Afrikan sisä- että ulkopuolella. Monet väittävät, että sillä on käytännön etuja. Esimerkiksi, siellä missä moniavioisuus on laitonta, ovat aviorikokset usein yleisiä. Ihmiset ottavat näin joka tapauksessa lisäpuolisoita itselleen avioeron ja uudelleenavioitumisen kautta. Moniavioisuuden sanotaan kuitenkin poistavan avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet. Jotkut jopa väittävät, että moniavioisuus on suoja prostituutiota ja sukupuolitauteja vastaan.
Kuitenkin pääsyyt siihen, että moniavioisuutta edelleen esiintyy, ovat sosiaalisia eivätkä moraalisia. Moniavioinen talous, jossa on paljon poikia, antaa miehelle sosiaalista arvovaltaa ja turvallisuutta. Myös hänen tyttärensä ansaitsevat isälleen lopulta melkoisen morsiamenhinnan. Maaseutualueilla lapset ja vaimot työskentelevät maatilalla ja lisäävät siten perheen hyvinvointia. Niinpä afrikkalaiset miehet voivat tuntea painetta naida useita vaimoja. Esimerkiksi muuan afrikkalainen mies nimeltään Moses kertoo: ”Olin päättänyt mennä naimisiin vain ensimmäisen vaimoni kanssa. Mutta kun isäni näki, että hän synnytti minulle ainoastaan yhden tyttären, hän vaati minua ottamaan toisen vaimon sanoen: ’Kuinka sinulla on vain yksi lapsi? Ja kaiken lisäksi tyttö!”’
Huolimatta tällaisista näennäisesti vakuuttavista väitteistä moniavioisuuteen luonnostaan kuitenkin liittyy vakavia ongelmia. Monen vaimon omistaminen ei estä moraalittomuuteen taipuvaisia miehiä olemasta avioliiton ulkopuolisissa suhteissa. Eivätkä vaimot aina ole onnellisia ajatuksesta jakaa aviomies; jotkut ovat lopulta sortuneet prostituutioon. Sen tähden moniavioisuus ei useinkaan ole suoja sukupuolitauteja vastaan.
Ja on olemassa myös muita haittapuolia. Moses muistelee: ”Isälläni oli viisi vaimoa ja paljon huolia, koska nämä naiset taistelivat jatkuvasti keskenään ja yrittivät aiheuttaa harmia toisilleen.” Tästä syystä Moses alun perin halusi vain yhden vaimon. Alussa mainitun Johnsonin poika Rufus huomauttaa myös: ”Isäni vaimojen välillä oli usein riitoja ruoanlaitosta ja muista töistä. He riitelivät myös lasten kurittamisesta. Sitten ongelmana oli vielä mustasukkaisuus. He vihasivat ajatusta, että heidän pitäisi jakaa aviomiehensä. Tämä teki elämän onnettomaksi meille kaikille.”
Tämän vuoksi moniavioisista perheistä puuttuu läheisyys. Miehen suhde perheeseensä on enemmänkin vallanpitäjän kuin aviomiehen tai isän suhde. Hänen monien lastensa ohjaaminen ja kurittaminen jää yleensä vaimoille, joilla taas on keskenään ristiriitaiset menetelmät ja mittapuut. Lapset kasvavat aikuisiksi pikemminkin löyhässä, sekavassa ja laitosmaisessa kuin lämpimässä ja läheisessä ilmapiirissä.
Vielä tärkeämpi näkökohta
Monet väittävät, että Jumala hyväksyy tällaisen järjestelyn, sillä hän salli moniavioisuuden muinaisten israelilaisten keskuudessa. On totta, että joillakin huomattavilla Jumalan palvelijoilla oli Raamatun mukaan monta vaimoa. Moniavioisuus ei kuitenkaan alkanut Jumalan kansan keskuudesta. Muistakaamme, että Jumala loi vain yhden vaimon ensimmäiselle miehelle Aadamille ”hänen täydennyksekseen”. (1. Mooseksen kirja 2:18–24, UM) Vasta kun väkivaltainen Lemek tuli näyttämölle voimme lukea moniavioisuudesta. Hän otti kaksi vaimoa. Mutta tämä nimenomainen maininta viittaa siihen, että moniavioisuus oli epätavallista ihmisten keskuudessa tuohon aikaan. – 1. Mooseksen kirja 4:19–24.
Myöhemmin sellaiset miehet kuin Nooa, hänen kolme poikaansa sekä Loot olivat yksiavioisia. Mutta entä Aabraham? Ainakin siihen asti, kun hän oli 85-vuotias, Aabraham oli sukupuolisuhteissa vain vaimonsa Saaran kanssa. Mutta koska Saara ei onnistunut saamaan lasta, hän käytti hyväkseen vanhaa tapaa ja ehdotti korvaavaa järjestelyä, jonka mukaisesti hänen palvelijattarensa Haagar synnyttäisi Saaran puolesta Aabrahamille lapsen (1. Mooseksen kirja 16:1–11) Mikään ei osoita, että Aabraham olisi ollut sukupuolisuhteissa Haagarin kanssa vielä senkin jälkeen, kun hän oli siittänyt poikansa Ismaelin. Itse asiassa Jehova puhui jatkuvasti ainoastaan Saarasta Aabrahamin ”vaimona” mutta Haagarista hänen ”orjattarenaan”. Sitä paitsi Aabraham lähetti myöhemmin Haagarin pois talostaan. – 1. Mooseksen kirja 17:19; 21:8–16.
Moniavioisuus oli kuitenkin jo vakiintunut tapa monissa heimoyhteiskunnissa. Niinpä kun myöhemmin Moosekselle annettu laki puhui moniavioisuudesta, se ei ollut mitään uutta. Laki vain esitti jo vakiintunutta tapaa koskevia säädöksiä ja esti väärinkäytökset tuon tavan suhteen. Tämän se teki säännöillä ja rajoituksilla, jotka osaltaan pyrkivät tekemään moniavioisuudesta vähemmän halutun. (2. Mooseksen kirja 21:9–11; 5. Mooseksen kirja 21:15–17; 1. Samuelin kirja 21:3–5; 2. Samuelin kirja 11:11) Sen vuoksi useimmat israelilaiset eivät olleet moniavioisia. Sellaisia olivat pääasiassa varakkaat ja hallitsevaan luokkaan kuuluvat. Jehova varoitti kuitenkin, että kuninkaan ei pitänyt ottaa itsellensä ”monta vaimoa, ettei hänen sydämensä luopuisi pois”. (5. Mooseksen kirja 17:17) Niinpä Jehova johdonmukaisesti asetti malliksi avioliiton, jossa on vain yksi vaimo. – Psalmit 128:3; Sananlaskut 5:18; 31:10–31.
Jehova ei todellakaan pannut alulle moniavioisuutta. Hän ei hyväksynyt sitä sen enempää kuin avioerojakaan, joita hänen kansaansa kuuluvat harrastivat. – Malakia 2:14–16.
Moniavioisuus ja kristillisyys
Jeesus huomautti: ”Teidän kovasydämisyytenne huomioon ottaen Mooses salli teidän erota vaimostanne, mutta niin ei ole ollut alusta asti.” (Matteus 19:8) Samaa voidaan sanoa moniavioisuudesta. Niin ”ei ole ollut alusta asti”. ”Ettekö ole lukeneet, että hän, joka loi heidät, teki heidät alusta pitäen mieheksi ja naiseksi ja sanoi: ’Tästä syystä mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat olemaan yhtä lihaa’? He eivät siis ole enää kaksi, vaan yhtä lihaa. Sen tähden, minkä Jumala on sitonut yhteen, sitä älköön ihminen erottako.” – Matteus 19:4–6.
Näin Jeesus vahvisti avioliiton alkuperäisen mittapuun. (Matteus 19:3–8) Raamattu osoittaa lisäksi, että kristillisen seurakunnan valvojan täytyy, mikäli hän on naimisissa, olla ”yhden vaimon mies”. Samalla tavalla ”lesken” tuli olla sellainen, joka on ollut ”yhden miehen vaimo”. Tämä on lisätodiste siitä, että yksiavioisuus oli vaatimus kaikille kristityille. Koska valvojat ovat ”esimerkkeinä laumalle”, he eivät voi väittää, että heidän asemansa valvojina oikeuttaa heidät erilaisiin avioliittonormeihin kuin se, jota muut seurakunnassa noudattavat. (1. Timoteukselle 3:2; 5:9; 1. Pietari 5:3) Niinpä kristityillä on selvästikin valittavana vain joko naimattomuus tai yksiavioisuus. Jumala hyväksyy täysin molemmat vaihtoehdot. (1. Korinttolaisille 7:8, 9) Moniavioisuus sitä vastoin ei tule kysymykseenkään.
Tämä jumalallinen mittapuu antaa arvoa sekä miehelle että naiselle. Naimisissa olevien naisten ei tarvitse huolissaan pelätä, että heidän miehensä ottaa toisia vaimoja. Naimattoman kristityn naisen ei myöskään tarvitse odottaa mahdollisesti tulevansa jonkun toiseksi vaimoksi – ei edes silloin kun paikallisesti on vain vähän naimattomia miehiä. Hän odottaa kunnes hän voi saada ”oman miehen”. (1. Korinttolaisille 7:2) Niin, aviopuolisot todella kuuluvat toinen toiselleen. Yhteisvoimin he voivat tarjota terveellisen ja tasapainoisen perhe-elämän lapsilleen. – 1. Pietari 3:7; Efesolaisille 5:21–31; 6:1–4.
Kristillinen mittapuu
Nämä perustavaa laatua olevat tosiasiat saivat Johnsonin vuonna 1947 tekemään suuria muutoksia elämässään. Hänen poikansa Rufus muistelee: ”Isäni lähetti kaksi vaimoistaan takaisin vanhempiensa luo. Hän tarjosi heille ylläpidon mutta järjesti asiansa samalla määrätietoisesti niin, ettei mikään houkuttelisi häntä aloittamaan uudelleen yhteiselämää heidän kanssaan. Hän halusi totella Jumalan vaatimuksia.”
Johnsonin ei ollut helppoa luopua moniavioisesta elämästään. Se vaati tekemään vakavia moraalia, tunne-elämää ja kulttuuria koskevia päätöksiä. Asiaan liittyi muutakin kuin vain valinta kahden sosiaalisen järjestelmän välillä. Kysymys oli Jumalan tottelemisesta ja siitä, että olisi sovelias palvelemaan häntä. Niinpä vaikka Johnsonin moniavioisuus saattoi merkitä hänelle ja hänen vaimoilleen joitakin aineellisia etuja, sen jatkaminen esti heitä kaikkia saamasta Jumalan suosiota.
Monet muutkin ovat toimineet Johnsonin tavoin rohkeasti. Théodore esimerkiksi sanoo: ”Kävin Jehovan todistajien kokouksissa ja halusin päästä kasteelle. Mutta minulla oli kahdeksan vaimoa. Kuinka voisin lähettää heistä seitsemän pois? Elin tällä tavoin viisi vuotta rukoillen Jehovaa, että hän auttaisi minua selviytymään tästä tilanteesta. Tutkin edelleen Raamattua ja olin Jehovan todistajien yhteydessä. Vähitellen se, että sain lisää tietoa Jumalan sanasta ja että halusin miellyttää häntä, vahvistivat minua tekemään oikean päätöksen. Selitin vaimoilleni Raamatun sanovan, että ensimmäinen vaimoni on ’nuoruuteni vaimo’ ja että minun pitäisi olla naimisissa ainoastaan hänen kanssaan. (Malakia 2:14–16) Lähetin sitten seitsemän myöhemmin ottamaani vaimoa pois kotoani ja järjestin heille ja heidän 12 lapselleen erilliset asunnot. Näin saatoin elämäni sopusointuun kristillisten vaatimusten kanssa ja aloin haluni mukaisesti palvella Jehovaa. Myös entiset vaimoni saattoivat nyt palvella Jehovaa hyväksyttävällä tavalla ja mennä niin halutessaan uudelleen naimisiin.”
Tulokset vastustuksesta huolimatta
Tällaiset muutokset herättivät usein sukulaisten ja naapurien voimakkaan vastustuksen. Warigbanin kokemus valaisee tätä: ”Olin toinen mieheni kahdesta vaimosta ja olin synnyttänyt hänelle kaksi lasta. Kun opin, että ensimmäinen vaimo oli laillinen vaimo Luojan silmissä, edessäni oli monia kysymyksiä: Pitäisikö minun jättää mieheni? Jos jättäisin ja saisin myös ottaa lapseni mukaani, niin kuinka elättäisin heidät ja itseni? Pitäisikö minun vaientaa omatuntoni ja luopua tästä tosi uskonnon löytämisen suuresta ilosta? Tutkin nimittäin tuohon aikaan Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Rukoilin Jehovalta apua.
”Kun kerroin miehelleni, että minun pitäisi lähteä pois ja että haluaisin ottaa lapset mukaani, hän tuli erittäin vihaiseksi ja kieltäytyi kuuntelemasta minua. Lopulta minun kuitenkin annettiin lähteä lapsieni kanssa mutta ilman mitään taloudellista apua – en saanut edes matkarahaa.
”Seuraavaksi minun piti kohdata oman perheeni viha. He sanoivat, että olin hullu. Veljeni kutsui minua tuhlaajatyttäreksi ja nauroi minulle. Mutta jatkoin hyvän uutisen kertomista heille, ja jonkin ajan kuluttua useat heistä alkoivat tutkia Raamattua. Nyt viisi näistä sukulaisistani palvelee kanssani Jehovaa. On totta, että minun on täytynyt tulla toimeen ilman monia sellaisia haluttavia asioita, joita minulla on ennen ollut. Ja minun on pitänyt tehdä kovasti työtä hankkiakseni elannon itselleni ja kahdelle lapselleni. Mutta ilo totuuden tuntemisesta ja sen noudattamisesta merkitsee enemmän kuin aineellinen. Jehovan miellyttämistä ei voida verrata aineelliseen hyvinvointiin.”
Moses päätteli samoin: ”Voin nyt iloita puhtaista, sopusointuisista perhesuhteista. Lapseni ovat kasvaneet vihkiytyneiksi, uskollisiksi Jehovan palvojiksi. Tämä on tehnyt minut hyvin onnelliseksi.”
Pohtiessaan, mitä hyödyllisiä tuloksia Johnsonin toiminnasta oli, hänen poikansa Rufus sanoo: ”Kotona ei ollut enää riitoja ja isäni kykeni ohjaamaan ja valmentamaan meitä lapsia paremmin sopusoinnussa Raamatun opetusten kanssa. Hänestä tuli tienraivaaja (kokoaikainen saarnaaja) ja hän palveli tässä tehtävässä lähes 20 vuotta ja pysyi uskollisena Jehovalle kaksi vuotta sitten sattuneeseen kuolemaansa saakka.”
Haluatko sinä oppia enemmän Jumalan mittapuista? Me kehotamme sinua pyytämään Jehovan todistajia tutkimaan Raamattua kanssasi. He kertovat sinulle mielellään tulevasta paratiisimaasta, jossa noudatetaan täysin Jumalan mittapuita. – Jesaja 11:9.
[Huomioteksti s. 10]
Moniavioisuudessa naisen täytyy jakaa aviopuolisonsa muiden naisten kanssa
[Kuva s. 11]
Yksiavioisuudessa aviopuolisot kuuluvat todella toisilleen ja he voivat yhdessä huolehtia siitä, että heidän lapsensa saavat nauttia terveellisestä perhe-elämästä